Veljesseura.org

En viivannut käytännössä koskaan mitään tutkittavia lehtiä/kirjoja, eikä siitä minua kukaan edes paheksunut. Loppuvuosien sävelletyt raportit olen kertonut moneen kertaan, mutta kerrataan nyt vielä, että siis viimeisinä vuosina en käynyt kentällä, mutten koskaan ollut myöskään toimeton saatikka epäsäännöllinen; Jätinhän raportin säännöllisesti

Näköjään. Työelämässä ikälisät tulee iän lisän myötä, nyt näköjään iän vähyyden myötä. Nurinkurista, kuten järjestössä kaikki muukin
Milloinkohan tapa on muuttunut?

Kivikko kirjoitti:Itse en enää teini-iästä lähtien viivannut mitään kirjallisuutta etukäteen, vaan sinä aikana kun kappaletta luettiin.

Sulla oli ikäetu, aiemmin kappale luettiin vasta kysymykseen saadun vastauksen jälkeen.

Itse en enää teini-iästä lähtien viivannut mitään kirjallisuutta etukäteen, vaan sinä aikana kun kappaletta luettiin. Itse en koskaan saanut siitä mitään negatiivisia kommentteja, varmaan merkitystä srk:illa joissa olin. Toisaalta vastailin ani harvoin, ja vain silloin, kun koin että minulla oli oikeassti jotain sanottavaa.

Harjoituspuheet olivat minulle helppo nakki, tein ne parissa tunnissa valmiiksi, enkä yleensä joko harjoitellut kertaakaan, tai sitten kävin kerran läpi avustajan kanssa, avustajasta riippuen. Poikkeuksena muutaman vuoden ajan olin srk:ssa, jossa avustajakin määrättiin (muualla sain itse valita), jolloin oli hieman pakko ennen kokousta harjoitella 1-2 kertaa.

Parhaiden kavereideni kanssa opimme jo nuoresta pitäen lukemaan alkuohjelman aikana puheen pari kertaa läpi, jotta se meni sujuvasti lavalla tai "kirjastossa", jossa oli silloin ainakin "kakkoskoulut". Samalla sai mukavasti tämän ajan kulutettua. Tästä kyllä kuulin monesti, mutta vain positiiviseen sävyyn, eli porukka luuli todella että olin harjoitellut hyvin, vaikka se oli vain sitä, etten puhunut pelko perseessä kuten yleensä monet tuppaavat tehdä. Ja minullehan puhe oli jo tuttu, kun kerran sen olin kirjoittanutkin, eikä asioissa sinällään ollut minulle mitään kovin vaikeaa.

Kenttätunteja en kovin usein tehnyt kynällä, ja usein jos olin niin tehnyt pari kuukautta, niin seuraavan kerran kun kävin, vähensin tuntimäärät vastaamaan lähemmäs todellisuutta. Viimeisinä vuosina olin rohkeasti epäsäännöllinen, ja merkkailin vain silloin kun olin käynyt. Siirtyminen täysaikaiseksi toimettomaksi kävi tällä tavoin myös minulle kevyemmin, kun se ei tullut varsinaisesti yllätyksenä kenellekään.

Jehovan totuttu paluukanava on englanninkielinen ja USA:ssa, mutta toki Jehova saattaa hyvinkin konsultoida yläpuolellaan olevia Veikkoja.

Valitettavasti homma menee niin että pitää rukouksen hengessä lähestyä Veikko Leinosta, joka sitten tyrmää sun pienimmätkin kysymyksenaiheet. Veikko, jumalasta seuraava. Siis ylöspäin.

Kaarmis kirjoitti:Ne olis jo tehny sen mut kun värit painokoneessa maksaa rahaa.

Eihän siihen komppaväriä tarvitsisi ajaa, pelkkä kapea rasteroitu korostus, ei edes koko neliön korkuista jos pihiys on voitolla. Värithän ovat jo kaukalossa värikuvien takia muutenkin. Jos sitten olisi fyrkasta kiinni, niin alleviivaus mustalla. Asiaahan voisivat kysellä lähestymällä Jehovaa rukouksen hengessä, vai miten se lyriikka meni.

Markku Meilo kirjoitti:Mä ole jo pitkää venannu, et vastauskohta osoitetaa korostusvärillä jo painovaiheessa.

Ne olis jo tehny sen mut kun värit painokoneessa maksaa rahaa.

Mä ole jo pitkää venannu, et vastauskohta osoitetaa korostusvärillä jo painovaiheessa.

apostatesanta kirjoitti:Naurettavin ex tempore valhe taisi olla, että viivailin mukamas edellisenä iltana aineiston, mutta koira repi lehden niin piti ottaa uusi kirjallisuuspöydästä. Ja selityksiä riitti, melkein joka sunnuntaille..

Niin ja meillähän ei ollut koiraa ja ko. kaveri tiesi sen myös

Itsekin "hukkasin" muka viivatun lehteni monta kertaa...

Haha! Aika hyvä, santa!

Monesti sunnuntaisin istuin salilla tutkistelun vetäjän (siis henkilökohtaisen tutkisteluni, oli aivopesun alkuvaiheita) vieressä. Oli puhuttu miten olisi hyvä valmistautua sunnuntain kokouksiin ja tutkia vartsikan aineisto etukäteen. Tuli ihan selkärangasta mitä naurettavimpia selityksiä kun tämän jannun silmät hapuili meikäläisen viivaamatonta vartsikkaa kyselevä ilme naamalla. Naurettavin ex tempore valhe taisi olla, että viivailin mukamas edellisenä iltana aineiston, mutta koira repi lehden niin piti ottaa uusi kirjallisuuspöydästä. Ja selityksiä riitti, melkein joka sunnuntaille..

Niin ja meillähän ei ollut koiraa ja ko. kaveri tiesi sen myös

Tunsin joskus muutaman tienraivaajan, jotka tekivät tunteja lukemalla Hertsikkaa ja Vartsikkaa julkisissa kulkuneuvoissa. Kuulemma tuntien tekeminen oli muuten liian työlästä. Myöhemmin kierrosvalvoja antoi tämän ihan virallisena vinkkinä TR-kurssilla.

Itse pyöristin tuntini aina vahvasti ylöspäin. Lopulta siirryin tekemään tunnit kynällä.

loikkarisusi kirjoitti:Muistan, että jt-aikoinani kehitin erityisen pikaviivaustyylin välttääkseni ajan tuhlaamisen ärsyttävään jokaviikkoiseen kokouksia edeltäneeseen "tutkimiseen" (ts.valmiiksi pureskellun hengellisen Piltin syömiseen).

Minäkin harrastin tätä. "Tutkin" Vartiotornin yleensä kymmenessä minuutissa sunnuntaisin hieman ennen kokousta.

.

Jos oli pakko saarnaamaan mennä niin sanoin erikseen että "valitettavasti pääsen kentälle vain arkipäivinä" kahdesta syystä: moni ei silloin päässyt kaveriksi ja jos pääsikin, ainakaan kukaan potentiaalisista häiriköitävistä ei ollut kotona. Mutta huomasin myös tuon mainitsemasi ilmiön pätevän myös ns. aktiivisiin todistsjiin ja tienraivaajiin! Taas yksi lisätodiste himosaarnaajien tekopyhyydestä. Puhumattakaan niistä dementoituneille mummeleille pidetyistä kolmen tunnin "edistyvistä" tutkisteluista.