Kirjoittaja Seuraaja » 08.10.2012 17:33
J.A. kirjoitti: " "Vasta taannoin olin "kulkija kuustoistavuotias", enää en ole ja miten vikkelään tämä aika onkaan kulunut." "
- Päivät kuluvat nopeasti, joskus "kauan" sitten ne tuntuivat jatkuvan loputtomasti ( varsinkin pitkät sunnuntait ), nykyään ei aina edes huomaa " ajankulkua" kun päivä on jo ohi...
Vanhat valaat ja norsut ovat kokemuksesta viisaita, ne tietävät että meri elättää ja sateet tulevat joskus mutta toisinaan ilmassa on jotain outoa haikeutta...
Juha Vainion Syyslaulu
Syys miksi saapuu ennen aikojaan,
kun vasta hehkui toukokuu
Miks tummat varjot luovat taikojaan
ja pelko sieluun tunkeutuu.
Mä juuri leijaa kanssas lennätin
niin kauas pilveen hopeiseen,
Sen nousun tuskin nähdä ennätin,
ja nyt nään päivän lyhenneen
Syys miksi saapuu ruskaa loistaen
tuo outo kaapu harteillaan
Kun kukat hennoimmat se poistaen
niin kuintenkin käy täällä maan.
Syys surumielinen, vaan kukka rakkauden
väriloistossaan on kaikkein kaunein sen.
Syys miksi saapuu meille pohjoistuulineen
kun vasta kesään herättiin
Yö kylmin suutelee mua huulilleen
vaikk' äsken syleilimme niin.
Mä vasta juoksin koulukatuain
sun kanssas kilvan käsikkäin
Tuo kaikki mennyttä on satuain
vaikk'tapahtui se äskettäin.
Syys miksi saapuu päiviin parhaisiin
on kenties tarkoituskin niin.
Kun halla kukkasiin käy parhaisiin
ne väreihin saa kauneimpiin.
Syys surumielinen, vaan kukka rakkauden
väriloistossaan on kaikkein kaunein sen.
~ syysmietteitä...
J.A. kirjoitti: " "Vasta taannoin olin "kulkija kuustoistavuotias", enää en ole ja miten vikkelään tämä aika onkaan kulunut." "
- Päivät kuluvat nopeasti, joskus "kauan" sitten ne tuntuivat jatkuvan loputtomasti ( varsinkin pitkät sunnuntait ), nykyään ei aina edes huomaa " ajankulkua" kun päivä on jo ohi...
Vanhat valaat ja norsut ovat kokemuksesta viisaita, ne tietävät että meri elättää ja sateet tulevat joskus mutta toisinaan ilmassa on jotain outoa haikeutta...
Juha Vainion Syyslaulu
Syys miksi saapuu ennen aikojaan,
kun vasta hehkui toukokuu
Miks tummat varjot luovat taikojaan
ja pelko sieluun tunkeutuu.
Mä juuri leijaa kanssas lennätin
niin kauas pilveen hopeiseen,
Sen nousun tuskin nähdä ennätin,
ja nyt nään päivän lyhenneen
Syys miksi saapuu ruskaa loistaen
tuo outo kaapu harteillaan
Kun kukat hennoimmat se poistaen
niin kuintenkin käy täällä maan.
Syys surumielinen, vaan kukka rakkauden
väriloistossaan on kaikkein kaunein sen.
Syys miksi saapuu meille pohjoistuulineen
kun vasta kesään herättiin
Yö kylmin suutelee mua huulilleen
vaikk' äsken syleilimme niin.
Mä vasta juoksin koulukatuain
sun kanssas kilvan käsikkäin
Tuo kaikki mennyttä on satuain
vaikk'tapahtui se äskettäin.
Syys miksi saapuu päiviin parhaisiin
on kenties tarkoituskin niin.
Kun halla kukkasiin käy parhaisiin
ne väreihin saa kauneimpiin.
Syys surumielinen, vaan kukka rakkauden
väriloistossaan on kaikkein kaunein sen.
~ syysmietteitä...