Kirjoittaja Kivikko » 23.10.2012 14:39
Törmäsin tänään arkiseen tilanteeseen; kaupan hyllyllä oli kahta eri pinaattikeittoa. Toisessa luki ”pinaattikeitto”, ja toinen valmistaja oli painattanut ”parempi pinaattikeitto”. Jostain syystä ilmaisu tuntui hetken aikaa uskottavalta, ja ihmettelin, mikä siitä teki muita keittoja parempaa, vai tekikö mikään. Saamatta vastausta kysymykseeni olisin silti saattanut ostaa "parempaa" mielikuvan vuoksi. Kilohinta ”paremmassa” keitossa oli tyyriimpi, mutta ei liikaa että olisin siitä välittänyt, varsinkaan jos aikomuksenani olisi ollut ostaa pinaattikeittoa.Keiton valmistajien suruksi päädyin kuitenkin syömään kotiruokaa.
Joka tapauksessa tilanne herätti ajatuksiani aamun horroksesta. Jos olisin ostanut vain toisen keitoista, en olisi saanut minkäänlaista vertailupintaa niiden välille, ja maultaan pahempikin keitto olisi voinut kelvata minulle, jos en tietäisi toisen olevan selvästi parempaa. En muista aiemmin syömieni valmiskeittojen makuja niin tarkkaan että osaisin edes niitä ottaa vertailuun pelkän muistin varassa.
Jos valintani aikaan olisi paikalla ollut tuote-esittelijä kehumassa keittoa, ja mahdollisesti isommassa marketissa olisi voinut olla maistiaisiakin, olisin mitä todennäköisimmin ostanut esittelijän merkkiä, sanoi teksti paketin kyljessä mitä tahansa. Olisin päätynyt tekemään päätökseni tarpeen (ruokaa tarvitaan aina), esittelijän suosituksen ja ehkä pienoisen minulle täysin vieraan esittelijän luoman paineen alla. Tässä tilanteessa en olisi myöskään ehtinyt vertailla hintoja niin tarkkaan kuin mitä yksin ollessani nyt olin ehtinyt. Määränpäässäni olisin voinut syödä keiton ja olla tyytyväinen päätökseeni, ja jatkossakin saattaisin ostaa kyseistä merkkiä ihan vaan positiivisen kokemukseni pohjalta.
Tämä pitkä pohjustus tähtää ihmetykseeni siitä, miten jostakusta ulkopuolisesta voi tulla jehovan todistaja (tai jonkin muun suljetun yhteisön jäsen), ja miten siinä pysytään mukana vuosien varrella.
Jehovan todistaja tuo tuote-esittelijän tavoin lehtien muodossa maistiaisia kotiovelle, ja jos asukas tykkää mausta, tai edes vähän kiinnostuu, niitä tuodaan lisää. Mahdollisesti todistaja alkaa tutustuttaa asukasta myös valmistajan muihin tuotteisiin, kuten raamatun tutkisteluun (vrt. kinkkukiusaus). Niin kauan kuin asukas antaa jatkaa, todistaja palaa esittelemään tuotteita yrittäen luoda luottamusta ja vakuuttaa siitä, että hänen tuotteensa, uskontonsa, on todella kaikkia muita vastaavia parempi.
Jos asukas, tästä lähtien jo ”kiinnostunut” kysyy tuotteen ”lisäaineista”, eli huonoista puolista, kysymykset kierretään kaukaa tai pakon edessä kerrotaan, että niistä ”lisäaineista”, mitä heidän tuotteissaan on, kuten karttaminen, verensiirtokielto ja väärät ennustukset, ei ole mitään haittaa ihmiselle, ja että todellisuudessa se on itse Jumalan tahto! Terveyshyödyt ovat mittaamattomat, sen avulla et elä vain pidempään, elät ikuisesti!
Kun kiinnostunut hyväksyy, että kyseessä on itse Jumalan tahto, hän alkaa hyväksyä pikkuhiljaa kaiken muunkin, minkä todistaja kertoo olevan Raamatun mukaista. Kriittinen ajattelu häipyy taka-alalle, ja vaikkei kaikkeen saadakaan vastauksia, ei ollut enää syytä epäillä asian uskottavuutta. Asiasta muodostuu pikkuhiljaa ”totuus”. Tämän jälkeen hän alkaa hyväksyä koko uskonnon tuoteperheen, opit ja käskyt kieltoineen, vaikka kiellot ja käskyt olisivat keskenäänkin ristiriidassa.
Kun kiinnostunut alkaa elää Totuuden* mukaan, hänen koko elämänsä ja ajattelunsa alkaa pohjautua Totuuden* ympärille. Koska kyseessä on mahtava asia, hän on valmis luopumaan monesta asiasta tunteakseen olonsa hyväksytyksi ja turvalliseksi. Ja koska se on Totuus*, eikä kahta eriävää totuutta voi olla, ei muita uskontoja tarvitse edes tutkia ollakseen vakuuttunut nyt omaksi muuttuneesta asiasta. Tästä lähtien hänen on lähes mahdotonta ymmärtää, mikseivät kaikki muut ole samaa mieltä hänen kanssaan, onhan hän itse varmasti oikeassa. Mikään epämiellyttävä seikka ei todistajaksi muuttuneen kiinnostuneen asukkaan mielestä jää järjestöltä vaille selitystä, joten kaikki on avointa ja hyvää. Ja koska hän itse on oikeassa, ei uskontokaan voi olla väärässä, onhan hän kaikessa samaa mieltä uskonnon kanssa. (Kehäpäätelmä toimii koska kehäpäätelmä toimii)
Edes se, että ”keittojen” (toistaiseksi viimeinen) eräpäivä on vuodelta 1975 ei estä häntä niitä syömästä, koska sehän säilyy vaikka ”ikuisesti”, jos se kerran on Jumalan tahto.
Törmäsin tänään arkiseen tilanteeseen; kaupan hyllyllä oli kahta eri pinaattikeittoa. Toisessa luki ”pinaattikeitto”, ja toinen valmistaja oli painattanut ”parempi pinaattikeitto”. Jostain syystä ilmaisu tuntui hetken aikaa uskottavalta, ja ihmettelin, mikä siitä teki muita keittoja parempaa, vai tekikö mikään. Saamatta vastausta kysymykseeni olisin silti saattanut ostaa "parempaa" mielikuvan vuoksi. Kilohinta ”paremmassa” keitossa oli tyyriimpi, mutta ei liikaa että olisin siitä välittänyt, varsinkaan jos aikomuksenani olisi ollut ostaa pinaattikeittoa.Keiton valmistajien suruksi päädyin kuitenkin syömään kotiruokaa.
Joka tapauksessa tilanne herätti ajatuksiani aamun horroksesta. Jos olisin ostanut vain toisen keitoista, en olisi saanut minkäänlaista vertailupintaa niiden välille, ja maultaan pahempikin keitto olisi voinut kelvata minulle, jos en tietäisi toisen olevan selvästi parempaa. En muista aiemmin syömieni valmiskeittojen makuja niin tarkkaan että osaisin edes niitä ottaa vertailuun pelkän muistin varassa.
Jos valintani aikaan olisi paikalla ollut tuote-esittelijä kehumassa keittoa, ja mahdollisesti isommassa marketissa olisi voinut olla maistiaisiakin, olisin mitä todennäköisimmin ostanut esittelijän merkkiä, sanoi teksti paketin kyljessä mitä tahansa. Olisin päätynyt tekemään päätökseni tarpeen (ruokaa tarvitaan aina), esittelijän suosituksen ja ehkä pienoisen minulle täysin vieraan esittelijän luoman paineen alla. Tässä tilanteessa en olisi myöskään ehtinyt vertailla hintoja niin tarkkaan kuin mitä yksin ollessani nyt olin ehtinyt. Määränpäässäni olisin voinut syödä keiton ja olla tyytyväinen päätökseeni, ja jatkossakin saattaisin ostaa kyseistä merkkiä ihan vaan positiivisen kokemukseni pohjalta.
Tämä pitkä pohjustus tähtää ihmetykseeni siitä, miten jostakusta ulkopuolisesta voi tulla jehovan todistaja (tai jonkin muun suljetun yhteisön jäsen), ja miten siinä pysytään mukana vuosien varrella.
Jehovan todistaja tuo tuote-esittelijän tavoin lehtien muodossa maistiaisia kotiovelle, ja jos asukas tykkää mausta, tai edes vähän kiinnostuu, niitä tuodaan lisää. Mahdollisesti todistaja alkaa tutustuttaa asukasta myös valmistajan muihin tuotteisiin, kuten raamatun tutkisteluun (vrt. kinkkukiusaus). Niin kauan kuin asukas antaa jatkaa, todistaja palaa esittelemään tuotteita yrittäen luoda luottamusta ja vakuuttaa siitä, että hänen tuotteensa, uskontonsa, on todella kaikkia muita vastaavia parempi.
Jos asukas, tästä lähtien jo ”kiinnostunut” kysyy tuotteen ”lisäaineista”, eli huonoista puolista, kysymykset kierretään kaukaa tai pakon edessä kerrotaan, että niistä ”lisäaineista”, mitä heidän tuotteissaan on, kuten karttaminen, verensiirtokielto ja väärät ennustukset, ei ole mitään haittaa ihmiselle, ja että todellisuudessa se on itse Jumalan tahto! Terveyshyödyt ovat mittaamattomat, sen avulla et elä vain pidempään, elät ikuisesti!
Kun kiinnostunut hyväksyy, että kyseessä on itse Jumalan tahto, hän alkaa hyväksyä pikkuhiljaa kaiken muunkin, minkä todistaja kertoo olevan Raamatun mukaista. Kriittinen ajattelu häipyy taka-alalle, ja vaikkei kaikkeen saadakaan vastauksia, ei ollut enää syytä epäillä asian uskottavuutta. Asiasta muodostuu pikkuhiljaa ”totuus”. Tämän jälkeen hän alkaa hyväksyä koko uskonnon tuoteperheen, opit ja käskyt kieltoineen, vaikka kiellot ja käskyt olisivat keskenäänkin ristiriidassa.
Kun kiinnostunut alkaa elää Totuuden* mukaan, hänen koko elämänsä ja ajattelunsa alkaa pohjautua Totuuden* ympärille. Koska kyseessä on mahtava asia, hän on valmis luopumaan monesta asiasta tunteakseen olonsa hyväksytyksi ja turvalliseksi. Ja koska se on Totuus*, eikä kahta eriävää totuutta voi olla, ei muita uskontoja tarvitse edes tutkia ollakseen vakuuttunut nyt omaksi muuttuneesta asiasta. Tästä lähtien hänen on lähes mahdotonta ymmärtää, mikseivät kaikki muut ole samaa mieltä hänen kanssaan, onhan hän itse varmasti oikeassa. Mikään epämiellyttävä seikka ei todistajaksi muuttuneen kiinnostuneen asukkaan mielestä jää järjestöltä vaille selitystä, joten kaikki on avointa ja hyvää. Ja koska hän itse on oikeassa, ei uskontokaan voi olla väärässä, onhan hän kaikessa samaa mieltä uskonnon kanssa. (Kehäpäätelmä toimii koska kehäpäätelmä toimii)
Edes se, että ”keittojen” (toistaiseksi viimeinen) eräpäivä on vuodelta 1975 ei estä häntä niitä syömästä, koska sehän säilyy vaikka ”ikuisesti”, jos se kerran on Jumalan tahto.