Markkinoitu itsepetos

[Kivikko]

Törmäsin tänään arkiseen tilanteeseen; kaupan hyllyllä oli kahta eri pinaattikeittoa. Toisessa luki ”pinaattikeitto”, ja toinen valmistaja oli painattanut ”parempi pinaattikeitto”. Jostain syystä ilmaisu tuntui hetken aikaa uskottavalta, ja ihmettelin, mikä siitä teki muita keittoja parempaa, vai tekikö mikään. Saamatta vastausta kysymykseeni olisin silti saattanut ostaa "parempaa" mielikuvan vuoksi. Kilohinta ”paremmassa” keitossa oli tyyriimpi, mutta ei liikaa että olisin siitä välittänyt, varsinkaan jos aikomuksenani olisi ollut ostaa pinaattikeittoa.Keiton valmistajien suruksi päädyin kuitenkin syömään kotiruokaa.
Joka tapauksessa tilanne herätti ajatuksiani aamun horroksesta. Jos olisin ostanut vain toisen keitoista, en olisi saanut minkäänlaista vertailupintaa niiden välille, ja maultaan pahempikin keitto olisi voinut kelvata minulle, jos en tietäisi toisen olevan selvästi parempaa. En muista aiemmin syömieni valmiskeittojen makuja niin tarkkaan että osaisin edes niitä ottaa vertailuun pelkän muistin varassa.

Jos valintani aikaan olisi paikalla ollut tuote-esittelijä kehumassa keittoa, ja mahdollisesti isommassa marketissa olisi voinut olla maistiaisiakin, olisin mitä todennäköisimmin ostanut esittelijän merkkiä, sanoi teksti paketin kyljessä mitä tahansa. Olisin päätynyt tekemään päätökseni tarpeen (ruokaa tarvitaan aina), esittelijän suosituksen ja ehkä pienoisen minulle täysin vieraan esittelijän luoman paineen alla. Tässä tilanteessa en olisi myöskään ehtinyt vertailla hintoja niin tarkkaan kuin mitä yksin ollessani nyt olin ehtinyt. Määränpäässäni olisin voinut syödä keiton ja olla tyytyväinen päätökseeni, ja jatkossakin saattaisin ostaa kyseistä merkkiä ihan vaan positiivisen kokemukseni pohjalta.

Tämä pitkä pohjustus tähtää ihmetykseeni siitä, miten jostakusta ulkopuolisesta voi tulla jehovan todistaja (tai jonkin muun suljetun yhteisön jäsen), ja miten siinä pysytään mukana vuosien varrella.

Jehovan todistaja tuo tuote-esittelijän tavoin lehtien muodossa maistiaisia kotiovelle, ja jos asukas tykkää mausta, tai edes vähän kiinnostuu, niitä tuodaan lisää. Mahdollisesti todistaja alkaa tutustuttaa asukasta myös valmistajan muihin tuotteisiin, kuten raamatun tutkisteluun (vrt. kinkkukiusaus). Niin kauan kuin asukas antaa jatkaa, todistaja palaa esittelemään tuotteita yrittäen luoda luottamusta ja vakuuttaa siitä, että hänen tuotteensa, uskontonsa, on todella kaikkia muita vastaavia parempi.
Jos asukas, tästä lähtien jo ”kiinnostunut” kysyy tuotteen ”lisäaineista”, eli huonoista puolista, kysymykset kierretään kaukaa tai pakon edessä kerrotaan, että niistä ”lisäaineista”, mitä heidän tuotteissaan on, kuten karttaminen, verensiirtokielto ja väärät ennustukset, ei ole mitään haittaa ihmiselle, ja että todellisuudessa se on itse Jumalan tahto! Terveyshyödyt ovat mittaamattomat, sen avulla et elä vain pidempään, elät ikuisesti!

Kun kiinnostunut hyväksyy, että kyseessä on itse Jumalan tahto, hän alkaa hyväksyä pikkuhiljaa kaiken muunkin, minkä todistaja kertoo olevan Raamatun mukaista. Kriittinen ajattelu häipyy taka-alalle, ja vaikkei kaikkeen saadakaan vastauksia, ei ollut enää syytä epäillä asian uskottavuutta. Asiasta muodostuu pikkuhiljaa ”totuus”. Tämän jälkeen hän alkaa hyväksyä koko uskonnon tuoteperheen, opit ja käskyt kieltoineen, vaikka kiellot ja käskyt olisivat keskenäänkin ristiriidassa.

Kun kiinnostunut alkaa elää Totuuden* mukaan, hänen koko elämänsä ja ajattelunsa alkaa pohjautua Totuuden* ympärille. Koska kyseessä on mahtava asia, hän on valmis luopumaan monesta asiasta tunteakseen olonsa hyväksytyksi ja turvalliseksi. Ja koska se on Totuus*, eikä kahta eriävää totuutta voi olla, ei muita uskontoja tarvitse edes tutkia ollakseen vakuuttunut nyt omaksi muuttuneesta asiasta. Tästä lähtien hänen on lähes mahdotonta ymmärtää, mikseivät kaikki muut ole samaa mieltä hänen kanssaan, onhan hän itse varmasti oikeassa. Mikään epämiellyttävä seikka ei todistajaksi muuttuneen kiinnostuneen asukkaan mielestä jää järjestöltä vaille selitystä, joten kaikki on avointa ja hyvää. Ja koska hän itse on oikeassa, ei uskontokaan voi olla väärässä, onhan hän kaikessa samaa mieltä uskonnon kanssa. (Kehäpäätelmä toimii koska kehäpäätelmä toimii)
Edes se, että ”keittojen” (toistaiseksi viimeinen) eräpäivä on vuodelta 1975 ei estä häntä niitä syömästä, koska sehän säilyy vaikka ”ikuisesti”, jos se kerran on Jumalan tahto.

[Vieraas]

Kriittinen ajattelu häipyy taka-alalle, ja vaikkei kaikkeen saadakaan vastauksia, ei ollut enää syytä epäillä asian uskottavuutta. Asiasta muodostuu pikkuhiljaa ”totuus”. Tämän jälkeen hän alkaa hyväksyä koko uskonnon tuoteperheen, opit ja käskyt kieltoineen, vaikka kiellot ja käskyt olisivat keskenäänkin ristiriidassa.

Hyvä vertaus, juuri noinhan se menee. Tämän takia propagandan siirtäminen nettiin (viime tingassa ja pakon edessä) ei tule toimimaan. Kuka ostaa tuotteen, jonka 99 % muista kuluttajista kertoo olevan huijausta? Harva olisi ostellut myöskään WinCapitan tuotteita pelkän verkkosivuston pohjalta, mutta vertaispaine toimi hämmästyttävän hyvin.

[Johanneksen poika]

Jos asukas, tästä lähtien jo ”kiinnostunut” kysyy tuotteen ”lisäaineista”, eli huonoista puolista, kysymykset kierretään kaukaa tai pakon edessä kerrotaan, että niistä ”lisäaineista”, mitä heidän tuotteissaan on, kuten karttaminen, verensiirtokielto ja väärät ennustukset, ei ole mitään haittaa ihmiselle, ja että todellisuudessa se on itse Jumalan tahto! Terveyshyödyt ovat mittaamattomat, sen avulla et elä vain pidempään, elät ikuisesti!

Kannattaa myös muistaa, että "parasta ennen" tai "viimeinen käyttöpäivä" -merkinnät ovat tärkeitä. Kuinka kauan JT-uskonnon opetus säilyy ennen kuin se pilaantuu? Esim. ennustelun suhteen vuosi 1975 on surullinen esimerkki siitä, miten käy kun tarjotaan "hengellistä" ruokaa, joka pilaantuu eikä säily.

Eräs vanhin myönsi puhelinkeskustelussa elokussa 2012, että Vartiotorniseuran vanhaa kirjallisuutta ei kannata lukea eikä vanhoja äänitteitä kuunnella, koska osalle opetuksista käy kuin maidolle, se happanee. Tuo oli hämmästyttävän rehellisesti myönnetty. Mutta toki myöntäminen tuli pakon edessä, kun vähän viittasin mm. pieleen menneisiin juttuihin.

[SisarHento]

Tämä pitkä pohjustus tähtää ihmetykseeni siitä, miten jostakusta ulkopuolisesta voi tulla jehovan todistaja (tai jonkin muun suljetun yhteisön jäsen), ja miten siinä pysytään mukana vuosien varrella.

Kerronpa oman tarinani: Ollessani 18-19 vuotias, aloin yksikseni lukemaan raamattua, koska läheisestä lapsuuden ystävästäni oli tullut ns. Jeesus-nuori, ja halusin asioista täsmällistä tietoa. Tämä tapahtui joskus 70-luvun puolivälissä. Ilman mitään itsekehua, olen lapsesta saakka ollut taipuvainen syvämietteisiin ajatuksiin, ja jonkun verran idealismiakin minusta löytyy. Sittemmin, kun tutustuin kapakassa nuoreen mieheen, keskustelimme Jehovan todistajuudesta. Hän kuului ns. Jehovan todistaja-sukuun. Nauroin hänelle, että kuinka joku voi ajatella asioista niin pöljästi kuin Jt:t.
Aikaa kului; hän oli pannut liikkeelle veljensä vaimon ja toisen Jt-sisaren. Tämän nuoren miehen kuultuaan veljensä vaimolta, että vaikutan "kiinnostuneelta", uudelleen nähtyämme pyysi hän tulemaan kylään vejensä kotiin. Kun yksin luin raamattua, oli mieleeni noussut monenlaisia kysymyksiä.
Lopulta koin, että VAIN Jt:t osaavat vastata tyydyttävästi kysymyksiini (esim. onko tulista helvettiä olemassa; mistä Kain sai vaimon jne.). Ja yksinkertaisesti olin niin lapsellinen!

Niin taas aikaa kului, kävin kasteella. Sitten löysin seurakunnasta itselleni aviopuolison, joka oli niin henkeen ja vereen Jt. Saimme kolme lasta; olimme ns. koko perheenä todistajia. Kaikki meni omalla painollaan vuosia eteenpäin, vaikka en ottanut kaikkia opetuksia niin todesta; olin kai "hengellisesti heikko"

Mutta kun KAIKKI elämä pyöri uskonnon ja seurakunnan ympärillä, tuntui kaikki niin luontevalta. Ei sitä yksinkertaisesti edes uskaltanut ajatellakaan, että jättäisi uskonnon ja sitä kautta saattaisi myös perhe hajota.

Mutta niinpä sitä n. 20:n vuoden jälkeen kävi; ja tässä nyt sitten vastaillaan toisten ihmetyksiin.

[ajoulupukisti]

Mutta niinpä sitä n. 20:n vuoden jälkeen kävi; ja tässä nyt sitten vastaillaan toisten ihmetyksiin.

Näinhän se menee. Ei sitä itse usko riveissä ollessaan, että joku päivä on pelkäämänsä luopio.

Tätä että on ollut JT-maailmankuvitelmissa 20 vuotta, ei tarvitse hävetä. Evoluutio on niin kovin huonosti varustanut meidät ryhmäpainetta, propagandaa ja auktoriteettien käskyjä vastaan. Tällä ratsastetaan surutta JT toiminnassa (vaikka eivät sitä myönnäkään). Se että on ihminen, sille ei mahda mitään - joudutaan pelaamaan niillä korteilla, mitkä käteen on sattunut.

[Markku Meilo]

Tämä pitkä pohjustus tähtää ihmetykseeni siitä, miten jostakusta ulkopuolisesta voi tulla jehovan todistaja (tai jonkin muun suljetun yhteisön jäsen), ja miten siinä pysytään mukana vuosien varrella.

Aikuisreitissä on mukana sama tekijä kuin sun soppamietteissä - nälkä. Se nälkä voi olla ylikorostunut mielenkiinto uskontoon tai sitten se voi olla poikkeuksellinen elämäntilanne, menetys tjsp.

Kakrureittiä ei tarvitsekaan sen kummallisemmin kuvailla - kiristys, lahjonta ja uhkailu.

[Markku Meilo]

Lopulta koin, että VAIN Jt:t osaavat vastata tyydyttävästi kysymyksiini (esim. onko tulista helvettiä olemassa; mistä Kain sai vaimon jne.). Ja yksinkertaisesti olin niin lapsellinen!

Et ollut lapsellinen, vaan tietämätön siitä minkä tasoista tarinaa Raamattu pitää sisällään. Tietämättömyyttäsi käytettiin hyväksi ja sinulle esitettiin valheellisia väitteitä.

Minulla oli jälleen etu olla läsnä jehovantodistajien käännytysuusintakäynnillä. Kun keskustelu oli Raamatun tieteellisessä luotettavuudessa, niin jehovantodistajat olivat täysin hampaattomia kuunteluoppilaita. Kun sitten kyseeseen tuli Jeesuksen katteeton paluulupaus, niin jehovantodistajat olivat edelleen täysin hampaattomia kuunteluoppilaita. Vaikka eivät ensimmäistäkään näkemystään saaneet perusteltua, niin saivat molemmat ainakin kolme tuntia raportoitavaa.

Jälleen eräs näyttö siitä tosiasiasta, että jehovantodistajien valheellinen propaganda uppoaa ainoastaan asiaan varautumattomiin ja/tai vastustuskyvyttömiin henkilöihin.

[Kivikko]

Mutta kun KAIKKI elämä pyöri uskonnon ja seurakunnan ympärillä, tuntui kaikki niin luontevalta.

Hyvä huomio. Tämä kyllä kertoo paljon. Niin kauan kuin asiat menevät luontevan tuntuisesti, kysymyksiäkään ei synny. Kysymykset tulevat vasta räikeistä istiriidoista, ja niitäkin ihminen voi sivuuttaa luvattoman helposti.

Lopulta koin, että VAIN Jt:t osaavat vastata tyydyttävästi kysymyksiini

Tämä saattaa johtua siitä että näin JT:t asian kaikille esittävät.

Kun yksin luin raamattua, oli mieleeni noussut monenlaisia kysymyksiä.

Ironista kyllä, samoin kävi minulle, vaikka olenkin kasvanut JT:ksi. Tämä johti lopulta myös siihen, etteivät uskonnon opetukset enää käyneet järkeen. Tuntuu että niin kauan kun lukee Raamattua vain JT:ien kanssa, kaikki selittyy vaikka väkisin, tai sitten ainakin voi "luottaa Jehovaan että selitys joskus löytyy"! Kun aloin lopulta aikuisena itse lukemaan ajatuksen kanssa ja yksi Raamatun kirja kerrallaan yhtenäisesti, ajatus alkoi juosta aivan eri suuntaan kuin muilla JT:illa.