Veljesseura.org

Tony kirjoitti:Vyöhykevalvojahan (John Kikott) piti viime vuoden huhtikuussa Suomessa puheen (kaikille seurakunnille), jossa näytettiin vihreää valoa lapsikasteelle.

"Viiden vuoden iässä hän ilmaisi vanhemmilleen halunsa tulla kastetuksi julistajaksi.

Tässähän se Jehovan todistajien rivijäsenten surkea kohtalo piilee. Yhtä lailla vanhempiensa tai puolisonsa takia liittyneiden kuin niiden jotka on jekutettu mukaan ja jotka ovat jääneet mukaan vaikkapa ystäviensä menettämisen pelossa:

Sitten kun "hengellisen äidin" eli Vartiotorni-konsernin uskonnollinen rakennelma hajoaa (ja näin tulee näillä näkymin käymään) VT-seuran johdolle ei ole tiedossa mitään natsien Nürnbergiä tai Etelä-Afrikan totuuskomissiota. Ei heitä saateta vastuuseen ensimmäisen tai toisen sen kummemmin kuin kolmannenkaan polven rivitodistajien elämästä. Hallintoelin ja muu johto tulee pokkana toteamaan jotain "mitäs liityit" -tyyppistä. Tähänastisen historian perusteella satavarmasti. Mikään, verikuolemat ja hyväksikäyttötapaukset mukaan lukien, ei tule olemaan heidän syytään, koska kaste Jehovan todistajaksi sekä lahkon jäsenenä pysyminen ovat teoriassa täysin vapaaehtoisia juttuja.

En mielelläni antaisi minkään maailman elämänohjeita, mutta ehkä nykyisen Jehovan todistajan kannattaisi tiedostaa ainakin se, että hän tulee olemaan loppupeleissä täysin omillaan.

Vyöhykevalvojahan (John Kikott) piti viime vuoden huhtikuussa Suomessa puheen (kaikille seurakunnille), jossa näytettiin vihreää valoa lapsikasteelle.

"We have examples, for instance, there was this young girl Anarus who came to Bethel in United States. And Anarus was four and half years old, she could already read. At five years she expressed her desire to her parents to be an unbaptized publisher. When she turned six she wanted to get baptized. But her mother said, no you've gotta wait. But then last year she got the 2011 yearbook, and she read about Paolo in Mexico who was baptized when he was seven. So Anarus said to her mother: if he could get baptized, well how come I can't get baptized? So this past summer Anarus got baptized."

"Meillä on tapauksia, esimerkiksi nuori tyttö Anarus joka tuli käymään Betelissä Yhdysvalloissa. Anarus oli neljän ja puolen vuoden ikäinen ja osasi jo lukea. Viiden vuoden iässä hän ilmaisi vanhemmilleen halunsa tulla kastetuksi julistajaksi. Kun täytti kuusi vuotta, hän halusi kasteelle. Hänen äitinsä sanoi kuitenkin, "ei, sinun on odotettava". Mutta sitten viime vuonna hän sai vuosikirjan 2011, ja luki Pablosta Meksikossa joka meni kasteelle seitsemän vuoden ikäisenä. Niinpä Anarus sanoi äidilleen: jos hän pystyi menemään kasteelle, miksi minä en voisi? Ja niin Anarus meni kasteelle viime kesänä."

sinner74 kirjoitti:Kaksi kyselyyn osallistunutta on valinnut vaihtoehdon "8-vuotiaana tai aikaisemmin". Onko tosiaan niin nuoria kastettu jehovantodistajiksi? Vai onko uimakoulu ollut epähuomiossa väärässä altaassa?

50-60-luvulla oli mahdollista kastautua senkin ikäisinä. Veljeni päätti itse konventissa että haluaa kasteelle - 8 vuotiaana vuonna -58 - ja kun äitini oli sitä vastaan tuli eräs vanhin torumaan äitiäni ja kehoitti sallimaan pojan kasteelle menon kun niin sitä itse halusi. Tosin samalla periaatteella namiakin pitäisi saada aina kun tekee mieli.

Kaksi kyselyyn osallistunutta on valinnut vaihtoehdon "8-vuotiaana tai aikaisemmin". Onko tosiaan niin nuoria kastettu jehovantodistajiksi? Vai onko uimakoulu ollut epähuomiossa väärässä altaassa?

loikkarisusi kirjoitti:

cro magnon kirjoitti:Tiesitkö lapsena kasteelle mennessäsi "enemmän kuin kristikunnan papisto"?

No totta helvetissä - johan muutaman vuoden ikäinen jt-taaperokin tietää

Piti antaa aikaisemmin sama kommentti.
5-vuotias Jt lapsi hakkaa teologian tohtorit mennen tullen sillä heillä on Totuus.

1. Valtaisa merkitys. Lapsesta asti olin mukana ja kaikki kaverit olivat järjestön yhteydessä, oma perhe myös lukuunottamatta paria sisarusta.
2. Menin kasteelle 18-vuotiaana, vähän siitä syystä, että olin jo aikuinen eikä päätöksen kanssa voinut pidempään vitkutella. En tosin kokenut painostusta, mutta kyllähän siitä oma perhe välillä kyseli ja sitten kun hiljattain tutkimaan alkanut sisarukseni päätti mennä kasteelle, koin että minun täytyy myös mennä, olinhan ollut kastamaton julistaja jo vuosikausia. Lähinnä sen takia, ettei muut sitten ihmettele miksen ole vielä mennyt. Muistan, että vähän aikaa sen jälkeen kun ilmoitin eräälle vanhimmalle halustani mennä kasteelle, oli toinen vanhin mennyt kysymään äidiltäni, että koskahan oikein aion mennä kasteelle. Oli kuulemma jäänyt noloksi kun äitini oli vastannut, että seuraavassa konventissa.
3. En tekisi. Olisihan se ollut mukavaa jättää hyvät välit kaikkiin tuttuihin.

cro magnon kirjoitti:Tiesitkö lapsena kasteelle mennessäsi "enemmän kuin kristikunnan papisto"?

No totta helvetissä - johan muutaman vuoden ikäinen jt-taaperokin tietää

Tiesitkö lapsena kasteelle mennessäsi "enemmän kuin kristikunnan papisto"?

1. JT:ksi syntyessä sitä tuskin näkee muita mahdollisuuksia. Joko kasteelle tai hautaan, hyvät vaihtoehdot. En kokenut painostusta, mutta kyllähän siitä toki joskus äitini kyseli, olenko asiaa ajatellut. Oli hyvin ylpeä kun menin kasteelle, mutta ei edes onnitellakseen halannut minua, koska häntä "olisi alkanut itkettää", ja sehän olisi ollut vallan kamalaa näyttää tunteensa.

2. Motiivini oli se, että vaihdoin opiskelujeni takia konventtipiiriä pian sen jälkeen, ja halusin kastautua vanhassa paikassa mieluummin kuin yksin vieraalla alueella, ja myös koko opiskelujen ajan kävin lähes kaikki konventitkin siellä. Minäkin jätin monen muun tavoin rukouksessa vihkiytymisen väliin. Olin ehkä hieman kiero, ajatellessani että enpähän ole tehnyt mitään lupauksia Jumalalle, vaan ainoastaan uskonnolle, jos joskus eron paikka tulee eteen. Naurattaa, kuinka oikeassa tietämättäni olinkaan!

3. Olen ehkä hieman harvinainen, koska en sinällään kadu kastettani. Se johti minut aikoihin ja paikkoihin josta olen löytänyt mm. puolisoni, johon olen edelleen erittäin tyytyväinen. Tätä en olisi kokenut ilman kastetta (ainakaan saman ihmisen kanssa), koska olisin valunut ulos tavallaan liian varhaisessa vaiheessa. Nyt pysyin niissä piireissä sen verran kauemmin, että opin elämästäkin hieman enemmän, ja voin sanoa olleeni kypsä kun pääsin eroon uskonnosta. Tätä en olisi voinut sanoa vielä ihan teini-ikäisenä, vaikka varmaan silloinkin luulin olevani jo kypsä (ehkä vertasin itseäni ikäisiini JT:iin, jolloin saatoin olla oikeassakin).
Muutamat vuodet kastettuna eivät olleet pilalle menneitä, ehkä osasin suhtautua uskontoon vapaammin ja luovia siellä missä tunsin olevani "omalla maallani". Ja pääsin pois ajoissa.

1. Mikä merkitys Jt-yhteisöllä tai vanhemmilla/suvulla oli kastautumispäätökseesi?

Yhteisö ja sen standardit myötävaikuttivat voimakkaasti siinä mielessä, että kaste oli ainoa "kunniallinen" vaihtoehto jt-perheen vesalle. Minulla oli melkoisen vauhdikas ja kapinantäyteinen varhaisnuoruus. Laskeskelin, että kun pulahdan pyhässä vedessä, niin muutun kertaheitolla kunnon ihmiseksi.

2. Miksi kastauduit juuri sen ikäisenä kuin kastauduit?

Täysi-ikäisyys häämötti, ja omasta mielestäni ratkaisu piti tehdä siihen mennessä, kai. Olisko ne tulevat kutsunnatkin olleet jotenkin siinä taustalla, en kuitenkaan muista kyseistä asiaa miettineeni.

3. Jos saisit valita nyt, tekisitkö saman uudelleen?

Kyssäriin vastatessa suuhun nousee jälkiviisauden katkera maku. Harva tekisi elämänsä pahimman virheen uudelleen, siitä viisastuttuaan.

1. Kasteelle menemistä pidettiin itsestäänselvyytenä, eikä minulta oikeastaan missään vaiheessa kysytty, haluanko sitä itse. Asia esitettiin ihailtavana tekona, joka varmistaisi "pelastumisen".
2. Tiesin äitini olevan minusta erityisen ylpeä, jos ottaisin tämän askeleen jo nuorena (11v) ns. omasta aloitteestani, ja koin että minua pidettäisiin kypsänä ja älykkäänä kristittynä joka tekee oikein ja joka on myös kasvatettu hyvin vaikeasta taustasta huolimatta. Seurakunnassamme oli tapana mennä kasteelle nuorena, ja näitä lapsikastettuja ihannoitiin avoimesti. Samoin ihmeteltiin nitä, jotka "vielä" täysi-ikäisinäkin olivat kastamattomia. Suoranaista painostusta ei siis ollut, mutta kasteelle vain kuului mennä heti kun oli pitänyt puheita muutaman vuoden itsenäisesti.
3. En. En halunnut sitä silloinkaan, mutta tuntui siltä että polkuni oli jo valmiiksi valittu syntymästä asti eikä muita vaihtoehtoja ollut. Koko prosessi on tehty suorastaan naurettavan helpoksi. Esimerkiksi kastekysymyksiin on helppo vastata "oikein" eivätkä ne kerro kastettavan todellisesta sydämentilasta yhtään mitään. Vihkiytymisen jätin kokonaan tekemättä (enhän edes silloin uskonut Jumalaan) kuten varmasti moni muukin. Minkäänlaista rukousyhteyttä tai suhdetta Jumalaan ei ollut ollut enää vuosiin edes omissa kuvitelmissani.

1. Mikä merkitys Jt-yhteisöllä tai vanhemmilla/suvulla oli kastautumispäätökseesi?
Minut oli kasvatettu jt:ksi, en nähnyt muita vaihtoehtoja.

2. Miksi kastauduit juuri sen ikäisenä kuin kastauduit?
Eli olin 10v. Minua ei varmaankaan painostettu. Ennemminkin kyse oli näyttämisen halusta, pienessä seurakunnassa sai paljon huomiota ja se oli tuon ikäiselle varmasti tavoittelemisen arvoista.

3. Jos saisit valita nyt, tekisitkö saman uudelleen?
En mistään hinnasta, seuraukset ovat olleet julmat.

1. Isä srk:ssa vanhin joten painetta tuli kotoa ja jkv. srk:sta. Meillä yleisin ikä kasteelle menoon oli n. 15v. Kutsuntoja en edes ajatellut tuolloin.

2. Lähinnä toive päästä naimisiin, aloittaa sen myötä seksuaalinen elämä ja etenkin pois kotoa,sekä osittain myös hyväksynnän saaminen hetkeksi. Kastehan oli kuin "syntymäpäivät".

3.En tekisi iku maailmassa samaa virhettä enää toistamiseen. Yli 20 vuotta on kestänyt sen virheen korjaaminen ja edelleen jatkuu. Niin moni asia voisi olla toisin- kenties myös huonomminkin?

Tulipa vielä mieleeni, että hyväksyykö Jumala tällaisen kasteen, eli voiko erota/erottaa jostain mihin vaikuttimet olleet väärät? Sorry tämä osittain offtopic.

1. Paine kasteelle menemiseen tuli selkeästi vanhemmilta ja seurakunnasta. Veli-Hopean mainitsema kutsuntauhka oli jo ehtinyt unohtua, siellähän se äärimmäinen raja häämötti.

2. Samana vuonna meni viitisen kaveria, osittain menin joukon mukana. Myös valtaisa teini-ihastus meni samassa porukassa.

3. En tekisi tätä enkä etenkään lapsena naimisiin -typeryyttä.

1. Mikä merkitys Jt-yhteisöllä tai vanhemmilla/suvulla oli kastautumispäätökseesi?
En olis muuten menny jos vanhemmat ei olis ollu jeppuja. Enhän edes uskonut jumalaan.

2. Miksi kastauduit juuri sen ikäisenä kuin kastauduit?
18, ihastukseni takia. Tai sanotaan nyt suoraan, toivossa että saisin pimppaa.

3. Jos saisit valita nyt, tekisitkö saman uudelleen?
En missään tapauksessa. Ennemmin vaikka ampuisin itseäni polvilumpioon.