Veljesseura.org

[quote]Sitten kun jossain vaiheessa havahtuu että minähän voinkin pukeutua miten haluan, sisustaa kodin miten haluan... harrastaa mitä haluan. Tämmösiä pieniä ahaa-elämyksiä joka päivä, mitkä varmaankin suurimmalle osalle ihmisistä on ollut itsestäänselvyys.[/quote]

Vanhimpien kohdalla ainakin minulla tuli itseni kanssa ongelmia, kun piti asiasta riippumatta tehdä miten sieltä sanottiin tai meni väärin. Väärin jopa niin, että jotenkin tunsi tehneensä syntiä ellei ollut toiminut vanhimman ohjeen mukaan tai tuntui että olisi vähintään kapinoinut.

Sitten kun alkoi jo kysymykset " Onko jokin este.... ? , Miksi et.... ? ja viimeisempänä komento :
" Sinun pitää.... ", meni loppujen lopuksi hermot. Minä ihnoan sanaa : "sinun pitää" .

Kokoajan joku on mölisemässä, mitä "pitää!" tehdä ,milloinkin ja missä.

Se on kuule sillä tavalla, että ainoa mitä minun PITÄÄ tehdä on paskoa ja kuolla . Loput ovat suurinpiirtein vapaaehtoisia valintoja ja niistä MINÄ päätän itse.
Rupes taas niin ärsyttämään, että vittu kun tekisi mieli kiroilla, mutta en kiroile :D :D

Vapaaehtoisuus my ass...

[quote="Nimrod"]Ainakin uskonto (varsinkin VT-seura) inaktivoi omaa mieltä hämmästyttävän suuressa määrin. Asiaa voisi kuvitella siten, että opettelet käyttämään aivojasi vasta kun olet elänyt määrän X vuotta, eli silloin kun eroaa jt:sta. Se tuntuu uudelta ja ihmeelliseltä. On myös ilo välillä havahtua oman mielen olevan iso työmaa jota saa VAPAASTI RAKENTAA. Elämä on jees :D

Tilanne on vähän sama kun jos olisi ollut vuosikaudet alistavassa parisuhteessa. Oma ajattelu ja omat mielipiteet häviää kokonaan. Sitten kun jossain vaiheessa havahtuu että minähän voinkin pukeutua miten haluan, sisustaa kodin miten haluan... harrastaa mitä haluan. Tämmösiä pieniä ahaa-elämyksiä joka päivä, mitkä varmaankin suurimmalle osalle ihmisistä on ollut itsestäänselvyys.

Ainakin uskonto (varsinkin VT-seura) inaktivoi omaa mieltä hämmästyttävän suuressa määrin. Asiaa voisi kuvitella siten, että opettelet käyttämään aivojasi vasta kun olet elänyt määrän X vuotta, eli silloin kun eroaa jt:sta. Se tuntuu uudelta ja ihmeelliseltä. On myös ilo välillä havahtua oman mielen olevan iso työmaa jota saa VAPAASTI RAKENTAA. Elämä on jees :D

Lisäys: Kysytäänpä samalla vaikkapa jo useamman vuosikymmenen onnetonta, pöyhkeää, uppiniskaista, huumeongelmiensa kanssa painivaa & sopan myrkyllä maustavaa Markku Meiloa; onko sinulta hävinnyt jo tämä "uutuudenviehätys" vapaaseen ajatteluun sekä oman mielen kehittämiseen? Vai lähteekö siitä ikinä se... Vastata saa toki muutkin .

[quote]psykologia on ihan arvostettava ymmärryksen ja tiedon alue[/quote]
Olen havainnut saman. Se auttaa ymmärtämään paljon asioita, niin omaa käytöstä kuin uskonnollistakin käyttäytymistä.
[quote] Ja kyllä, olen sitä mieltä että jehovantodistajuus hidastaa ihmisen kehitystä[/quote]
Olen kanssasi samaa mieltä, omaan kokemukseeni nojautuen. Olen kokenut kuinka uskonto on yrittänyt kutistaa ajattelutapaani ja lokeroida kaiken pieniin suljettuihin laatikoihin, minuuteni mukaanlukien. Olen usein kuullut, kuinka "ajattelen liikaa", kun mielestäni en ehdi ajatella tarpeeksi, hidas älyni ja sen ajoittainen katoaminen kun ei aina toimi haluamallani tavalla.

Tutkimukset (*)ovat osoittaneet, ettei uskonnollisuus ainakaan tee ihmisestä aiempaa älykkäämpää. Lähinnä päinvastoin mitä älykkäämpää porukkaa, sen vähemmän uskonnollista ajattelua. Lapsuus ajatusmaailmaa kutistavassa ympäristössä ei anna liiemmin tilaa mielikuvitukselle tai ajatusten kasvattamiselle. Omat ajatukset kitketään kuin rikkaruohot. Jos kasvatat liikaa rikkaruohoja, on itse vaarassa joutua kokonaisuudessaan tallatuksi.

(*) [url]http://www.iltasanomat.fi/tiede/art-1288589444590.html[/url]

Olen silmien avaamisen jälkeen havahtunut että esim. psykologia on ihan arvostettava ymmärryksen ja tiedon alue. Ennen vähättelin ja asetin lapsen tasolle nämä paskantärkeät miettijät ja muut sellaiset. Hävettää niin mutta minkäs sille mahtoi? Ihmismielen opiskelu ja tutkiminen onkin yksi uusista mielenkiinnon kohteistani. Ja kyllä, olen sitä mieltä että jehovantodistajuus hidastaa ihmisen kehitystä ja joissain tapauksissa se jää kirjaimellisesti lapsen tasolle. Surullista ja karmivaa.

[quote="p0ter0"]Viisauden parempi vastakohta voisi olla tietämättömyys.[/quote]
Tai [i]tietoinen[/i] tietämättömyys. Sehän ei ole häpeä ettei tiedä jotain, vaan se että ei edes halua tietää. Tätähän esiintyy lahkoissa, kulteissa ja erilaisissa muissa fundispiireissä.

Älykkyys ja viisaus eivät mielestäni ole samoja asioita, mutta jotenkin molempien vastakohtana käytetään kuitenkin luontevasti tyhmyyttä. Viisauden parempi vastakohta voisi olla tietämättömyys.

.

Tasot ja tasot. Ollessani hiukka toisella kymmenellä, lähinaapurista kuoli mies, jonka sukulaiset, kaksi naista, tulivat pesää selvittämään. Kerran he tulivat meille, ja koska olin pihalla, kysyivät, tiesinkö jonkun, joka osaisi sanoa, milloin perunat ovat kypsät.

Heidän ei ollut koskaan tarvinnut tehdä ruokaa. Heillä oli sisäkkö sitä varten. Nyt he olivat häntä ilman. Olin joutunut keittämään perunoita, joten osasin neuvoa haarukkakikan. Se on, kuten Jarkke aiemmin tuumi: yksi on hyvä yhdessä, toinen toisessa asiassa. Kaiketi nuo "tädit" monen monta asiaa osasivat, mutta eivät perunoiden keittämistä.

älykkyys sinänsä on vähän laajan kirjon juttu, ja se ei ole aivan automaattisesti käytössä välttämättä ihmisellä, jolla sitä olisi paljon, sitä tarvitsisi käyttää

Kaksi todistajaa voivat olla kaikessa samalla tasolla, mutta kuinka eri tasolle älykkyydessä ja kaikessa toinen tippuu välittömästi kun lähtee tuon lahkon keskuudesta pois?

[quote="JarkkeParkkeBabylon5"]hmmm ...

on se tuo ihmisluonto merkillinen ...

muistaakseni jehovantodistajuudessa viljeltiin
sellaistakin ajatusta, että kaikki ihmiset
olisivat samalla tasolla älyltään ...
... ja tyhmäkin voisi olla viisas - vain jos
pitäisi mölyt mahassaan ...

niin, jos oikein asian ymmärsin silloin, niin niin
se asia esitettiin ...

mutta sitten kun tuli erotus uskonnosta niin,
minulle oli järkytys huomata että se ei niin mennytkään

yhteiskunnassa ovat ihmiset eri tasoilla,
ja esmes hyvin älykkään ihmisen saattaa olla
vaikeaa löytää elämänkumppania, koska hän harmistuu
siitä kovin helposti, että joutuu vääntämään rautalangasta
asioita alemmalla tasolla oleville ...

tämä maailma ei toimisi jos kaikki olisivat yhtä
älykkäitä,

aina täytyy olla höynäyttäjät ja höynäytettävät,
saaliit ja saalistajat, pomot ja pompoteltavat,

ihminen etsii johtajaa, se on kirjoitettu hänen
dna:nsa[/quote]


Itse olen havainnut suvaitsevuuteni kasvavan muita, niin viisaampia kuin tyhmempiäkin kohtaan.
Todistajuudessa tuntui olevan sellainen käsitys, että muut olivat jotenkin tyhmempiä ja todistaja astetta viisaampi ja parempi varsinkin raamatun tuntemuksessa.

Nyttemin olen huomannut että ihmiset on kaikessa rakkaudessaan ihan fiksuja,kivoja ja kilttejä kaikessa puutteessaan ja on huomattavasti helpompi hyväksyä ihmiet sellaisina kun ovat ilman,että tuomitsen heitä minkään näkemyksen tai ajatusten takia.

Itse en koe,että ihmiset todistajuudessa koskaan olivat älykkyydeltään tai muultakaan samalla tasolla.

olen myös nähnyt työssä ollessani lahjakkaita ihmisiä, jotka ovat olleet hyviä tietyissä asioissa, kuten matematiikan soveltamisessa käytännön töihin,

ja muisti on ollut joillakuilla ihmeteltävän terävä, eivät unohda mitään,

mutta sitten ovat olleetkin täysiä juoppoja, eivätkä ole pystyneet muuhun , kuin duunareina hätäisesti tienaamaan vähän rahaa seuraavaa viron viinaerää varten ja loput rahat kenon pelaamiseen,

harmittaa sellainen lahjojen tuhlaaminen.

Näin se on, Jarkke, eivät mene tasan onnen lahjat. Tyhmä ei tiedä tyhmyydestään, mutta onko viisas paremmassa asemassa tajutessaan tyhmän tyhmyyden, vai sortuuko itsekin siihen.

hmmm ...

on se tuo ihmisluonto merkillinen ...

muistaakseni jehovantodistajuudessa viljeltiin
sellaistakin ajatusta, että kaikki ihmiset
olisivat samalla tasolla älyltään ...
... ja tyhmäkin voisi olla viisas - vain jos
pitäisi mölyt mahassaan ...

niin, jos oikein asian ymmärsin silloin, niin niin
se asia esitettiin ...

mutta sitten kun tuli erotus uskonnosta niin,
minulle oli järkytys huomata että se ei niin mennytkään

yhteiskunnassa ovat ihmiset eri tasoilla,
ja esmes hyvin älykkään ihmisen saattaa olla
vaikeaa löytää elämänkumppania, koska hän harmistuu
siitä kovin helposti, että joutuu vääntämään rautalangasta
asioita alemmalla tasolla oleville ...

tämä maailma ei toimisi jos kaikki olisivat yhtä
älykkäitä,

aina täytyy olla höynäyttäjät ja höynäytettävät,
saaliit ja saalistajat, pomot ja pompoteltavat,

ihminen etsii johtajaa, se on kirjoitettu hänen
dna:nsa