Kirjoittaja ajoulupukisti » 25.09.2011 09:26
sinner74 kirjoitti: Mag Mell ja Vieraas, hyvä pointti.
Yhdyn edelliseen.
Vakavasti ajateltuna poishiipuminen on yksi lempeimmistä tavoista (riippuen srk:n vanhimmista ja mahdollisista sukulaisista ja kavereista) sekä lähtevälle ja sisään jääville. Raju ja näyttävä ulosmeno toki antaa ihmettelyn ja naurun aihetta (ehkä molemmin puolin), mutta myös perusteluita uskoville ja heidän mahdollisille käännytyksen kohteille, siitä että Raamatun tulkinta on vain järjestöllä oikea ja "Sillä mahdotonta on niitä, jotka on kerta kaikkiaan valistettu ja jotka ovat maistaneet taivaallista ilmaista lahjaa ja tulleet pyhästä hengestä osallisiksi ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan asiainjärjestelmän voimia, mutta jotka ovat luopuneet, elvyttää jälleen katumukseen, koska he itse panevat Jumalan Pojan uudelleen paaluun ja saattavat hänet julkisen häpeän alaiseksi" -Hebr.6:4-6.
Hiipuilussa on myös se puoli, että todistaja kavereiden ei tarvitse niin rajusti hylkiä, kun voi sanoa jopa tervehdyksen kadulla. Joskus voi jopa käydä keskusteluita joidenkin kanssa. Yleensä näkemys on niin, että on vanhinten tehtävä "auttaa" hengellisissä asioissa hengellisesti heikkoa. Vartiotorniseura ei ole mitenkään kovin erillainen muihin uskonnollisiin järjestöihin tai totalitaarisiin valtioihin ja poliittisiin järjestöihin nähden, joten keskustelu voi ohjautua joskus niihin ja yhtäläisyyksien vetäminen jää kohde henkilölle itselleen.
Voi kai ajatella, että todistajuus loppuu siihen, kun ymmärtää että hallintoelin ei ole kristuksen edustaja. Mikä ikinä se tila järjestössä sitten onkaan, erotettu, eronnut tai toimeton. Itse en halua mennä salille tai konventtiin, koska se junttaa siellä olevia syvemmälle suohon. Antaa toivon minun "järkiin" tulosta ja aiheuttaa euforiaa uskovissa, sekä osoittaa heille että loppu on todella lähellä nyt, kun Jehova vetää luopuneitakin takaisin.
Suora eroaminen on selkeä linjaus. Itselleni järjestön kirjoilla oleminen on hieman symbolisesti sitova. Mieleni tietää, että on vielä ainakin kirjoissa ja kansissa, vaikka yrittää tajuta sitä että heillä ei ole enää valtaa uskooni tai sen puutteeseen, eikä elämääni yleensäkään (ainakaan ilman selkeitä todisteita kristuksen olemassa olosta ja hänen edustajuudestaan).
Juuri se seikka, että kun lavalta on luettu ilmoitus, kaikki todistajakaverit aloittavat kartteluprosessin (jos eivät ole tosi tuhmia), saa jatkamaan tätä epäselkeää tilaa. Välillä tulee tippa linssiin, kun kelailee näitä juttuja. Sosiaalista painostusta. Eräskin henkilö sanoi, että olen aina tervetullut heille, paitsi jos minut erotetaan järjestöstä.
[quote="sinner74"] Mag Mell ja Vieraas, hyvä pointti.[/quote]Yhdyn edelliseen.
Vakavasti ajateltuna poishiipuminen on yksi lempeimmistä tavoista (riippuen srk:n vanhimmista ja mahdollisista sukulaisista ja kavereista) sekä lähtevälle ja sisään jääville. Raju ja näyttävä ulosmeno toki antaa ihmettelyn ja naurun aihetta (ehkä molemmin puolin), mutta myös perusteluita uskoville ja heidän mahdollisille käännytyksen kohteille, siitä että Raamatun tulkinta on vain järjestöllä oikea ja "Sillä mahdotonta on niitä, jotka on kerta kaikkiaan valistettu ja jotka ovat maistaneet taivaallista ilmaista lahjaa ja tulleet pyhästä hengestä osallisiksi ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan asiainjärjestelmän voimia, mutta jotka ovat luopuneet, elvyttää jälleen katumukseen, koska he itse panevat Jumalan Pojan uudelleen paaluun ja saattavat hänet julkisen häpeän alaiseksi" -Hebr.6:4-6.
Hiipuilussa on myös se puoli, että todistaja kavereiden ei tarvitse niin rajusti hylkiä, kun voi sanoa jopa tervehdyksen kadulla. Joskus voi jopa käydä keskusteluita joidenkin kanssa. Yleensä näkemys on niin, että on vanhinten tehtävä "auttaa" hengellisissä asioissa hengellisesti heikkoa. Vartiotorniseura ei ole mitenkään kovin erillainen muihin uskonnollisiin järjestöihin tai totalitaarisiin valtioihin ja poliittisiin järjestöihin nähden, joten keskustelu voi ohjautua joskus niihin ja yhtäläisyyksien vetäminen jää kohde henkilölle itselleen.
Voi kai ajatella, että todistajuus loppuu siihen, kun ymmärtää että hallintoelin ei ole kristuksen edustaja. Mikä ikinä se tila järjestössä sitten onkaan, erotettu, eronnut tai toimeton. Itse en halua mennä salille tai konventtiin, koska se junttaa siellä olevia syvemmälle suohon. Antaa toivon minun "järkiin" tulosta ja aiheuttaa euforiaa uskovissa, sekä osoittaa heille että loppu on todella lähellä nyt, kun Jehova vetää luopuneitakin takaisin.
Suora eroaminen on selkeä linjaus. Itselleni järjestön kirjoilla oleminen on hieman symbolisesti sitova. Mieleni tietää, että on vielä ainakin kirjoissa ja kansissa, vaikka yrittää tajuta sitä että heillä ei ole enää valtaa uskooni tai sen puutteeseen, eikä elämääni yleensäkään (ainakaan ilman selkeitä todisteita kristuksen olemassa olosta ja hänen edustajuudestaan).
Juuri se seikka, että kun lavalta on luettu ilmoitus, kaikki todistajakaverit aloittavat kartteluprosessin (jos eivät ole tosi tuhmia), saa jatkamaan tätä epäselkeää tilaa. Välillä tulee tippa linssiin, kun kelailee näitä juttuja. Sosiaalista painostusta. Eräskin henkilö sanoi, että olen aina tervetullut heille, paitsi jos minut erotetaan järjestöstä.