Kumpaan luotat enemmän?

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:
BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä
Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Kumpaan luotat enemmän?

Kirjoittaja sirpa-leena » 11.10.2007 21:46

"Turhaa leimaamista ja selittelyä, joka mielestäni juontaa juonensa omista henkilökohtaisista tarpeista ja heikkouksista, eikä niinkään faktoista."

Tarkoitin lauseella ihmisen perimmäisiä motiiveja.

JT-uskontokunnan sisällä olevalla seuran ohjeiden sokea noudattaminen saattaa johtua enemmän yksilön sisäisestä elämänpelosta (henkilökohtainen tarve ja heikkous) kuin "uskosta"; ohjeet takaavat turvallisuuden, ei tarvitse ottaa vastuuta. Elämän pelko johtaa myös niiden tarpeettomaan leimaamiseen, jotka elävät toisella tavalla. Ehkäpä jossain sisällä voi kuitenkin olla pieni ääni, joka pyytää ottamaan itse vastuun itsestään ja sen hiljaiseksi saaminen vaatii selittelyjä ja sekä itselleen, että toisille yhä uudelleen ja uudelleen siitä kuinka ihana ja upea järjestö on?

Myös poislähteneellä voi olla joku oma "akilleen kantapäänsä", jonka hän haluaa piilottaa tai jota ei halua kohdata ja siihen on avuksi seuran täydellinen mustaaminen ja yhä uudelleen ja uudelllen etenkin toisille kertominen (käsi sydämellä, aikuisena mukaan tulleet, ettekö muka ole saaneet paljon positiivista palautetta siitä kuinka fiksusti teitte kun lähditte pois) siitä kuinka kamala JT-uskontokunta on?

Jos näin on, kirjoitinhan mielestäni, niin kumpikin porukka poimii toimintatavat enemmän omista henkilökohtaisista tarpeista tai heikkouksista kumpuavista syistä kuin faktoista. Minä ainakin olen niin tehnyt, etenkin todistajana ollessani. Myös akilleen kantapäätäni olen selitellyt ja pelottavan paljon sillä konstilla saa sympatiaa, joka on kuin mannaa, mutta, mutta...

Kirjoittaja Kaarmis » 10.10.2007 19:36

saara kirjoitti: ------Sepähän tässä on minunkin suurin pelko! Kun mun suurin ongelma on kokouksissa käymättömyys, niin olenkin lohduttautunut raamatunkohdalla heprealaiskirjeen 10:25. Mutta siinäkin "...niinkuin muutamilla on tapana" on sanottu negatiivisessa sävyssä. Kun en käy kokouksissa enkä muutenkaan paljon ole tekemisissä todistajien kanssa, voin selkeesti paremmin. Mutta kun siitäkin kannan syyllisyyttä: nyt Panettelija on saanut juonittua mut "maailmaan" :twisted: :(
Kurkistetaanpa tuota raamatunkohtaa uudelleen: (hepr. 10:24-25)
"Ja ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaisten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän."

Jepukat lainaavat tuota kohtaa lähes pelkästään lainaten sen SIVULAUSETTA! ("jättämättä yhteen kokoontumistamme")

Oikeasti kohta kannustaa toisten huomioon ottamista, rakkautta, hyviä tekoja, rohkaisua!

Mitä se Jumala vaatii?

Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 10.10.2007 19:32

saara kirjoitti:
Ristiriitaista on myöskin se, että ensin vakuutetaan, että Jumala on täydellinen rakkaus ja seuraavaksi selitetään, että Jumala kuitenkin vaatii tiettyjä asioita ja jos nyt epätäydellisenä ihmisenä et pysty kaikkea noudattamaan, Jumala ei heitä kivellä päähän, vaan joku todistaja!! Tää nyt oli hiukan kärjistetysti sanottu, mutta toivottavasti tajusitte pointin?
Näihin jumalanvaatimuksiin minulla on mielireseptinäni tämä: "Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?" (Miika 6:8 ) KR33/38. Vaeltaa nöyrästi on suomeksi: olla turhia pullistelematta. Vieläkin lyhyemmin koko sitaatin voisi sanoa: Auta, jos voit ja elä ihmisiksi.

Ja ota ihmeessä huomioon sana Jumalasi - ei tässä Jehovasta mitään sanota, vaan Sinun Jumalastasi, kuka tai mikä lieneekin tai olkoon lienemättä. (minun profaania tulkintaani)

Re: Kumpaan luotat enemmän?

Kirjoittaja Markku Meilo » 10.10.2007 19:32

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:oih 666
Tai sitten majuskeleilla ja väliviivalla 'OIH-666'. Pedollista numeroa liikenteessä, syytäkin on varoa.

Re: Kumpaan luotat enemmän?

Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 10.10.2007 19:15

Johanneksen poika kirjoitti:Luotatko enemmän Jehovan todistajaan vai entiseen Jehovan todistajaan?
Katsos, Johanneksen poika, minä kun en pääsääntöisesti luota kehenkään. Peto vaani kuin kiljuva jellona, oih 666! Pitää tarkkanäköisesti varoa, jos vain siihen pystyisi. Kokemus on tämän kitkerästi osoittanut. Jotkut sattavat saada minut kyllä vakuuttuneeksi, mutta tälläkin on vähintään kaksi puolta, vähän sinnepäin, kuten Vysotskijn "Ystävän laulussa". On moni ystävänä esiintynyt osoittautunutkin :twisted: .

Kirjoittaja Markku Meilo » 10.10.2007 13:15

saara kirjoitti:Hitsin vaikee kysymys
Pelkistin aivan tarkoituksella.
Eli kirjoitus (raamattu) esittää johtajan (Jumalan) ajatuksia, ei sihteerin.
Joten seuraa kysymys; ovatko Raamatun virheet (joihin lasken mm. todellisuudenvastaisuudet) ja ristiriidat johtajan vai sihteerin syytä?
Olenpa joskus ajatellut niinkin saatanallisesti, että jospa kaikki ovatkin olleet jotenkin "joukkohulluja" (vrt. Hitlerin aikaansaannokset). Toisaalta raamatun neuvot ihmisen elämään ovat aika hyviä, Hitlerin etupäässä eivät.
Kyllähän Raamattu on sidoksissa juutalaisuuteen, eikä Raamatun Jumalan tarvitse hävetä Hitlerin rinnalla. Vääräuskoisia tapettiin urakalla ja laskuun, kerran jopa sen takia, että saatiin kunnon sangollinen vihollisen esinahkoja myötäjäisiksi.
Sepähän tässä on minunkin suurin pelko! Kun mun suurin ongelma on kokouksissa käymättömyys, niin olenkin lohduttautunut raamatunkohdalla heprealaiskirjeen 10:25. Mutta siinäkin "...niinkuin muutamilla on tapana" on sanottu negatiivisessa sävyssä.
Niinpä, tuolloin painotettiin aktiviisuuden tärkeyttä, koska elettiin lopun aikaa ja Jeesuksen paluuta vielä omana elinaikana. Siitä on pian kaksi vuosituhatta kun Ilmestyskirjaan kirjattiin tuo edelleen käytössä oleva 'pian'-sana, ei ole totuttua aikuisten sanastoa, jos sitä on sovellettava meidän aikaamme.
Kun en käy kokouksissa enkä muutenkaan paljon ole tekemisissä todistajien kanssa, voin selkeesti paremmin. Mutta kun siitäkin kannan syyllisyyttä: nyt Panettelija on saanut juonittua mut "maailmaan"
Kun tasasin tilit Vt-seuran kanssa, siihen päättyivät yli kahden vuosikymmenen jatkuneet painajaiset, sitten lähtivät henkiolennot ja synti. Oli opittava itse päättelemään miten kunnioittaa lähimmäisiään ja heidän yksityisyyttään.
Ristiriitaista on myöskin se, että ensin vakuutetaan, että Jumala on täydellinen rakkaus ja seuraavaksi selitetään, että Jumala kuitenkin vaatii tiettyjä asioita ja jos nyt epätäydellisenä ihmisenä et pysty kaikkea noudattamaan, Jumala ei heitä kivellä päähän, vaan joku todistaja!! Tää nyt oli hiukan kärjistetysti sanottu, mutta toivottavasti tajusitte pointin?
Säännöt eivät niinkään pohjaa Raamattuun kuin puritaanisiin Amerikan Itärannikon asenteisiin. Tarkoitus on erottua muista, kuten muillakin 1800-luvun uususkonnoilla, joista jokainen on ennallistanut oikean palvonnan.
Ilmeisesti mulla on paljon asiaa sydämellä, kun tekstiä tulee vaikka kuinka. Toivottavasti jaksatte mun kanssa
:(
Kevennä ihmeessä sydäntäsi, kyllä me jaksamme.

Re: kehen luottaa

Kirjoittaja Markku Meilo » 10.10.2007 12:44

sirpa-leena kirjoitti:Yksilöön kaiketi voi luottamuksensa laittaa, jos kehenkään?
Toki aatteeseenkin, ongelmat alkavat viimeistään siinä vaiheessa jos ei halua uskoa yksilön tai aatteen epärehellisyyttä.
Ihan joka porukasta ja kuppikunnasta löytynee good cop/bad cop ilmiö.
Porukkaan kannattaa siinä vaiheessa ottaa etäisyyttä, ellei porukka ryhdy korjaamaan havaittuja epäkohtia, vaan syyttää ongelmista yleisesti porukan nimeämättömiä yksilöitä.
Niin papit, saarnaajat, poliisit, tuomarit kuin ministeritkin on olleet hyväksi tai häpeäksi aatteelleen. Yksilö ajattelee, massa ei, sanotaan.
Varsinainen häpeä syntyy vasta sitten jos aatteen ytimessä piilotellaan ja peitellään, eikä häpeälliseen tekoon syyllistyneitä tuoda esille, vaan heidän annetaan jatkaa.
Nimenomaan yksilöllistä ajattelua puuttuu JT-kontekstissa aidan kummaltakin puolelta.
Näin varmasti on, toki moni näkee asiassa valtavan eron. Toisella puolella aitaa kun yksilöllinen ajattelu on tehokkaasti estetty ja toisella puolella siihen rohkaistaan.
Turhaa leimaamista ja selittelyä, joka mielestäni juontaa juonensa omista henkilökohtaisista tarpeista ja heikkouksista, eikä niinkään faktoista.
En aivan nyt seuraa ajatustasi, olisiko sinulla joitain kuvaavia esimerkkejä?
Niin seurakunnissa olevat kuin sen ulkopuolelle menneet ovat taipuvaisia "seuraamaan johtajaa".
Jos joissain maissa voi vapaaehtoisesti liittyä yhdistykseen, niin siitä on kovin pitkä matka jt-seurakuntapakkoon, kastautuminenkin on vuodesta 1985 lähtien tapahtunut järjestölle.
On siis vain yksi ja ainoa oikea tapa hahamottaa JT-uskontoa; se on joko täysin virheetön tai täysin mätä.
Minä näen kaikki uskonnot samassa valossa, Vt-seura on uskonnollinen liike uskontojen joukossa, toki liikkeiden fanaattisessa päässä.
Jos seurakunnan sisällä huomaa jotain falskia, on ajautunut tai ajautumassa Jehovan epäsuosioon ja antanut Panettelijalle sijan elämässään.
Näinhän se seurakunnan taholta tulkitaan, seurakunnassa sukulaisten takia roikkuvilla tuskin on hätä tai paniikki tuossa suhteessa.
Jos taas näkee JT-kulttuurissa jotain hyvää on säälittävä aivopesty robotti, oli mukana tai ex-JT. Onko siis valittava "kiivailu" a:n vai b:n puolesta?
Minä olen useamman kerran kysellyt, mitä sellaista hyvää on jehovantodistajuudessa, jota ei ole missään muualla. Toistaiseksi olen saanut vain sellaisia vastauksia, jotka osoittavat, ettei henkilöllä tuntuisi olevan oikeaa kuvaa ympäröivästä maailmasta. Esimerkiksi tupakkaa voi olla polttamatta ilman kolmea viikoittaista kokousta ja muita vastaavia pakkoliikkeitä.
Minuun kolahti oikein kunnolla erään äskettäin tapaamani nuoren ex-todistaja naisen lausahdus: "Kun ei ollu pokkaa elää "kunnolla", voi ruikuttaa, miten kauhee se uskonto oli.
Uskonnot pyrkivät vetoamaan Raamattuun, jotta voisivat hallita jäsenistöään. Tässä yhteydessä voisi 'kunnolla elämisen' esilleottajalta kysäistä raamatunjakeita, esimerkiksi virallisen vihkimisen puolesta tai naimattomien henkilöiden sukupuolisuhteita vastaan. Siinä on moni yllättynyt.
Tai sitten ottaa vastuu omasta elämästään ja todeta, että uskonto mikä uskonto.
Mielenhallinnasta vapautuminen, etenkin lapsena pakotetusta, ei ole läpihuutojuttu, etenkään kun vastuunotto saattaa hyvinkin merkitä, että (näennäis)ystävät, sukulaiset ja perheenjäsenet eivät hyväksy tuota vastuunottoa.
Mutta kyllä se miettimään laittaa kun lapsia saa, että siitäkö se autuus aukeaa, kun opettaa lapsensa viettämään joulua ja äänetämään piip-puoluetta???"
Tyypillistä kultin luomaa fanaattista mustavalkoajattelua, jehofiilinäkään minä en opettanut lapsiani viettämään joulua, eikä huushollissani vietetä joulua vieläkään. Jonkin poliittisen puolueen äänestäminen taas osoittaa, että haluaa tehdä maailmalle jotain. Siis vaihtoehtona sille, että saarnaa jonkin toteennäyttämättömän tahon surmaavan pian 99,9 % maapallon väestä ja samanaikaisesti nauttii yhteiskunnan etuja.

Kirjoittaja Bergerac » 10.10.2007 09:13

saara kirjoitti:Kun en käy kokouksissa enkä muutenkaan paljon ole tekemisissä todistajien kanssa, voin selkeesti paremmin. Mutta kun siitäkin kannan syyllisyyttä: nyt Panettelija on saanut juonittua mut "maailmaan" :twisted:
Voit myös miettiä asiaa niin, että syyllisyyden tunne johtuu vain Seuran kuvainnollisesta mielenhallinta-linjasta. Tämä johdonmukainen mielenhallinta ( =Seuran opetukset ja vaatimukset, ja vilpittömät Jehovan Todistajat toki opettavat ja toimivat kuten Seura haluaa) on alkanut silloin, kun aloitit kanssakäymisen Jehovan Todistajien kanssa.

Mielesi on vastaanottanut/olet altistunut Seuran määrittelemille asioille. Nämä asiat pysyvät mielessä/alitajunnassa/"aivopultissa" pitkään.
Tästä ehkä (?) johtuu syyllisyydentunne, vaikka toisaalta toteat että ilman kokouksia/kanssakäymistä voit paremmin.
saara kirjoitti:Ristiriitaista on myöskin se, että ensin vakuutetaan, että Jumala on täydellinen rakkaus ja seuraavaksi selitetään, että Jumala kuitenkin vaatii tiettyjä asioita ja jos nyt epätäydellisenä ihmisenä et pysty kaikkea noudattamaan, Jumala ei heitä kivellä päähän, vaan joku todistaja!!


Tässä korostuu se asia että Seura vaatii. Tästä seuraa se, että vilpittömät Jehovan Todistajat vaativat. Ja tästä seuraa se, että vilpitön Jehovan Todistaja/JT:n kanssakäymisissä oleva vaatii itseltään.

Selvä ketju joka ei Seuran väitteistä huolimatta ole lähtöisin millään tavoin itse Jumalasta/Jehovasta. Vain Seuran johtoportaan näkemystä raamatusta ja sen perusteella asetetaan raamit järjestöön kuulumiselle ja järjestön kunnioittamiselle ja Jehovan Todistajan elämän ohjaamiseen. Tarvittaessa sanktioiden kera, jotka voivat olla henkisesti yksilölle todella rankkoja.

Halutessaan Jumalaan/Jehovaan/Jeesukseen uskominen/luottaminen ei tarvitse lisäoptioksi kuulumista johonkin järjestöön.

Kirjoittaja Tony » 10.10.2007 08:52

saara kirjoitti:Ristiriitaista on myöskin se, että ensin vakuutetaan, että Jumala on täydellinen rakkaus ja seuraavaksi selitetään, että Jumala kuitenkin vaatii tiettyjä asioita ja jos nyt epätäydellisenä ihmisenä et pysty kaikkea noudattamaan, Jumala ei heitä kivellä päähän, vaan joku todistaja!!
Jehovantodistajat ovat siinä oikeassa, että tutkiminen auttaa. Se auttaa silmät auki tehtynä huomaamaan, että vt-seuralla ei ole mitään tekemistä rehellisen järjestön kanssa. Kun tuon oivaltaa, ei pode turhaa syyllisyyttä kokouksien väliin jättämisestä. Aidosti uskova ihminen ei tarvitse uskonsa pönkittämiseen tuntikaupalla viikossa uskonnollista pakkosyöttöä.

Kirjoittaja saara » 10.10.2007 08:14

Markku Meilo kirjoitti: Jos ohitetaan Jumalan olemassaolokysymys, niin mitä pitäisit näyttönä siitä, että Raamattu on Jumalan mielen mukaista tekstiä ja mikä taas panee epäilemään?
Hitsin vaikee kysymys...noh, epäilyttää se, että miten raamatun kirjoittajat ovat saaneet tiedot, , mitä kirjoittaa? Tämähän siis selitetään niin, että kirjoittaja on ollut ns. sihteeri, joka kirjoittaa sanelusta muistiin johtajan sanat. Eli kirjoitus (raamattu) esittää johtajan (Jumalan) ajatuksia, ei sihteerin.
Olenpa joskus ajatellut niinkin saatanallisesti, että jospa kaikki ovatkin olleet jotenkin "joukkohulluja" (vrt. Hitlerin aikaansaannokset). Toisaalta raamatun neuvot ihmisen elämään ovat aika hyviä, Hitlerin etupäässä eivät.

Sirpa-Leena kirjoitti:

"...Jos seurakunnan sisällä huomaa jotain falskia, on ajautunut tai ajautumassa Jehovan epäsuosioon ja antanut Panettelijalle sijan elämässään. Jos taas näkee JT-kulttuurissa jotain hyvää on säälittävä aivopesty robotti, oli mukana tai ex-JT."

Sepähän tässä on minunkin suurin pelko! Kun mun suurin ongelma on kokouksissa käymättömyys, niin olenkin lohduttautunut raamatunkohdalla heprealaiskirjeen 10:25. Mutta siinäkin "...niinkuin muutamilla on tapana" on sanottu negatiivisessa sävyssä. Kun en käy kokouksissa enkä muutenkaan paljon ole tekemisissä todistajien kanssa, voin selkeesti paremmin. Mutta kun siitäkin kannan syyllisyyttä: nyt Panettelija on saanut juonittua mut "maailmaan" :twisted:
Ristiriitaista on myöskin se, että ensin vakuutetaan, että Jumala on täydellinen rakkaus ja seuraavaksi selitetään, että Jumala kuitenkin vaatii tiettyjä asioita ja jos nyt epätäydellisenä ihmisenä et pysty kaikkea noudattamaan, Jumala ei heitä kivellä päähän, vaan joku todistaja!! Tää nyt oli hiukan kärjistetysti sanottu, mutta toivottavasti tajusitte pointin?

Ilmeisesti mulla on paljon asiaa sydämellä, kun tekstiä tulee vaikka kuinka. Toivottavasti jaksatte mun kanssa
:(

Re: kehen luottaa

Kirjoittaja Tony » 10.10.2007 07:00

sirpa-leena kirjoitti:Minuun kolahti oikein kunnolla erään äskettäin tapaamani nuoren ex-todistaja naisen lausahdus: "Kun ei ollu pokkaa elää "kunnolla", voi ruikuttaa, miten kauhee se uskonto oli. Tai sitten ottaa vastuu omasta elämästään ja todeta, että uskonto mikä uskonto.
Huomaa että kyseessä on ex-todistaja, joka ei ole vielä ehtinyt sisäistää jehovantodistajuutta, tai sen jälkeistä elämää. Tuo sana "ruikuttaa" kalskahtaa siltä, että "ruikuttajat" eivät tietäisi mistä puhuvat, tai että he tekevät sen säälittävyyttään. Usein unohdetaan lahjakkaasti se, että entisten todistajien kritiikki vt-seuraa kohtaan on tarkoitettu parantamaan jehovantodistajien epäinhimillisiä olosuhteita, tai saada julki vt-seuran epärehellisyys. Se ei missään nimessä ole "ruikuttamista", vaan välittämistä. Se että sitä ei haluta tiedostaa, on vt-seuran tahto.
Mutta kyllä se miettimään laittaa kun lapsia saa, että siitäkö se autuus aukeaa, kun opettaa lapsensa viettämään joulua ja äänetämään piip-puoluetta???"
Tuo on sitä täälläkin mainostettua mustavalkoista ajattelua. Asioilla on puolensa, eikä niiden liika yksinkertaistaminen ratkaise mitään. Lapsen kohdalla mainittu toiminta saattaa autuaaksi tehdäkin. Ainakaan hänen ei tarvitsisi elää niin kutsutusti epänormaalia elämää, joka heijastuu sitten lieveilmiöinä elämän eri vaiheissa.

Jokainen tietysti valitsee itse viettääkö joulua tai äänestääkö, eikä niistä tulisi tehdä mitään kynnyskysymystä mietittäessä elämää jehovantodistajuuden jälkeen. Jouluakin voi viettää niin monin eri tavoin. Äänestääkin voi vaikka vain presidentin vaaleissa - tai ei edes silloin. Itse en ole kokenut koskaan mitään tarvetta raahautua äänestämään yhtään mitään. Kun lähitulevaisuudessa on mahdollisuus äänestää netissä, sen taatusti teen. Ja mikäli elelisin yksin, tuskin joulua sen kummemmin miettisin. Mutta kun se kuuluu vaimoni perinteisiin, niin mikäs siinä on pyhinä sukuloimassa käydessä.

Asioita voidaan pitää uhkana, tai sitten jopa mahdollisuutena.

Välillä tuntuu, että elämää jehovantodistajuuden jälkeen oudoksutaan myös näiden, ikäänkuin sallituksi tulevien asioiden takia, jotka ennen olivat niin selvästi kiellettyjen listalla. Kun pitääkin päättää itse mitä elämällään tekee, saattaa se ahdistaa, ja aiheuttaa yllä lainatun kaltaisia epärealistisia olettamuksia.

kehen luottaa

Kirjoittaja sirpa-leena » 10.10.2007 00:01

Yksilöön kaiketi voi luottamuksensa laittaa, jos kehenkään? Ihan joka porukasta ja kuppikunnasta löytynee good cop/bad cop ilmiö. Niin papit, saarnaajat, poliisit, tuomarit kuin ministeritkin on olleet hyväksi tai häpeäksi aatteelleen. Yksilö ajattelee, massa ei, sanotaan.

Nimenomaan yksilöllistä ajattelua puuttuu JT-kontekstissa aidan kummaltakin puolelta. Turhaa leimaamista ja selittelyä, joka mielestäni juontaa juonensa omista henkilökohtaisista tarpeista ja heikkouksista, eikä niinkään faktoista. Niin seurakunnissa olevat kuin sen ulkopuolelle menneet ovat taipuvaisia "seuraamaan johtajaa". On siis vain yksi ja ainoa oikea tapa hahamottaa JT-uskontoa; se on joko täysin virheetön tai täysin mätä. Jos seurakunnan sisällä huomaa jotain falskia, on ajautunut tai ajautumassa Jehovan epäsuosioon ja antanut Panettelijalle sijan elämässään. Jos taas näkee JT-kulttuurissa jotain hyvää on säälittävä aivopesty robotti, oli mukana tai ex-JT. Onko siis valittava "kiivailu" a:n vai b:n puolesta?

Minuun kolahti oikein kunnolla erään äskettäin tapaamani nuoren ex-todistaja naisen lausahdus: "Kun ei ollu pokkaa elää "kunnolla", voi ruikuttaa, miten kauhee se uskonto oli. Tai sitten ottaa vastuu omasta elämästään ja todeta, että uskonto mikä uskonto. Mutta kyllä se miettimään laittaa kun lapsia saa, että siitäkö se autuus aukeaa, kun opettaa lapsensa viettämään joulua ja äänetämään piip-puoluetta???"

Kirjoittaja Vieras » 09.10.2007 10:50

Tulkitsevatko todistajat Raamattua oikein, Saara ?

Otetaan Room. 13 ja vaihtelu esivalloista maallisista taivaallisiin ja takaisin. Maallisen tulkinnan kannalla he olisivat olleet oikeassa peräti kahdesti, mikä on tietysti keskimääräistä parempi saavutus.

Toisaalta seuran päättävän elimen äänestyksessä on voinut olla oppositioainesta, mikä voisi olla kauneutta häiritsevää, ellei sitä selitetä vaikkapa avoimuuden ja demokratian osoitukseksi, kuten oli Raamatun mukaan alkuseurakunnissakin, mutta sitähän vartiornikin puolsi v. 1913, jos oikein on ulkomuisti vuosiluvun kohdalla.

Mitä tarkoitat todistajilla ? Todistajathan eivät tulkitse vaan toistavat, papukaija esikuvanaan, lieneekö todistajilla muuten papukaijoja lemmikkeinä (puolison lisäksi siis siivekkäitä) ?

Johtoelinhän taas varaa valo-opillaan jo etukäteen mahdollisuuden muuttaa huomisen uuden valon ylihuomisen vanhaksi valoksi. Ainakin joskus vedotaan Raamattuun ja silloin yleensä sanotaan tulkintaa oikeaksi, tosin tällöin ei viitata seuraavan päivän valo-opillisiin, optillisiin spekulaatioihin.

Ehkä juuri Saaraa ajatellen seura sanoikin lehtensä toimittajaksi Jehovan aikoinaan oikeudenkäynnissä. Nykyään sanotaan että kirjoittajat eivät vaatimattomuuttaan laita nimeään kirjoitusten alle. Onko sitten Jehova saanut lopputilin vaiko irtisanoutunut itse ? Kiistatta oikeassa olemisten mahdollisuus kasvaa, kun kirjoitusten ja tulkintojen määrä kasvaa.

Kuinka muuten ihminen voisi todistaa itsensä vaatimattomaksi ?

Kirjoittaja Markku Meilo » 09.10.2007 00:16

saara kirjoitti:Mielelläni luottaisin raamattuun, jos vain voisin olla vakuuttunut siitä, että se on OIKEESTI jumalan sana.
Jos ohitetaan Jumalan olemassaolokysymys, niin mitä pitäisit näyttönä siitä, että Raamattu on Jumalan mielen mukaista tekstiä ja mikä taas panee epäilemään?

Lisätty on-sana - MM

Kirjoittaja saara » 08.10.2007 22:24

Mielelläni luottaisin raamattuun, jos vain voisin olla vakuuttunut siitä, että se on OIKEESTI jumalan sana. En edes halua luottaa ihmisten käsitykseen oikeasta ja väärästä. Jos ajatellaan Todistajien kannalta, niin ensin oli raamattu, SITTEN todistajat. eri asia on, tulkitsevatko he raamattua oikein ja mistä he tietävät, että raamattu on Jumalan sana?

Ylös