Kirjoittaja Tony » 25.10.2007 07:52
Jakke kirjoitti:Minullakin oli srk:ssa ollessani sellainen mielikuva, että erotetut/eronneet ovat surkeita tapauksia joiden elämä menee päin p*rsettä. Johtuneeko sitten siitä mielikuvasta, jonka salille takaisin ryömivät erotetut itsestään antavat vai mistä.
Varmasti johtuu myös tuosta. Takaisinryömijöidenhän on annettava itsestään säälittävä ja nöyristelevä kuva, mikäli aikovat ryömiä 'menestyksekkäästi'. Siinä ei ole tilaa minkään asteiselle itsetyytyväisyydelle.
Toinen seikka, mistä entisten todistajien oletettu kurjuudessa eläminen juontaa juurensa, löytyy todistajien keskinäisistä keskusteluista. Keskusteluissa, joissa aiheena oli jollakin tapaa joku entinen todistaja, en muista kuulleeni mainittavan entisen todistajan sen hetkisestä tilanteesta
koskaan mitään positiivista. Tuollaisten keskusteluiden säälivä fiilistely leviää seurakunnassa kulovalkean tavoin, ja alle aikayksikön koko seurakunta säälii tätä entistä todistajaa, vaikka heillä ei ole välttämättä pienintäkään käsitystä hänen elämästään.
Edellä mainittu käytäntö toimii tehokkaasti ja luo elämästä ilman jehovantodistajuutta todella kurjan mielikuvan. En tiedä, voi olla, että tuokin menettelytapa on funtsittu jossain loppuun asti, koska tuo menettely kehittää monien muiden keinojen ohella mielikuvan, jossa seurakuntalaiset tuntevat entistä suurempaa tarvetta pysyä lestissään. Tai sitten kyseinen käytäntö juontaa siitä kuuluisasta kognitiivisesta dissonanssista ja kehittyy ryhmässä - yksilöiden kautta - ryhmän olemassaolon vahvistamiseksi.
[quote="Jakke"]Minullakin oli srk:ssa ollessani sellainen mielikuva, että erotetut/eronneet ovat surkeita tapauksia joiden elämä menee päin p*rsettä. Johtuneeko sitten siitä mielikuvasta, jonka salille takaisin ryömivät erotetut itsestään antavat vai mistä.[/quote]
Varmasti johtuu myös tuosta. Takaisinryömijöidenhän on annettava itsestään säälittävä ja nöyristelevä kuva, mikäli aikovat ryömiä 'menestyksekkäästi'. Siinä ei ole tilaa minkään asteiselle itsetyytyväisyydelle.
Toinen seikka, mistä entisten todistajien oletettu kurjuudessa eläminen juontaa juurensa, löytyy todistajien keskinäisistä keskusteluista. Keskusteluissa, joissa aiheena oli jollakin tapaa joku entinen todistaja, en muista kuulleeni mainittavan entisen todistajan sen hetkisestä tilanteesta [i]koskaan[/i] mitään positiivista. Tuollaisten keskusteluiden säälivä fiilistely leviää seurakunnassa kulovalkean tavoin, ja alle aikayksikön koko seurakunta säälii tätä entistä todistajaa, vaikka heillä ei ole välttämättä pienintäkään käsitystä hänen elämästään.
Edellä mainittu käytäntö toimii tehokkaasti ja luo elämästä ilman jehovantodistajuutta todella kurjan mielikuvan. En tiedä, voi olla, että tuokin menettelytapa on funtsittu jossain loppuun asti, koska tuo menettely kehittää monien muiden keinojen ohella mielikuvan, jossa seurakuntalaiset tuntevat entistä suurempaa tarvetta pysyä lestissään. Tai sitten kyseinen käytäntö juontaa siitä kuuluisasta kognitiivisesta dissonanssista ja kehittyy ryhmässä - yksilöiden kautta - ryhmän olemassaolon vahvistamiseksi.