Vanhinten vierailut

[pykoloogi]

Hyvät sivut! Oletteko huomanneet, että kun vanhimmat sattuvat tapaamaan kadulla tai tulevat paimennuskäynnille niin heillä on hassu ennakkoasenne. (Ja jos rehellisiä ollaan pitää tunnustaa, että sama asenne oli minullakin kun vanhimpana olin. )

Tuntuu siltä, että he ovat jotenkin pettyneitä jos poisjäänyt, eronnut tms henkilö ei olekaan mesennuksessa kieriskelevä murheen monumentti. On perin outoa jos ex jt tahi toimeton on iloinen ja elämänmyönteinen. Eihän niin saa olla...

Olen itse eläämääni tyytyväisempi kuin koskaan niiden yli 30 jt vuoden aikana jotka tuli mukana heiluttua. Mutta ikävä kyllä vanhimpien ja muidenkin srk jäsenten mielestä moinen käytös on täysin sopimatonta. Kovasti olen yrittänyt mutta kun ei millään masenna ja viinaankaan en ole vielä hukkunut.



Jone
-vanha kone

[Lehtiveli]

Kiitokset ja tervetuloa sivuille!

Itse huomasin tuon asenteen komiteassa ja sitä edeltäneissä & sen jälkeisissä keskusteluissa. Olivat suorastaan järkyttyneitä siitä että elämä oli menossa parempaan suuntaan - ja noususuhdanteisena jatkuu edelleen. Ainakin pääpiirteissäin.

[Jakke]

Totuus on, että vainoharhaiset ajatukset, syntyvät usein narsismiin taipuvaisen ihmisen päässä (tutkittu juttu) Voit vain itseksesi miettiä kuinka tervettä on laittaa ajatuksia toisten ihmisten päähän, tietämättä mitä he todellisuudessa ajattelevat.

Narsismiin taipuvaisuutta en omalla kohdallani edes kielläkään, mutta kyllä tuo "psykoloogin" kuvailema asenne vanhimmiston ja muidenkin keskuudessa on ihan selvästi aistittavissa. Itseltänikin pari kertaa vanhimmat kysyneet, että: "mites menee?" Kun olen vastannut, että: "ihan hyvin", niin ovat olleet ihan hölmistyneitä, eivätkä oikein tiedä mitä sanoa. Olivat tietenkin valmistautuneita tarjoamaan "tukeaan"

Minullakin oli srk:ssa ollessani sellainen mielikuva, että erotetut/eronneet ovat surkeita tapauksia joiden elämä menee päin p*rsettä. Johtuneeko sitten siitä mielikuvasta, jonka salille takaisin ryömivät erotetut itsestään antavat vai mistä.

[Tony]

Minullakin oli srk:ssa ollessani sellainen mielikuva, että erotetut/eronneet ovat surkeita tapauksia joiden elämä menee päin p*rsettä. Johtuneeko sitten siitä mielikuvasta, jonka salille takaisin ryömivät erotetut itsestään antavat vai mistä.

Varmasti johtuu myös tuosta. Takaisinryömijöidenhän on annettava itsestään säälittävä ja nöyristelevä kuva, mikäli aikovat ryömiä 'menestyksekkäästi'. Siinä ei ole tilaa minkään asteiselle itsetyytyväisyydelle.

Toinen seikka, mistä entisten todistajien oletettu kurjuudessa eläminen juontaa juurensa, löytyy todistajien keskinäisistä keskusteluista. Keskusteluissa, joissa aiheena oli jollakin tapaa joku entinen todistaja, en muista kuulleeni mainittavan entisen todistajan sen hetkisestä tilanteesta koskaan mitään positiivista. Tuollaisten keskusteluiden säälivä fiilistely leviää seurakunnassa kulovalkean tavoin, ja alle aikayksikön koko seurakunta säälii tätä entistä todistajaa, vaikka heillä ei ole välttämättä pienintäkään käsitystä hänen elämästään.

Edellä mainittu käytäntö toimii tehokkaasti ja luo elämästä ilman jehovantodistajuutta todella kurjan mielikuvan. En tiedä, voi olla, että tuokin menettelytapa on funtsittu jossain loppuun asti, koska tuo menettely kehittää monien muiden keinojen ohella mielikuvan, jossa seurakuntalaiset tuntevat entistä suurempaa tarvetta pysyä lestissään. Tai sitten kyseinen käytäntö juontaa siitä kuuluisasta kognitiivisesta dissonanssista ja kehittyy ryhmässä - yksilöiden kautta - ryhmän olemassaolon vahvistamiseksi.

[Lehtiveli]

Tony kuvasi asioiden etenemistä hyvinkin realistisesti. Tämä joukkosääliminen voi lähteä ihan mistä tahansa liikkeelle. Joku näkee ex-JT:n kävelemässä sateessa, voi kuinka surkeaa. Joku on muuttanut ulkonäköään sitten JT-ajan. Voi kuinka surkeaa.

Säälillä ostetaan myös oikeutusta karttamiselle. Kun välillä säälii, ei tule julma olo.

[pieni.muutos]

Itse kun vanhinten kanssa olen ollut nyt tekemisissä niin ne on suhtautunu aika monella tapaa, esim. eka ne säälii ja on kauhian vakavia(jopa huusivat tuonnoin) ja sitten nauraa kun ovat keksineet mun "surkeudestani" jotain nasevia lausahduksia ja vitsin tynkiä. Kai se vaikuttaa kun on kyseessä naispuolinen henkilö niin voi vähän naureskellakin. Emmää tiä.