nabander kirjoitti:Siitä olen täsmälleen samaa mieltä, että lasten täytyy päättää asia itse, olivatpa vanhemmat täysin satasella tai vähemmällä prosentilla mukana.
Jos lapsi tekee päätöksen ryhtyä Jehovan(=ameriikkalainen kirjapainolahkon) orjaksi ja ilmaistyöntekijäksi, niin vanhemmat ovat jo epäonnistuneet lapsensa suojelemisessa. He ovat ulkoistaneet lapsensa kasvatustyön ameriikkalaiselle kirjapainolahkolle.
Ja sitten se että miksi lapsi valitsee jt-kultin? On todennäköisempää että lapsi valitsee hullun kultin pelosta harmagedonia ja kuolemaa kohtaa, kuin että rakkaudesta satuolentoa(jehovaa) kohtaan.
Tämä väärä valinta joka usein tapahtuu siksi että vanhemmat korostavat lapselleen jehovan kiivautta ja tuomioitaan, jehovan sadistista puolta ja lapsi meneekin kasteelle pelosta eikä rakkaudesta.
Tämä johtaa taas myöhemmin takuuvarmasti lapsen erottamiseen tai eroamiseen järjestöstä sitten kun lapsi on esmes nuori aikuinen.
Minun äitini ei ollut kasteella käynyt vielä silloin kun minä menin kasteelle, mutta menin kasteelle 16vuotiaana vain ja ainoastaan siksi, kun en halunnut kuolla harmagedonissa.
Jehova oli oikeastaan uhka minulle ja olento jota vain pelkäsin hysteerisesti.
Asiaan vaikutti tietenkin sekin kun olin Add-häiriöni vuoksi hieman jälkeenjäänyt ja sairas, eli ns. vajaa päästäni ja olen vieläkin.
Sitä suuremmalla syyllä minua olisi pitänyt vanhempien varjella liittymästä. Mutta esmes äitini oli vain hyvillään kasteelle menostani, äitini kyynelehti ilon kyyneleitä ja sanoi että "Poikahan on kuin Herran kukkarossa", itse hän joi viinaa ja tupakoi, mutta uskoi kuitenkin jt-asiaan.
Äitini antoi myös natsi-jt-tädin peloitella minut harmagedonilla, kuinka jehova lähettää linnut nokkimaan silmät niiden päästä jotka eivät liity jehovantodistajiin. Jo pelkkä tieto toi vastuun.
Eipä ole kuitenkaan toteutunut nuo uhkaukset ja elämäni meni vessasta alas. Toki omiahan oli valintani, mitä tein elämälläni loppukädessä ja siksi syyttäminen ja katkeruus on turhaa.
Katson vain peiliin ja totean että itse valitsin elämässäni kuitenkin jokaisen valinnan. Ei olisi tarvinnut valita niin kuin valitsin. Olisin voinut sanoa yksinkertaisesti "Ei kiinnosta." jokaiseen jt:den käännytysyritykseen ja siinä se.
Eiks oo helevetin kivaa.
[quote="nabander"]Siitä olen täsmälleen samaa mieltä, että lasten täytyy päättää asia itse, olivatpa vanhemmat täysin satasella tai vähemmällä prosentilla mukana.
[/quote]
Jos lapsi tekee päätöksen ryhtyä Jehovan(=ameriikkalainen kirjapainolahkon) orjaksi ja ilmaistyöntekijäksi, niin vanhemmat ovat jo epäonnistuneet lapsensa suojelemisessa. He ovat ulkoistaneet lapsensa kasvatustyön ameriikkalaiselle kirjapainolahkolle.
Ja sitten se että miksi lapsi valitsee jt-kultin? On todennäköisempää että lapsi valitsee hullun kultin pelosta harmagedonia ja kuolemaa kohtaa, kuin että rakkaudesta satuolentoa(jehovaa) kohtaan.
Tämä väärä valinta joka usein tapahtuu siksi että vanhemmat korostavat lapselleen jehovan kiivautta ja tuomioitaan, jehovan sadistista puolta ja lapsi meneekin kasteelle pelosta eikä rakkaudesta.
Tämä johtaa taas myöhemmin takuuvarmasti lapsen erottamiseen tai eroamiseen järjestöstä sitten kun lapsi on esmes nuori aikuinen.
Minun äitini ei ollut kasteella käynyt vielä silloin kun minä menin kasteelle, mutta menin kasteelle 16vuotiaana vain ja ainoastaan siksi, kun en halunnut kuolla harmagedonissa.
Jehova oli oikeastaan uhka minulle ja olento jota vain pelkäsin hysteerisesti.
Asiaan vaikutti tietenkin sekin kun olin Add-häiriöni vuoksi hieman jälkeenjäänyt ja sairas, eli ns. vajaa päästäni ja olen vieläkin.
Sitä suuremmalla syyllä minua olisi pitänyt vanhempien varjella liittymästä. Mutta esmes äitini oli vain hyvillään kasteelle menostani, äitini kyynelehti ilon kyyneleitä ja sanoi että "Poikahan on kuin Herran kukkarossa", itse hän joi viinaa ja tupakoi, mutta uskoi kuitenkin jt-asiaan.
Äitini antoi myös natsi-jt-tädin peloitella minut harmagedonilla, kuinka jehova lähettää linnut nokkimaan silmät niiden päästä jotka eivät liity jehovantodistajiin. Jo pelkkä tieto toi vastuun.
Eipä ole kuitenkaan toteutunut nuo uhkaukset ja elämäni meni vessasta alas. Toki omiahan oli valintani, mitä tein elämälläni loppukädessä ja siksi syyttäminen ja katkeruus on turhaa.
Katson vain peiliin ja totean että itse valitsin elämässäni kuitenkin jokaisen valinnan. Ei olisi tarvinnut valita niin kuin valitsin. Olisin voinut sanoa yksinkertaisesti "Ei kiinnosta." jokaiseen jt:den käännytysyritykseen ja siinä se.
Eiks oo helevetin kivaa.