Pikku Myy Tampereen konventissa - perjantai

[Johanneksen poika]

Pikku Myy kertoo omia kokemuksiaan Tampereen konventista. Samalla hän kertoo hiukan itsestään Jehovan todistajana.


Uusi julkaisu, kuva: JW.ORG

http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s410.html

[YksinäinenSusi]

Hyvä että Pikku Myyllä on rento asenne ja antaa lasten olla lapsia. Toivottavasti ei pakottaisi lapsia kokouksiinkaan jos he eivät jossain vaiheessa halua mukaan. Se kun herättäisi lasten mielessä kysymyksen että "Miksi sinne täytyy mennä aina?" ja siihen olisi vaikea vastata, että miksi on pakko.

Kun jos ei ole pakko käydä kentällä vaikka järjestö pakottaa, niin miksi olisi pakko mennä kokouksiinkaan tai konventtiin vaikka järjestö pakottaa.

Se aiheuttaisi lapsille ehkä ahdistusta, kun valillä on pakko johonkin mennä mutta sitten ei taas olekaan pakko tehdä jotain toista, vaikka näitä kuitenkin olisi pakko tehdä.

Vanhempien velvollisuus on suojella lapsiaan ameriikkalaisilta höynäytys-aivopesu-mielenhallinta kulteilta. Jos vanhemmat haluaa sinne itse mennä, niin menkööt itse ja hommatkoon siksi aikaa aina lastenkaitsijan lapsille, ettei tartte vetää lapsiakin siihen idioottimaiseen hulluuteen.

Lapsilla kun on elämä vielä edessä. Jos vanhemmat ovat jo tärvänneet elämänsä vammaisella uskonnolla, niin suojelisivat edes lapsiaan siltä, ettei lastenkin elämä menisi pilalle. Koska se MENEE pilalle jo vaikka esim. koulukielteisyydenkin takia ja Jehovan sadistisen luonteen takia muunmuassa.

[nabander]

Siitä olen täsmälleen samaa mieltä, että lasten täytyy päättää asia itse, olivatpa vanhemmat täysin satasella tai vähemmällä prosentilla mukana.

Kiva jotta saatiin ihan ajankohtainen konventtikertomus.

Kunnioittavasti teidän
Nabander

[YksinäinenSusi]

Siitä olen täsmälleen samaa mieltä, että lasten täytyy päättää asia itse, olivatpa vanhemmat täysin satasella tai vähemmällä prosentilla mukana.

Jos lapsi tekee päätöksen ryhtyä Jehovan(=ameriikkalainen kirjapainolahkon) orjaksi ja ilmaistyöntekijäksi, niin vanhemmat ovat jo epäonnistuneet lapsensa suojelemisessa. He ovat ulkoistaneet lapsensa kasvatustyön ameriikkalaiselle kirjapainolahkolle.

Ja sitten se että miksi lapsi valitsee jt-kultin? On todennäköisempää että lapsi valitsee hullun kultin pelosta harmagedonia ja kuolemaa kohtaa, kuin että rakkaudesta satuolentoa(jehovaa) kohtaan.

Tämä väärä valinta joka usein tapahtuu siksi että vanhemmat korostavat lapselleen jehovan kiivautta ja tuomioitaan, jehovan sadistista puolta ja lapsi meneekin kasteelle pelosta eikä rakkaudesta.

Tämä johtaa taas myöhemmin takuuvarmasti lapsen erottamiseen tai eroamiseen järjestöstä sitten kun lapsi on esmes nuori aikuinen.

Minun äitini ei ollut kasteella käynyt vielä silloin kun minä menin kasteelle, mutta menin kasteelle 16vuotiaana vain ja ainoastaan siksi, kun en halunnut kuolla harmagedonissa.
Jehova oli oikeastaan uhka minulle ja olento jota vain pelkäsin hysteerisesti.

Asiaan vaikutti tietenkin sekin kun olin Add-häiriöni vuoksi hieman jälkeenjäänyt ja sairas, eli ns. vajaa päästäni ja olen vieläkin.

Sitä suuremmalla syyllä minua olisi pitänyt vanhempien varjella liittymästä. Mutta esmes äitini oli vain hyvillään kasteelle menostani, äitini kyynelehti ilon kyyneleitä ja sanoi että "Poikahan on kuin Herran kukkarossa", itse hän joi viinaa ja tupakoi, mutta uskoi kuitenkin jt-asiaan.

Äitini antoi myös natsi-jt-tädin peloitella minut harmagedonilla, kuinka jehova lähettää linnut nokkimaan silmät niiden päästä jotka eivät liity jehovantodistajiin. Jo pelkkä tieto toi vastuun.

Eipä ole kuitenkaan toteutunut nuo uhkaukset ja elämäni meni vessasta alas. Toki omiahan oli valintani, mitä tein elämälläni loppukädessä ja siksi syyttäminen ja katkeruus on turhaa.

Katson vain peiliin ja totean että itse valitsin elämässäni kuitenkin jokaisen valinnan. Ei olisi tarvinnut valita niin kuin valitsin. Olisin voinut sanoa yksinkertaisesti "Ei kiinnosta." jokaiseen jt:den käännytysyritykseen ja siinä se.

Eiks oo helevetin kivaa.

[Tony]

Viimeisen ohjelman "Jeesus tuli etsimään ja pelastamaan sitä, mikä oli kadonnut" kohdalla kehotettiin rohkaisemaan ja kannustamaan rakkaudellisesti toimettomia ja puheen yhteydessä julkaistiin uusi kirjanen "Palaa Jehovan luo".

Uskollinen ja Ymmärtäväinen Orja antaa hengellistä ruokaa oikeaan aikaan. Myöhemmin kuin luopiot, mutta ehdottomasti oikeaan aikaan. Tai jotain.

[Polyester]

Viimeisen ohjelman "Jeesus tuli etsimään ja pelastamaan sitä, mikä oli kadonnut" kohdalla kehotettiin rohkaisemaan ja kannustamaan rakkaudellisesti toimettomia ja puheen yhteydessä julkaistiin uusi kirjanen "Palaa Jehovan luo".

Uskollinen ja Ymmärtäväinen Orja antaa hengellistä ruokaa oikeaan aikaan. Myöhemmin kuin luopiot, mutta ehdottomasti oikeaan aikaan. Tai jotain.

Suomi24:llä on jauhettu siitä, vuotiko jäätelövideo nettiin ennen kuin se ehti JW.orgiin.

Luulisi, että mitä väliä tuolla edes on, sillä Jehovalta video on kuitenkin peräisin, eikös olekin? Ja mistä tiedämme, ettei itse Jehova enkeleineen järjestänyt asiaa niin, että tämä hengellinen ravinto tulee saataville juuri "oikeaan aikaan" hieman ennen konventtia? Emme voi tietää kaikkea, mitä asiaan saattaa liittyä.

[Kynsilakka]

Pikku Myy kertoo omia kokemuksiaan Tampereen konventista.

Uusi julkaisu, kuva: JW.ORG
http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s410.html

Suuret kiitokset Pikku Myylle konventtiraportista.

Osasin näin odottaa erästä kirjasta. Ja niinhän siinä kävi, että meillekin tuli kirjanen ”Palaa Jehovan luo”. Pikaisella silmäyksellä, tästä Britanniassa valmistetusta kirjasesta, nyt muutama havainto. Lähinnä miten kirjanen vaikutti minuun. Ei siis kannata odottaa mitään syväanalyysia.

Nimi, Palaa Jehovan luo, ei oikein sovi minulle. Ottamatta kantaa mihin nykyään uskon vai uskonko mihinkään, niin minä olen lähtenyt amerikkalaisesta järjestöstä, joka osoittautui huijaukseksi.

Kirjanen maalaa tuttuun tapaan ongelmia, mm kohta ”Huolet”. Elämässäni on juuri nyt niin vähän huolia kuin vain ihmisellä voi olla. Koskaan ei tiedä milloin terveysongelmat tai taloudelliset ongelmat iskevät mutta juuri nyt, voin ohittaa huolet kohdan.

Seuraava sivu, ”Loukatut tunteet”, taas helpolla mennään. Ei uppoa ei, en ole loukkaantunut kenellekään enkä kanna kaunaa. Käännän lehteä.

”Syyllisyys”, tätä piti jo pohtia, tunnenko syyllisyyttä mistään. En edes niistä hukatuista vuosista voi sanoa tuntevani syyllisyyttä. Nykyään kyllä on joitakin tapoja, jotka eivät ole sallittuja tälle uskonnolle. Käyn äänestämässä ja verenluovutuksessa mutta en todellakaan tunne niistä syyllisyyttä, tunnen kerrankin tekeväni oikein.

Nyt ollaan jo sivulla 12, kysytään Oletko sinä kohdannut tässä kirjasessa kuvailtuja vaikeuksia? Ei en ole. En kuulu kohdejoukkoon. Ja vaikka olisinkin kohdannut mainittuja ongelmia, en todellakaan usko että palaaminen salin penkkiin olisi se ratkaisu.

Kirjanen tuli selattua, ei aiheuttanut oikeastaan mitään tuntemuksia. Toivon mukaan joku muisti sen edes raportoida. Sehän on tärkeää, raportointi.

[YksinäinenSusi]

Nyt ollaan jo sivulla 12, kysytään Oletko sinä kohdannut tässä kirjasessa kuvailtuja vaikeuksia? Ei en ole. En kuulu kohdejoukkoon. Ja vaikka olisinkin kohdannut mainittuja ongelmia, en todellakaan usko että palaaminen salin penkkiin olisi se ratkaisu.

Näin se on. Itselläni on ongelmat tulleet käsitellyiksi ja poistetuiksi paremmin ja tehokkaammin sen jälkeen kun älysin tulla erotetuksi seurakunnasta. Ja mikä tärkeintä, olen huomannut kaiken olevan vain itsestä kiinni, yritinpä mitä tahansa. Niin hyvässä kuin pahassakin.

[Veli-Hopea]

Nyt ollaan jo sivulla 12, kysytään Oletko sinä kohdannut tässä kirjasessa kuvailtuja vaikeuksia? Ei en ole. En kuulu kohdejoukkoon. Ja vaikka olisinkin kohdannut mainittuja ongelmia, en todellakaan usko että palaaminen salin penkkiin olisi se ratkaisu.

Näin se on. Itselläni on ongelmat tulleet käsitellyiksi ja poistetuiksi paremmin ja tehokkaammin sen jälkeen kun älysin tulla erotetuksi seurakunnasta. Ja mikä tärkeintä, olen huomannut kaiken olevan vain itsestä kiinni, yritinpä mitä tahansa. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Täytyy kyllä kompata ja todeta että niin paljon paremmin kun tänä päivänä voi, niin paljon paremmin kun tänä päivänä fyysisesti ja henkisesti menee, on vaikea löytää mitään syytä miksi pitäisi palata vtseuran orjaksi.

Vtseura ei valitettavasti onnistunut minun kohdallani tuottamaan mitään mielihyvää,turvaa,rauhaa taikka onnellisuutta. Päinvastoin ahdistusta ja hallaa kaikin tavoin.

Yksi parhaimpia päätöksiä oli alkaa selvittämään onko tuo totuus vai ei. Se selvisi vallan nopeasti vaikka prosessit ja asian hyväksyminen veikin aikaa.

Ei kai kukaan entinen jt ole täysin ehjä, mutta kovin hyvin ja jopa paremmin porukka näyttää voivan, huokuuhan se täälläkin.

[Marilyn*]

*** niin vanhemmat ovat jo epäonnistuneet lapsensa suojelemisessa. He ovat ulkoistaneet lapsensa kasvatustyön ***

Näin juuri. Täysin samaa mieltä! Ja tästä asian ytimessä olemiselle nyökyttelystä lähti liikkeelle ajatusketju, joka jatkui ja jatkui. Jotain piti saada kirjoitettua, koska se tuntui niin tärkeältä saada ulos pään sisältä. Voi olla sekavaa, sorry...

Lapsi ei voi tehdä puolueetonta päätöstä, jos hän on saanut uskonnollisen kasvatuksen. Se vaan ei ole mahdollista. Aikuinen voi sen tehdä JOS hän on kokenut myös muunkinlaista elämää kuin jehovantodistajuuden. On ylimielistä purkanjauhamista väittää että lapsi päättää itse asian, sen jälkeen kun häntä on tavoitehakuisesti koulutettu.

Se on nimenomaan lapsensa suojelemisen laiminlyömistä. Lapsen psyyken ja itsetunnon saa romuttaa? Uskonnon nimissä? Ei. Ja vielä vaikeampaa on ymmärtää, miten kukaan voi sallia sellaista tehtävän omalle lapselleen?

Olen siis onnellisesti erotettu jo noin 16 vuotta sitten, syntynyt JT-perheeseen. Vieläkin korjaan kasvatukseni moraalista kieroutta psykoterapian avulla. Jos puu lähtee kasvamaan kieroon, niin vaikka este poistetaan, osa rungosta jää aina lintalleen.

Kun mietin tuntemuksia ennen ja jälkeen vartiotorniseuran, voin vain todeta että ne menevät juuri toisinpäin kuin minulle aikoinaan opetettiin. Järjestön sisällä tunsin pimeyttä, ahdistusta, syyllisyyttä, pelkoa, surua, ja vaikka mitä tummia, elämää varjostavia tunteita. Nykyään osaan jo tuntea iloa, tyytyväisyyttä, aurinkoa ja valoa.

Omille lapsilleni, joita olen onnekseni saanut kaksi, olen kovin tarkkana siitä että kukaan ei pääse manipuloimaan heitä. Ehkä heidän runko pääsee heti kasvamaan suorempana ja kohti valoa?

Terveisin salasanansa unohtanut Marilyn