Kirjoittaja Misled » 08.08.2016 15:04
Silloin tällöin luen mielenkiinnosta joitakin pätkiä tutkittavasta vartiotornista. Yleensä aina kirjoituksista löytyy jotain erikoista ja niin nytkin. Marraskuun 2016 tutkittava kirjoitus kertoo "suu vaahdossa" seuraavaa:
"Monet Raamatun totuutta etsivät ihmiset pakenivat maihin, joissa KIRKON vaikutus ei ollut yhtä voimakas. He halusivat lukea ja tutkia Raamattua ja keskustella siitä toisten kanssa VAPAASTI. Tämä oli mahdollista esimerkiksi Yhdysvalloissa. Siellä Charles Taze Russell alkoi muutamien muiden kanssa tutkia Raamattua järjestelmällisesti 1800-luvun loppupuolella."
Raamatuntutkijoiden lähtökohta oli se, että halusivat lukea, tutkia ja keskustella raamatusta vapaasti (Sijoitapa muuten lainauksessa mainitun kirkon tilalle sana hallintoelin). Jonakin tiettynä aikana, jota ei meille tavallisille tallaajille ole koskaan ilmoitettu, raamatusta keskusteleminen vapaasti kuitenkin loppui, vaikka juuri se oli alunperin koko homman ydin.
No tähän jehovan todistajien tiedottaja toteaa lakonisesti, että kyllähän raamatusta saa ehdottomasti keskustella vapaasti. Aivan, mutta samalla unohtuu se, että kyllähän vanhalla mantereellakin sai raamatusta keskustella vapaasti jo keskiajalla, kunhan oli siitä samaa mieltä katolisen kirkon kanssa.
Lainauksessa sana "vapaasti" tarkoittaa tässä yhteydessä nimenomaan sitä, että raamatun opetuksista sai muodostaa omia käsityksiä/ajatuksia ilman pelkoa sanktioista.
Loppuun vielä lainaus saman lehden kohdasta, jossa eroilmoituksen jättäminen kirkosta on tuotu esiin lähes orgastisella hehkutuksella. Kun tuota tekstiä lukee ajatuksella, niin tässähän on kerrottu selväsanaisesti se, että miten suuren babylonin osasta, eli jehovan todistajista, tulisi tänä päivänä erottautua. Haluammehan puhua vapaasti uskonnollisista asioista eikö totta?
"Jumalaapelkäävät miehet ja naiset tiesivät, että jos he antaisivat edelleen tukensa väärälle uskonnolle, Jumala ei siunaisi heitä. Niinpä monet raamatuntutkijat laativat kirjeen, jossa he ilmoittivat eroavansa kirkosta. Jotkut lukivat kirjeensä ääneen kirkon tilaisuuksissa. Aina se ei ollut sallittua, ja siksi jotkut lähettivät jäljennöksen kirjeestä jokaiselle seurakunnan jäsenelle. He halusivat erottautua täysin väärästä uskonnosta! Tällainen päättäväinen toiminta olisi aiemmin voinut johtaa kuolemantuomioon. 1800-luvun lopulla valtio ei kuitenkaan monissa maissa enää tukenut kirkkoa yhtä voimakkaasti kuin ennen. Näissä maissa ihmiset pystyivät vapaasti puhumaan uskonnollisista asioista ja olemaan avoimesti eri mieltä kuin kirkko."
Valitettavasti tällainen päättäväinen toiminta johtaa edelleen julmaan karttamisrangaistukseen.
Silloin tällöin luen mielenkiinnosta joitakin pätkiä tutkittavasta vartiotornista. Yleensä aina kirjoituksista löytyy jotain erikoista ja niin nytkin. Marraskuun 2016 tutkittava kirjoitus kertoo "suu vaahdossa" seuraavaa:
"Monet Raamatun totuutta etsivät ihmiset pakenivat maihin, joissa KIRKON vaikutus ei ollut yhtä voimakas. He halusivat lukea ja tutkia Raamattua ja keskustella siitä toisten kanssa VAPAASTI. Tämä oli mahdollista esimerkiksi Yhdysvalloissa. Siellä Charles Taze Russell alkoi muutamien muiden kanssa tutkia Raamattua järjestelmällisesti 1800-luvun loppupuolella."
Raamatuntutkijoiden lähtökohta oli se, että halusivat lukea, tutkia ja keskustella raamatusta vapaasti (Sijoitapa muuten lainauksessa mainitun kirkon tilalle sana hallintoelin). Jonakin tiettynä aikana, jota ei meille tavallisille tallaajille ole koskaan ilmoitettu, raamatusta keskusteleminen vapaasti kuitenkin loppui, vaikka juuri se oli alunperin koko homman ydin.
No tähän jehovan todistajien tiedottaja toteaa lakonisesti, että kyllähän raamatusta saa ehdottomasti keskustella vapaasti. Aivan, mutta samalla unohtuu se, että kyllähän vanhalla mantereellakin sai raamatusta keskustella vapaasti jo keskiajalla, kunhan oli siitä samaa mieltä katolisen kirkon kanssa.
Lainauksessa sana "vapaasti" tarkoittaa tässä yhteydessä nimenomaan sitä, että raamatun opetuksista sai muodostaa omia käsityksiä/ajatuksia ilman pelkoa sanktioista.
Loppuun vielä lainaus saman lehden kohdasta, jossa eroilmoituksen jättäminen kirkosta on tuotu esiin lähes orgastisella hehkutuksella. Kun tuota tekstiä lukee ajatuksella, niin tässähän on kerrottu selväsanaisesti se, että miten suuren babylonin osasta, eli jehovan todistajista, tulisi tänä päivänä erottautua. Haluammehan puhua vapaasti uskonnollisista asioista eikö totta?
"Jumalaapelkäävät miehet ja naiset tiesivät, että jos he antaisivat edelleen tukensa väärälle uskonnolle, Jumala ei siunaisi heitä. Niinpä monet raamatuntutkijat laativat kirjeen, jossa he ilmoittivat eroavansa kirkosta. Jotkut lukivat kirjeensä ääneen kirkon tilaisuuksissa. Aina se ei ollut sallittua, ja siksi jotkut lähettivät jäljennöksen kirjeestä jokaiselle seurakunnan jäsenelle. He halusivat erottautua täysin väärästä uskonnosta! Tällainen päättäväinen toiminta olisi aiemmin voinut johtaa kuolemantuomioon. 1800-luvun lopulla valtio ei kuitenkaan monissa maissa enää tukenut kirkkoa yhtä voimakkaasti kuin ennen. Näissä maissa ihmiset pystyivät vapaasti puhumaan uskonnollisista asioista ja olemaan avoimesti eri mieltä kuin kirkko."
Valitettavasti tällainen päättäväinen toiminta johtaa edelleen julmaan karttamisrangaistukseen.