Milloin raamatusta vapaasti keskusteleminen päättyi?

[Misled]

Silloin tällöin luen mielenkiinnosta joitakin pätkiä tutkittavasta vartiotornista. Yleensä aina kirjoituksista löytyy jotain erikoista ja niin nytkin. Marraskuun 2016 tutkittava kirjoitus kertoo "suu vaahdossa" seuraavaa:

"Monet Raamatun totuutta etsivät ihmiset pakenivat maihin, joissa KIRKON vaikutus ei ollut yhtä voimakas. He halusivat lukea ja tutkia Raamattua ja keskustella siitä toisten kanssa VAPAASTI. Tämä oli mahdollista esimerkiksi Yhdysvalloissa. Siellä Charles Taze Russell alkoi muutamien muiden kanssa tutkia Raamattua järjestelmällisesti 1800-luvun loppupuolella."

Raamatuntutkijoiden lähtökohta oli se, että halusivat lukea, tutkia ja keskustella raamatusta vapaasti (Sijoitapa muuten lainauksessa mainitun kirkon tilalle sana hallintoelin). Jonakin tiettynä aikana, jota ei meille tavallisille tallaajille ole koskaan ilmoitettu, raamatusta keskusteleminen vapaasti kuitenkin loppui, vaikka juuri se oli alunperin koko homman ydin.

No tähän jehovan todistajien tiedottaja toteaa lakonisesti, että kyllähän raamatusta saa ehdottomasti keskustella vapaasti. Aivan, mutta samalla unohtuu se, että kyllähän vanhalla mantereellakin sai raamatusta keskustella vapaasti jo keskiajalla, kunhan oli siitä samaa mieltä katolisen kirkon kanssa.

Lainauksessa sana "vapaasti" tarkoittaa tässä yhteydessä nimenomaan sitä, että raamatun opetuksista sai muodostaa omia käsityksiä/ajatuksia ilman pelkoa sanktioista.

Loppuun vielä lainaus saman lehden kohdasta, jossa eroilmoituksen jättäminen kirkosta on tuotu esiin lähes orgastisella hehkutuksella. Kun tuota tekstiä lukee ajatuksella, niin tässähän on kerrottu selväsanaisesti se, että miten suuren babylonin osasta, eli jehovan todistajista, tulisi tänä päivänä erottautua. Haluammehan puhua vapaasti uskonnollisista asioista eikö totta?

"Jumalaapelkäävät miehet ja naiset tiesivät, että jos he antaisivat edelleen tukensa väärälle uskonnolle, Jumala ei siunaisi heitä. Niinpä monet raamatuntutkijat laativat kirjeen, jossa he ilmoittivat eroavansa kirkosta. Jotkut lukivat kirjeensä ääneen kirkon tilaisuuksissa. Aina se ei ollut sallittua, ja siksi jotkut lähettivät jäljennöksen kirjeestä jokaiselle seurakunnan jäsenelle. He halusivat erottautua täysin väärästä uskonnosta! Tällainen päättäväinen toiminta olisi aiemmin voinut johtaa kuolemantuomioon. 1800-luvun lopulla valtio ei kuitenkaan monissa maissa enää tukenut kirkkoa yhtä voimakkaasti kuin ennen. Näissä maissa ihmiset pystyivät vapaasti puhumaan uskonnollisista asioista ja olemaan avoimesti eri mieltä kuin kirkko."

Valitettavasti tällainen päättäväinen toiminta johtaa edelleen julmaan karttamisrangaistukseen.

[Markku Meilo]

"Monet Raamatun totuutta etsivät ihmiset pakenivat maihin, joissa KIRKON vaikutus ei ollut yhtä voimakas. He halusivat lukea ja tutkia Raamattua ja keskustella siitä toisten kanssa VAPAASTI. Tämä oli mahdollista esimerkiksi Yhdysvalloissa. Siellä Charles Taze Russell alkoi muutamien muiden kanssa tutkia Raamattua järjestelmällisesti 1800-luvun loppupuolella."

Todellisuudessa porukka rakenteli millerismin pohjalle uusia huimia visioita, käyttäen ajoitukseen perimätietoa (7000-vuotiset luomispäivät) kun Raamatun luomispäivän pituus (24 t) ei sopinut laskelmiin. Kuten ei sopinut Raamatun ajanlasku muutenkaan, koska sen mukaan ihmiskunnan 6000-vuotissynttärit olisivat osuneet 1970-luvulle, eli pitkälle CTR:n odotetun elinkaaren jälkeen.

Raamattua 1800-luvulla järjestelmällisesti hutkinut CTR ratkaisi asian väärentämällä Raamatun ajanlaskua sadalla vuodella ja katsos vaan, sillä päästiin CTR:n elinkaaren sisälle. Raamatun järjestelmällisellä hutkimisella pääsee juuri haluamaansa lopputulokseen.

"...He halusivat erottautua täysin väärästä uskonnosta!...

Tässä taas tarkoituksellinen epätarkkuus. Vt-seura tunnustautui uskonnoksi vasta 1950-luvulla, siihen asti kaikki uskonnot olivat Saatanasta. Tämän jälkeen Vt-seura ryhtyi erottautumaan oikeana uskontona muiden uskontojen joukossa.

[Veli-Hopea]

Niinpä monet raamatuntutkijat laativat kirjeen, jossa he ilmoittivat eroavansa kirkosta. Jotkut lukivat kirjeensä ääneen kirkon tilaisuuksissa. Aina se ei ollut sallittua, ja siksi jotkut lähettivät jäljennöksen kirjeestä jokaiselle seurakunnan jäsenelle. He halusivat erottautua täysin väärästä uskonnosta! Tällainen päättäväinen toiminta olisi aiemmin voinut johtaa kuolemantuomioon. 1800-luvun lopulla valtio ei kuitenkaan monissa maissa enää tukenut kirkkoa yhtä voimakkaasti kuin ennen. Näissä maissa ihmiset pystyivät vapaasti puhumaan uskonnollisista asioista ja olemaan avoimesti eri mieltä kuin kirkko."

Eikös juuri näin tee Jehovan todistaja joka eroaa vartiotorniseurasta? Tietenkin vtseura paheksuu sitä, tietenkin.
Varmaan kirkkokin paheksuu näitä jotka lainatun mukaan kirkosta erosivat.

Kumpi on enemmän "väärin" ja miksi?

[Jaakko Ahvenainen]

Varmaan kirkkokin paheksuu näitä jotka lainatun mukaan kirkosta erosivat.

Jos eeveeällää tarkoitat, ei muuten paheksu.

[YksinäinenSusi]

Varmaan kirkkokin paheksuu näitä jotka lainatun mukaan kirkosta erosivat.

Jos eeveeällää tarkoitat, ei muuten paheksu.

Jep. Ei eeveeällää hetkauta jos 1000 tai 2000 eroaa kirkosta. 1000 000 eroajaa saisi jo eeveeällän ihmettelemään. 2000 000 eroajaa jo aiheuttaisi kiireellisiä toimenpiteitä ja tutkimuksia että missä vika. Pitäisikö jotain muuttaa että jäsenet olisivat tyytyväisiä.

Evlut kirkko on kuitenkin niin edistyksellinen kirkko, että tällainen miettiminen että pitäisikö jotain kirkon toiminnassa muuttaa että ihmiset olisivat tyytyväisiä, lienee täysin mahdollista.

Jehovantodistajien järjestölle muuttuminen jäsenten hyvinvoinnin tai tyytyväisyyden vuoksi ei ole ollenkaan mahdollista. Järjestö on täydellinen. Rivijäsenet viallisia. Ulkojäsenet täyttä kuraa, mutta olkoot kuitenkin mukana - tuohan ne rahaa lahjalaatikoihin, vaikkei niistä muuhun ole.

[Markku Meilo]

Jos eeveeällää tarkoitat, ei muuten paheksu.

Aiemmin oli kai puhuttelu ainoa tie erota ja olen kuullut, että kovin positiivisessa hengessä ei kaikkia eroja käsitelty.

[Nimrod]

Ajatelkaa sitä järjettömyyttä jos eronneita evl jäseniä kartettaisiin. Suurin osa tässä maassa karttaisi eroavia jäseniä, kirkosta kun harvemmin monotetaan.

[Veli-Hopea]

Ajatelkaa sitä järjettömyyttä jos eronneita evl jäseniä kartettaisiin. Suurin osa tässä maassa karttaisi eroavia jäseniä, kirkosta kun harvemmin monotetaan.

Niin, jospa joku perheenjäsen eroaa Evl:sta ja alkaa todistajaksi, loput perheen evl:set sitten hylkäävät tämän yhden uskonkäsitysten takia. Sehän on ihan normaalia ja niin kuuluu tehdä, niinhän se raamattu neuvoo.

Eivät nämä luterilaiset voi edes "syödä sellaisen kanssa",
eihän tämä enään "tuo tätä oppia".

Ja tietenkin jos eroaa evl:sta, on automaattisesti katumaton synnintekijä ja luopio.

Eikun hetkinen... kat

Näinhän ne todistajatkin toimivat.

[Polyester]

Lainauksessa sana "vapaasti" tarkoittaa tässä yhteydessä nimenomaan sitä, että raamatun opetuksista sai muodostaa omia käsityksiä/ajatuksia ilman pelkoa sanktioista.

Tarpeellinen täsmennys silloin, kun ollaan tekemisissä järjestön kanssa, joka määrittelee valehtelunkin siitä lähtökohdasta kenellä on oikeus tietää totuus. Normaalilla järjellä ja jonkinlaisella elämänkokemuksella varustetulle ihmiselle pitäisi kuitenkin olla itsestäänselvää, ettei sanktioilla ladattu valinta ole samassa mielessä vapaa kuin sellainen, johon sanktioita ei liity. Tai miltä kuulostaa, että esimerkiksi sotilas saa rintamalta lähteä vapaasti omille teilleen - tosin hän voi joutua omien teloittamaksi jos vihollinen ei osu, mutta eihän tämä hänen valintansa vapautta suinkaan rajoita millään tavalla. Ehei, se on ihan väärää puhetta.

[Jaakko Ahvenainen]

Aiemmin oli kai puhuttelu ainoa tie erota ja olen kuullut, että kovin positiivisessa hengessä ei kaikkia eroja käsitelty.

Totta, eikä tästä kovin montaa vuosikymmentä ole. Tuolloin eroamiselle piti olla peruste ja kirkkoherran asiana oli puhutella eroavaa perusteita tingaten. Riippui paljolti kirkkoherrasta ja seurakunnasta missä hengessä tämä puhuttelu tapahtui. Mutta tästä käytännöstä on luovuttu, kuten jalkapuusta kirkon eteisessä aikoinaan.

Mitä taas otsikon aiheeseen tulee, raamatusta keskusteleminen vapaasti lienee akateeminen asia, kirkon piirissä se on mahdotonta tulematta leimatuksi. Tässä suhteessa poikkeavuutta jehovantodistajuuteen ei juurikaan ole.

[Markku Meilo]

Riippui paljolti kirkkoherrasta ja seurakunnasta missä hengessä tämä puhuttelu tapahtui.

Näinhän se pakkaa maailmassa menemään ja uskoakseni seurakuntalaisista aniharva ryhtyi raamatunjaetasolla asiaansa selvittämään, joten eron syy oli yleensä arkisempi. Ehkä uskontoansa tiukkapipoisempaan vaihtaneet saattoivat ryhtyä huitomaan raamatunjakeilla.

Mutta tästä käytännöstä on luovuttu, kuten jalkapuusta kirkon eteisessä aikoinaan.

Vt-seura on jalostanut, ellei peräti tuotteistanut jalkapuuajatuksen.