Me , myself and god...

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

ihmisenpoika1

Me , myself and god...

Viesti Kirjoittaja ihmisenpoika1 »

Tervehdys kaikille ! Tässä minun tarinani. Synnyin 70:luvulla jehovan todistaja perheeseen. Olin kaiketi onnellinen pieni ihmisen alku kuten muutkin vauvat. Kasvoin , leikin, tein mitä lapset nyt tekevätkin tosin rajoitetusti koska olinhan jehovan todistaja perheen lapsi. Itse en tuota asiaa oudoksunut koska en tiennyt muusta, minut kun oli kasvatettu jehovan oppien mukaan alusta asti. Joskus viiden - kuuden vuoden ikäisenä kyllä tajusin että olinkin "erilainen" lapsi , koska en saanut tehdä kaikkea mitä toiset lapset tekivät tai syödä esim. verilättyjä( ei sillä että edes olisi tehnyt mieli ) . Aloin kyselemään asioita vanhemmiltani tavalla jolla n. kuusivuotias osaa kysellä. Vastaukset tyydyttivät . Kasvoin edelleen ja kysymykseni vaikeutuivat, jolloin vastauksetkaan eivät aina olleet niin helppoja vanhemmilleni. Vastaukset eivät myöskään aina tyydyttäneet minua. Koulussa kaikki meni jokseenkin hyvin mitä nyt kiusaamisen uhriksi monasti jouduin lähinnä siksi kun olin jehovan todistaja perheestä.

Kun olin sitten n.12-13-vuotias aloin ajattelemaan monasti uskon asioita ja jehovan todistajuuden oppeja. Minua vaivasi moni asia. Järkeilin että jokin ei ole kohdallaan uskossa jota minulle edelleen opetettiin kotona. Koulussa yläasteella kiusaaminen kiihtyi ja masennuin. En kertonut kenellekään enään ajatuksiani vaan tein kaiken mitä piti hammasta purren ja itku kurkussa koska vaihtoehtoja ei ollut. Kotona elämä oli "sekasortoista" koska vanhin veljeni sekä toiseksi vanhin veljeni tempauksillaan aiheuttivat myrskyä isän ja äidin uskontäyteisessä elämäntyylissä ja vakaumuksessa. Nämä tempaukset aiheuttivat jatkuvia riitoja ja huutoa yms. Itsekin aloin kapinoida ja sain siitä rangaistuksia eri muodoissa ( en tässä yhteydessä ala erikseen erittelemään noita kurinpito toimia ) Mukavaa ei ollut ja masennus vaivasi kenenkään tietämättä enemmän koko ajan. Vaikeudet alkoivat kun täytin 15v. Kyseenalaistin kaiken koulussa , kotona, uskonasioissa. Aloin huomaamaan ristiriitaisuudet raamatun ja jehovan todistajien käytännön ohjeiden ja elämän tyylin välillä. Kapinoin kaikella tavalla jolla vain uskalsin. Päätin myös että eroan jehovan todistajista heti kun pystyn eli kun täytän 18-vuotta.

No muutin erään ison riidan jälkimainingeissa pois kotoa 17-vuotiaana. Tapasin myös silloin erään tytön johon rakastuin. Rakkaus oli mahdoton yhtälö koska tuo tyttö oli "maailmallinen" eli ei jehovan todistaja. Tapahtui asioita (mukavia :wink: ) mutta lapsena opitut arvot ja uskomukset vainosivat mieltäni ja tunsin koko ajan syyllisyyttä ja pahaa oloa joten tuo tyttö ei jaksanut katsoa sitä. No tapasin toisen tytön joka oli jehovan todistaja perheestä. Rakastuin ja menimme naimisiin vaikka tytön suku teki kaikkensa estääkseen tuon liiton . Elimme onnellisena vaimoni kanssa mutta jehovan todistajien ja tytön suvun taholta paineet ja vaatimukset kasvoivat koko ajan.Näin myös paljon pahoja asioita joita jehovan todistaja siskot ja veljet tekivät vaikka olivat uskovaisia muka. Myöskin ainainen maailmanlopun odottelu ja paasaaminen siitä että harmagedon tulee ja kaikki loppuu oli aika masentavaa ja lohdutonta , sanalla sanoen väsyttävää kaikin tavoin.

Aika kului ja muutimme Lahteen jolloin silmäni avautuivat ja koin kaiken uskontoon liittyvät asiat epämieluisaksi. Lähdin opiskelemaan ja maailma oli täynnä asioita joita ihmettelin. Minulle tuli ero 7-vuoden avioliiton jälkeen(lakkasin rakastamasta vaimoani) ja koska vaimoni halusi palata aktiiviseksi jehovan todistajaksi ja minä halusin erota ja olla erossa kys. uskonnosta lopullisesti. Opiskelin ja juhlin, tapasin naisia ja seurustelinkin pieniä hetkiä muutaman tytön kanssa. Erosin lopullisesti uskonnosta ja aloin kokoamaan mieltäni ehjäksi joka olikin aikamoinen prosessi kuten moni entisistä jehovan todistajista tietää. "parantelin" itseäni monta vuotta henkisesti muuten normaalin elämän edetessä ja pääsin kuin pääsinkin eroon kaikista uskontoon liittyvistä kauhukuvista ja omantunnon tuskistani . Tämä tosin vei minulta monta vuotta ja henkisesti olin aivan loppu ja peloissani , olinhan joutunut kokoamaan minäkuvani aivan a:sta-ö:hön . Yritin myös itsemurhaa kaksi kertaa noina vuosina ollessani masentunut ja taistellessani omaatuntoani vastaan ja niitä opetuksia vastaan joita päähäni oli koko lapsuudenajan tahtomattani pumpattu.

No eroamiseni oli totaalinen mysky seurakunnassa ja suvussani. :roll: hyvä niin ajattelin , koska toivoin salaa että joku muukin rohkenisi eroamaan koska moni oli uskossa vain toisten painostuksen vuoksi. Elämä alkoi kukoistaa, tapasin uuden naisen , menin naimisiin toistamiseen elämässäni ja saimme vaimoni kanssa kaksi ihanaa tyttölasta itsellemme. Vuodet vieri kunnes taas jostain kumman syystä kaikki nuo jehovan todistajuuden opit alkoivatkin vainota mieltäni ja olin taas ymmälläni. Olin luullut käsitelleeni kaikki asiat jo pois mielestäni mutta ei, näin ei ollutkaan. Tajusin kuinka syvällä nuo opit oli juurtuneet mieleeni ja kuinka vaikeaa on murtaa uskonnon varjolla tehty aivopesu pois mielestä. Jouduin taas myllerrykseen ja tilannetta pahensi perheen sisäiset riidat ja ongelmat sekä vaimoni juominen. No Erohan siitä tuli ja päätin lopullisesti parantua uskonnon aiheuttamista traumoista. Kävin terapiassa ja puhumassa paljon . Parannuin ja opin käsittelemään aivopesun aiheuttamia ongelmia mielessäni. Tein töitä ja ELIN vihdoin vapaana , itse ajattelevana olentona muiden mukana maailmassa jossa on paljon kauneutta mutta myös rumuutta.

Löysin nykyisen avopuolisoni ja muutimme yhteen, saimme aivan iki-ihanan tyttölapsen ja elämä on kukoistavaa ja ihanaa kaikinpuolin. Joten tässä minun tarinani....muistakaa ihmiset rokata läpi elämänne. Ps. Olen onnellinen ja ylpeä luopio.........
Viimeksi muokannut ihmisenpoika1, 05.11.2008 10:40. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
RaM

Re: Me , myself and god...

Viesti Kirjoittaja RaM »

Tervetuloa palstalle ja kiitos hyvästä elämääsi koskeneesta tiivistelmästä. Tuo sama kertomus voisi olla monen muunkin kertomaa. Parasta on aina se, että onnistuu pääsemän irti lahkon mielenhallinnasta joka oikeastaan on koko elämän hallintaa.
Oikein mukavaa tulevaisuutta koko perheellenne ja ota osaa palstan jutusteluun. :D
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Me , myself and god...

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Kun sun jutun luin, niin huomasin kuinka helpolla olen itse päässyt, ellei sitten erottamisen jälkeistä 25 vuoden paluukaipuuta lasketa "raskauttavaksi". Lopullinen tilinteko kävikin sitten nopeasti kun sain nettiliittymän ja säännölliset painajaisetkin katosivat kuin taikaiskusta. Kuten RaM jo totesi, niin mielenhallinnasta erottautuminen on tärkeä osa vapautumista.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
ihmisenpoika1

Re: Me , myself and god...

Viesti Kirjoittaja ihmisenpoika1 »

Markku Meilo kirjoitti:Kun sun jutun luin, niin huomasin kuinka helpolla olen itse päässyt, ellei sitten erottamisen jälkeistä 25 vuoden paluukaipuuta lasketa "raskauttavaksi". Lopullinen tilinteko kävikin sitten nopeasti kun sain nettiliittymän ja säännölliset painajaisetkin katosivat kuin taikaiskusta. Kuten RaM jo totesi, niin mielenhallinnasta erottautuminen on tärkeä osa vapautumista.



Morjens...No elämä on välillä mitä on ,mutta valoisalla asenteella ja sillä että jatkaa aina eteenpäin vaikka ois vaikeeta ni pärjää aika hyvin jo....Eräs viisas nais ihminen sanoi mulle joskus yhdessä kriisipaikassa että kannattaa keskittyä vain asioihin joille jotain voi ja jättää asiat mille mitään ei voi niin taka-alalle , on turha niihin asioihin kuluttaa energiaa jos ei voi mitään.

:o Mitä tulee tohon sun 25-vuoden takaisin kaipuuseen niin on se aika raskauttavaa....ja yllättävää että kaipaat takasin :roll:
Saako kysyä että miksi kaipaat takaisin? Oletko miettinyt? Minä en palaa ikinä jehovan todistajiin enkä tunne kaipuutakaan takaisin heidän keskuuteen. Samalla täytynee sanoa etten tunne mitään vihaakaan ketään jehovan todistajaa kohtaan ! Jokainen taaplaa tyylillään..
ihmisenpoika1

Re: Me , myself and god...

Viesti Kirjoittaja ihmisenpoika1 »

RaM kirjoitti:Tervetuloa palstalle ja kiitos hyvästä elämääsi koskeneesta tiivistelmästä. Tuo sama kertomus voisi olla monen muunkin kertomaa. Parasta on aina se, että onnistuu pääsemän irti lahkon mielenhallinnasta joka oikeastaan on koko elämän hallintaa.
Oikein mukavaa tulevaisuutta koko perheellenne ja ota osaa palstan jutusteluun. :D
Kiitos , kiitos...oishan tota tarinaa tullu mutta kukaan ei jaksais lukea tollasta about 200-sivusta ensi"tiivistelmää "...joten oli aika vaikea tiivistää pääkohtiin, sillain että moni tajuaa pointin. Hyvää syksyä sinullekin ja kyllä mä varmasti otan osaa keskusteluun jatkossa. :D
RaM

Re: Me , myself and god...

Viesti Kirjoittaja RaM »

Jos tuohon Makelle esittämääsi kysymykseen minäkin kommentoin, niin yleensä kyse on tiedon puutteesta eli tunnetasolla on edelleen riippuvainen lahkosta ja sen 'totuudesta'. Moni erotettu voi esimerkiksi jäädä tunnesidonnaiseksi ja kokea erottamisensa olleen vain epäoikeudenmukainen teko. Vasta kun usko 'totuuteen' katkeaa, pääsee kunnolla irti.
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Me , myself and god...

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

ihmisenpoika1 kirjoitti:Eräs viisas nais ihminen sanoi mulle joskus yhdessä kriisipaikassa että kannattaa keskittyä vain asioihin joille jotain voi ja jättää asiat mille mitään ei voi niin taka-alalle , on turha niihin asioihin kuluttaa energiaa jos ei voi mitään.
Joo, olen koittanut soveltaa tuota ajatusta niin pitkälle kuin mahdollista. Vaan kun olen saivarteluun taipuvainen jääräpää, niin tahtoo joskus tuo hyvä ajatus jäädä taka-alalle.
Mitä tulee tohon sun 25-vuoden takaisin kaipuuseen niin on se aika raskauttavaa....ja yllättävää että kaipaat takasin :roll:
Saako kysyä että miksi kaipaat takaisin?
Ilmaisin itseni hieman hutiloiden, eli monottamisen jälkeen elättelin paluuhaluja sen 25 vuotta, reilu 10 vuotta sitten mut monottanut (silloin) seurakunnanpalvelija soitti ja tarjosi paluuta. Onneksi olin saanut nettiliittymän ja olin jonkin verran jo jyvällä asioista ja toisen puhelun kohdalla, pari viikkoa myöhemmin, olin jo vauhdilla oppimassa totuutta totuudesta. Minulla ei ole sen jälkeen ollut pienintäkään halua palata systeemiin, joka on valheillaan tärvännyt elämäni ensimmäiset viisi vuosikymmentä.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
rippeli
Viestit: 2455
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: Me , myself and god...

Viesti Kirjoittaja rippeli »

Kiitos paljon tarinastasi. Juuri tuollaista itsensä etsimistä se elämä taitaa olla suurimma osalla lahkoon kasvatetuilla ja siitä erkaantuneilla.
Mukava että elämäsi on vihdoin uomissaan. Tuollaista elämänkokemusta voi pitää lopulta arvokkaana. Harva ehtii kaikkeen tuohon ennen neljää kymppiä.
Let me go Master I hate you so
djsm
Viestit: 22
Liittynyt: 08.06.2008 19:37

Re: Me , myself and god...

Viesti Kirjoittaja djsm »

Kertomuksesi kiinnosti kovastikin. Tosiaan, jt-perheeseen syntyneillä irtautumisprosessi voi olla pitkä ja monivaiheinen - riippuen lapsuudenkodin ja muiden läheisten jt:iden fanaattisuuden asteesta sekä toki siitäkin kuinka monimutkaisesti langoitetun pääkopan on sattunut perimään. Järjestö sitoo moniin käytännön toimintamalleihin sekä tukahduttaa henkistä kasvua ja tunne-elämän kehitystä. Ehkä ensin aletaan lipsua käytännön toiminnan tasolla, sitten ajaudutaan ns. harmaalle alueelle tai jopa ulos. Yhä useammat opit alkavat vähitellen mietityttää, ja jonain päivänä oivalletaan, että koko jt-oppi
on ihan hölynpölyä, ja irtaudutaan älyllisesti. Se voi hyvin riittää sillä hetkellä, mutta tunnepuolelle
kirjaimellisesti tuhansissa kokouksissa ja muissa vartiotornillisissa toimissa varhaislapsuudesta alkaen
istutettu rikkakasvusto voi teettää töitä vielä pitkään. Onhan ihmisillä toki muunkinlaisia ristejä kannettavanaan, mutta ainakin merkittävimmistä kristillisperäisistä uskonnoista jehovantodistajuus lienee hankalimmasta päästä. Noh, vapaus on lopulta kaiken vaivan arvoinen asia, kuten olet voinut havaita.
jariotus

Re: Me , myself and god...

Viesti Kirjoittaja jariotus »

:evil: :lol: :twisted:

Thanks to you, my lost and found littlebrother.

tarina on tuttu, ollaanhan me samassa jt-perheessä kasvettu, "kasvatettu" ja aivopesty. Nyt ollaan suvun kaksi mustaa lammasta ja periksi ei saakutarallaa anneta. Vuosia vieri, kyynelilläkin, kun en ole tavannut sua, nyt sentäs nähdään liki päivittäin. Ja tiedät, että olemme molemmat tahoillamme onnellisia luoppareita. Minä kuljen nyt kivistä polkua, mutta jos ei aurinko aina paista, niin pizzakokkipa paistaa. Meillä on ollut ratkiriemukkaita hetkiä. Kiitos !

Stay heavy !
ihmisenpoika1

Re: Me , myself and god...

Viesti Kirjoittaja ihmisenpoika1 »

[quote="jariotus"]:evil: :lol: :twisted:

Nyt ollaan suvun kaksi mustaa lammasta ja periksi ei saakutarallaa anneta. Minä kuljen nyt kivistä polkua, mutta jos ei aurinko aina paista, niin pizzakokkipa paistaa. Meillä on ollut ratkiriemukkaita hetkiä. Kiitos !

Stay heavy ![/quote

tänks....Jos elämä on rankkaa , lue aku ankkaa...! Ikinä en oo periksi antanu enkä anna, ja sen kyllä "huomaa" :D
jariotus

Re: Me , myself and god...

Viesti Kirjoittaja jariotus »

ihmisenpoika1 kirjoitti:
jariotus kirjoitti::evil: :lol: :twisted:

Nyt ollaan suvun kaksi mustaa lammasta ja periksi ei saakutarallaa anneta. Minä kuljen nyt kivistä polkua, mutta jos ei aurinko aina paista, niin pizzakokkipa paistaa. Meillä on ollut ratkiriemukkaita hetkiä. Kiitos !

Stay heavy ![/quote

tänks....Jos elämä on rankkaa , lue aku ankkaa...! Ikinä en oo periksi antanu enkä anna, ja sen kyllä "huomaa" :D


Juu, sen oon huomannut, jo silloin, kun mie kapinani aloitin ja äitee meuhkasi meille, että " mene saatana sen oppi-isäsi (minun) matkaan vaan"....tjsp.

Ennenmuinoin minullakin oli lapsena väkivallankin uhalla lukea raamattua, mutta sitten löysin aku ankan, ahmed ahneen ja asterixin... :mrgreen:

Ja heviä kuunneltiin jo silloin salaa, kun olit pieni, siksi sinulla jalo musiikkimaku onkin :lol:

ja periksi en anna minäkään, senkin kyllä "huomaa" :twisted:
ihmisenpoika1

Re: Me , myself and god...

Viesti Kirjoittaja ihmisenpoika1 »

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille....hiljenen toviksi miettimään asioita .....! :roll:
ihmisenpoika1

Re: Me , myself and god...

Viesti Kirjoittaja ihmisenpoika1 »

Heippa kaikki taas...

piti oikein ajatella lapsuutta ja sulatella uskonasioita. Nyt kun palstalla on muidenkin esittäytyjien kohdalla lueteltu erinäisiä rangaistuksia joita ovat lapsena saaneet, niin tässä minun panos myös tähän asiaan jotta nämäkin asiat näkevät jonkinlaisen päivän valon tietyllä tavalla.

Ehkä nämäkin asiat avaavat joidenkin ihmisten silmät..mene ja tiedä ?

Joten..., pelottelu kasvatuskodilla ja poliisilla, tuo poliisilla pelottelu oudoksutti minua siloin ja nytkin vielä :?:
Tämän lisäksi mm. seuraavat metodit olivat käytössä : Remmin anto sekä solkipäällä että ilman solkea, tukkapölly, "luunapit", "korvapuustit", läimäykset kämmenellä eri puolille vartaloa, pelottelu eri asioilla (demonit,helvetti,harmagedon),
ruoka-aresti(jos oli tuhma ei saanut esim.iltapalaa) , koppirangaistus ( lukittuna vaatekaappiin pimeässä n.2-4h. kerrallaan) ...muutamia mainitakseni , tuskin kukaan haluaa kuulla lisää enään .

Olikohan syynä koviin otteisiin pelko" raamatun" kohdasta vanhemmilla:" Joka kuritusta säästää se poikaansa vihaa" ja "kuritus on rakkauden osoitus"....

Minun vanhempani ilmeisesti rakasti minua paljon kun kurittivatkin paljon ja kovilla metodeilla.


Joskus tuntuu siltä että jt-perheissä ruumiillinen kuritus kasvoi / kasvaa järjettömiin mittasuhteisiin yleisesti ottaen enemmän kuin "maailmallisissa " perheissä.

No tässäpä tätä taas, elämä jatkuu kaikesta huolimatta kun osaa antaa armoa itselle ja toisille.
RaM

Re: Me , myself and god...

Viesti Kirjoittaja RaM »

Hmmm... et kai ole Hki-eteläisessä kasvaneita poikia?
Vastaa Viestiin