Lasten pahoinpitelystä

[Jaakko Ahvenainen]

Ilta-Lehti uutisoi sunnuntaina (15.12.2013): http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013121 ... 1_uu.shtml

Uutinen ei ole mitenkään uusi, mutta hyvin valitettava ja jokseenkin yleinen. Hieman oudoksi asian tekee se, etteivät nämä "Jumalan miehet" saata myöntää rikostaan. Onhan sanottu näinkin: "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon." (KR 33/38).

Paljon mieluummin pidetään mielessä tämä raamatullinen ajatus: "Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.", Sananl. 13:24 (KR 33/38)

Kuritus ei kuitenkaan mielestäni tarkoita pahoinpitelyä. Erinomaisen usein kuritukseen riittää asiallinen keskustelu lapsen kanssa.

[Tony]

Ilta-Lehti uutisoi sunnuntaina (15.12.2013): http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013121 ... 1_uu.shtml

Uutinen ei ole mitenkään uusi, mutta hyvin valitettava ja jokseenkin yleinen. Hieman oudoksi asian tekee se, etteivät nämä "Jumalan miehet" saata myöntää rikostaan. Onhan sanottu näinkin: "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon." (KR 33/38).

Se lienee ihmiselle aika luontaista olla näkemättä omia tekojaan kovin objektiivisesti. Ihminen on mestari oikeuttamaan omat tekonsa millä tahansa verukkeella, samalla kun muiden vastaavia ja kevyempiäkin tekoja pystytään tuomitsemaan hyvnkin painokkaasti.

Uskonnollisessa yhteydessä tämä kuvio tuppaa välillä korostumaan. Joillekin se on se ja sama mitä he duunaavat, niin sille on aina jonkin sortin oikeutus Raamatusta, ylemmiltä voimilta tai molemmista. Onhan tuo tuttua myös Vt-seuralle. Sillä ei esimerkiksi ole mitään merkitystä, että se on toimintamalleillaan edesauttanut pedofilian esiintymistä yhteisössään. Se voi silti muitta mutkitta osoitella muita uskontoja joilla on sama ongelma ja tuomita ne siitä samasta asiasta.

Sama juttu mitä tulee vääriin ennusteluihin. Muiden tehtailemina kyse on epäraamatullisuudesta ja osoitus väärästä uskonnosta. Omalla kohdalla kyse oli vain kepeästä yli-innostuksesta, joka sekin sysätään voittopuolisesti kuulijan vastuulle.

[Jaakko Ahvenainen]

Uskonnollisessa yhteydessä tämä kuvio tuppaa välillä korostumaan. Joillekin se on se ja sama mitä he duunaavat, niin sille on aina jonkin sortin oikeutus Raamatusta, ylemmiltä voimilta tai molemmista.

Noinpa juuri ja tämä minua etookin. Kristukseen uskovaisista sanottiin muinoin (2000 vee sitten about) "Katsokaa, miten he rakastavat toisiaan." Nyt tu lause kuuluu, "katsokaa, miten he raatelevat toisiaan" ja tämän lisäksi venkoilevat vastuustaan, osoittelevat toinen toistaan sormellaan ja sanovat: "En se minä ollut, tuo se oli".

Kuitenkin. Kunnian ihminen kantaa vastuunsa ja tunnustaa tekonsa, olivatpa mitä olivat tai seurasi niistä mitä seurasi. Näin se minun mielestäni menee.

[Markku Meilo]

Kuitenkin. Kunnian ihminen kantaa vastuunsa ja tunnustaa tekonsa, olivatpa mitä olivat tai seurasi niistä mitä seurasi. Näin se minun mielestäni menee.

Hieman - mutta vain hieman - sivuun aloituksestasi. Kun nyt on aikaa sitten pantu aikoinaan pen.. eikun nykyään sentit jonoon mutsin kanssa, niin tuo vastuunkanto tulee kaiken aikaa voimakkaammin mieleen. Kun olin lapsi ja nuori, niin maailman tärkein asia mutsille oli WTBTS ja sen tuli olla tärkein systerille ja mulle. Kun olen eläkeläinen ja mutsi soitteli mulle pitkin hampain, niin WTBTS ei ollut enää mitään, kuten ei ollut 1968 mulle kirjoittamansa kirjeen sisältökään.

Kyllä se vaan menee niin, että mitä fundamentalistisempi uskonnollinen näkemys on, niin sitä enemmän henkilön on valehdeltava ja luistettava moraalisesta vastuustaan, oli sitten kyseessä vaikka oma lapsi. Vastuunkanto tappaisi maailmanloppuliikkeet jo syhtyvaiheessa.