Olisiko minusta tullut Jt internetaikana?

[Ex-jättiläinen]

Oletan että ei olisi tullut. Sen verran mielestäni panostin asioiden selvittämiseen, aikanani (1985-1989).
Olisiko elämäni sitten mennyt "paremmin" ilman Jt-periodia? En osaa sanoa.
Jehovan todistajana sain olla muka unohtumattomissa tilanteissa. Monen monta kertaa! Tarkoitan sen kaltaisissa tilanteissa, joihin en ainakaan "maallisena/maailmallisena" ihmisenä olisi päässyt osalliseksi (esimerkkinä voisi mainita vaikka seurakunnan perustamisen lähetystyö/ulkomaisella alueella).
Täytyy myöntää että Jehovan todistajien organisaatio mahdollisti minulle paljon asioita, joista saan olla kiitollinen! Sen olen nyt jälkeenpäin ymmärtänyt. Tästä minun pisteet Seuralle.

Valitettavasti rakensin monien ihmisten uskon isolta osin "hiekalle", eli uskoin Seuran asemaan horjumatta. Se myös tuli läpi pitämissäni sadoissa(!) Raamatun tutkiskeluissani.
Jälkeenpäin kun mietin, niin en mielestäni kuitenkaan rakentanut noiden ihmisten uskoa pelkästään halvoista rakennusmateriaaleista, vaan kiinnitin ihmisten huomion vahvasti myös niihin Jehovan persoonallisuuksien piirteisiin, joita edes Seura ei voinut kiistää/turmella. Yksinkertaisten Raamatun kohtien avulla (eräs lempikohtani aseistariisuvasta Raamatun ajatuksista oli/on "nöyrät perivät maan". Mutta en rupea tuota tässä sen enempää avaamaan, eiköhän jokainen ole Raamattunsa näissä piireissä lukenut...), sekä Luomakunnan esille tuomat todisteet Luojastaan.

Jehovan todistajat järjestö on kova koulu kaltaiselleni "idealistille". Moni asia olisi mennyt jouhevammin, jos en olisi odottanut että yhteisö elää niinkuin opettaa. Toisaalta, virallisesti Seura kyllä väittää että "ollaan uskollisia niin vähässä kuin paljossakin".
Kaltaiseni persoonallisuus olisi/on kyllä saanut mustelmia myös "maailmassa". Jehovan todistajana tosin seuraukset "pullikoinnista" ovat monta astetta kovemmat, kuin esim. Työelämässä yleensä.

Mutta takaisin otsikon teemaan. Koska netistä löytyy sen verran paljon absoluuttista faktaa Seuran valheista/vääristelyistä sekä selväjärkisten ihmisten kertomia kokemuksia vääryyksistä yms. Seuran sisältä, niin täytyy kyllä ihmetellä minkälaiset ihmiset nykyään antavat kastaa itsensä todistajiksi? Onko kasvu nykyään sisäsiittoisuuden (jt-perheeseen syntyneiden) ja täysin vietävissä olevien ihmisten varassa? Vai tuleeko mukaan vielä ihmisiä joilla on vahva kunnianhimo totuudellisuuteen? Jos tapaisin nyt mukaan tulleen noin 20-vuotiaan veljen, jolla ei ole minkään laista jt-sukurasitetta taustallaan ja joka omaisi ikäistensä IT-taidot, niin olisin varmasti yllättynyt

[YksinäinenSusi]

Hienoa kuulla, että sinulle on ollut jt-ajasta jotain hyötyäkin, silloinhan voit olla hyvillään siitä,
että se kaikki aika ei mennytkään hukkaan ja turhaan, vaan pystyt hyödyntämään mahdollisesti
niitä taitoja jotenkin nykyisessä elämässäsi,

hyvää vointia sinulle.

[Markku Meilo]

Oletan että ei olisi tullut.

Tiedän, ettei minusta olisi tullut. Tieto perustuu kokemukseeni, jossa nimenomaan netin avulla erkanin parissa viikossa 25-vuotisista paluuhaluistani. Tosin samalla ryhdyin tutkimaan Vt-lyriikkaa innokkaammin kuin koskaan jehovantodistajana ja tutkiminen jatkuu edelleen.

[Tony]

Jt-perheeseen syntyneille muodostuu automaationa vartiotorniseuramainen maailmankuva, jossa luotettava tieto tulee Seuralta. Näin ollen jos Seura sanoo, että internetistä ei saa hankkia tietoa jehovantodistajuudesta (paitsi sen omilta sivuilta), ja että etenkään entisten todistajien sivustoille ja foorumeille ei saa mennä, niin se on sitten niin.

Uskoisin että minusta olisi tullut Jt myös nettiaikana. Koko iän kestävä denialismin korkeakoulu Vt-seuran oppilaana synnyttää niin vahvan kuoren, että sitä ei noin vain murreta jollain epäolennaisilla asioilla kuten faktoilla.

Mitetitään vaikkapa tätäkin foorumia. Se on periaatteessa ainut suomalainen jehovantodistajuuteen keskittynyt keskustelufoorumi. Meillä on Suomessa kymmeniä tuhansia Jehovan todistajia ja sitä fiilisteleviä ihmisiä. Silti meillä ei ole täällä käytännön yhtään todistajaa tai sen fiilistelijää kirjoittelemassa. Kun foorumilla oli vieraskirjoittelu sallittu, näitä kävi visiitillä aina silloin tällöin. Osa toki trolleja, mutta pihvi on siinä, että ulkopuolisen tiedon ja keskustelun demonisointi on niin vahvaa, että vaikka netti voi tänä päivänä hyvin, sen vaikutukset eivät ole ihan niin suoraviivaisia kuin voisi kuvitella. Netti toki jäytää Vt-seuraa rotan lailla, mutta vallankumous tässä asiassa on sellaista askel kerrallaan -tyylistä.

[Ex-jättiläinen]

Hienoa kuulla, että sinulle on ollut jt-ajasta jotain hyötyäkin, silloinhan voit olla hyvillään siitä,
että se kaikki aika ei mennytkään hukkaan ja turhaan, vaan pystyt hyödyntämään mahdollisesti
niitä taitoja jotenkin nykyisessä elämässäsi,

hyvää vointia sinulle.

Kiitos! Joo, kyllä itse koen vieläkin, että jäin Seuran hommissa plussalle. Tosin niin hyvin minä ks. touhussa otin osumia, että makasin välillä puolitoistavuotta(!) sängyssä. Vaimo oli jo varma, etten siitä sängystä koskaan nousisi... Eli ehkä tapauksessani voisi käyttää ilmaisua "mikä ei tapa....".

Ehkä minun selviytyminen perustui pitkälle siihen, että olin jo elänyt "maailmassa" yltäkylläisen (seksiä, päihteitä, opiskelua, matkustamista, urheilua, yms.) elämän. Tiesin jo Jt-aikana, että "maailmallisten ihmisten demonisointi" oli halpaa rasismia.

Nyt olen päässyt suhteellisen harmoniseen balanssiin itseni, historiani ja kunnianhimoni suhteen. Tosin minulla on vielä napanuora katkaisematta seurakuntaan mutta kaikki aikanaan...

[Kaarmis]

Minusta taas tuntuu, että sinulla on vielä pitkä tie kuljettavana. Ei millään pahalla.

No tervetuloa kirjoittelemaan joka tapauksessa.

[Mievaan]

mähän oon mukana vieläkin ja kirjottelen. Mutta jt.laseja ei oo enää silmien edessä, ne on tippunut vuosia sitten. Mutta itse kysymykseen, olisinko mennyt kasteelle. Sillon kun menin niin oli jo netti ja H2O palsta jota luin. Sekään ei estänyt kastetta...ahdisti, mut ei mulla ollu vaihtoehtoja sillon. Kun ei ollu muuta verkostoa kuin jteet. Ehkä mun piti lyödä päätä seinään oikein kunnolla, et tajusin et ei tästä tuu mittään. Olisiko elämä nyt helpompaa omien vanhempien kaa, jos en olisi menny kasteelle...taatusti.

[Ex-jättiläinen]

Minusta taas tuntuu, että sinulla on vielä pitkä tie kuljettavana. Ei millään pahalla.

No tervetuloa kirjoittelemaan joka tapauksessa.

Riippuu minne uskoo minun olevan menossa. Mutta eiköhän suurimmalla osalla täällä kirjoittavista, ole matkaa vielä kuljettavana...

[Ex-jättiläinen]

mähän oon mukana vieläkin ja kirjottelen. Mutta jt.laseja ei oo enää silmien edessä, ne on tippunut vuosia sitten. Mutta itse kysymykseen, olisinko mennyt kasteelle. Sillon kun menin niin oli jo netti ja H2O palsta jota luin. Sekään ei estänyt kastetta...ahdisti, mut ei mulla ollu vaihtoehtoja sillon. Kun ei ollu muuta verkostoa kuin jteet. Ehkä mun piti lyödä päätä seinään oikein kunnolla, et tajusin et ei tästä tuu mittään. Olisiko elämä nyt helpompaa omien vanhempien kaa, jos en olisi menny kasteelle...taatusti.

Todistajia hallitaan pelolla. Ja kun Se pelko juurrutetaan lapsesta asti, niin jälki on sitten tällaista...
Itsessään pelon käyttämistä en tuomitse ("Herran pelko" ja sillai...) mutta kun aikuisille tarkoitetut sanktiot laitetaan jo lasten mieliin, niin Se sattuu.

[Kaarmis]

Minusta taas tuntuu, että sinulla on vielä pitkä tie kuljettavana. Ei millään pahalla.

No tervetuloa kirjoittelemaan joka tapauksessa.

Riippuu minne uskoo minun olevan menossa. Mutta eiköhän suurimmalla osalla täällä kirjoittavista, ole matkaa vielä kuljettavana...

Suunnasta en tiedä, matka on tärkeintä. Toivottavasti on meillä vielä paljon matkaa jälkellä, toivottavasti minäkin näen lapsenlapseni esimerkiksi vielä.