Miten tästä pystyy jatkamaan eteenpäin arvokkaasti?

[Ex-jättiläinen]

Ensin vähän taustaa:
- elämä ennen todistajuutta: vauhdikas!
- kasteelle 1990 (22v. Ei todistaja taustaa.)
- kasteen jälkeen poikkeavalla draivilla eteenpäin: osa-aikainen, ravari, naimisiin, ulkomaille ravariksi, jne.

Nyt olen palannut/joutunut palaamaan takaisin siihen lähiöön, jossa aikoinani tulin todistajaksi. Nyt kohtaan niitä ihmisiä joiden kouluissa/kodeissa kävin kertomassa todistajista.

Ahdistavaa? Kyllä! Mutta miten tämän voisi hoitaa "arvokkaasti"? Jos jollakin kokemuksia/ideoita, niin ole hyvä ja kerro...

[rippeli]

Kun itse jätin lahkon, niin häpesin taustaani maailmallisten edessä, kunnes huomasin, että se oli aivan turhaa. Ihmiset ovat tosi ymmärtäväisiä. Luulen, että suurin osa on vain tyytyväisiä siitä, että joku herää harhoistaan ja pystyy sen jopa myöntämään.

[Vieraas]

Ahdistavaa? Kyllä! Mutta miten tämän voisi hoitaa "arvokkaasti"? Jos jollakin kokemuksia/ideoita, niin ole hyvä ja kerro...

Itse olen sikäli etuoikeutetussa asemassa, että voin laittaa kaiken kasvatuksen piikkiin. Yhtälailla olen silti käynyt tyhmänä toistamassa "hyvää uutista" sivullisille. Se, että en saanut ketään koukkuun johtuu vain ja ainoastaan siitä, että olin laiska todistaja.

Ohjeita on aina vaarallista antaa, varsinkin kun on itse yhtälailla kämmännyt lukuisia asioita elämässään. Itsestäni tuntuisi siltä, että paras tapa edetä on olla täysin rehellinen. Hoitaa asiat päinvastoin kuin Vartiotornin herrat. Kämmäsin, nyt tiedän paremmin. Kuka meistä on hoitanut elämänsä täysin puhtain kauloin?

[Veli-Hopea]

Minusta tuntuu joskus tosi hyvältä kun saa "avautua" asiasta esim vanhoihin koulukavereihin törmätessä yms.
"hurahdin" , " olin väärässä" ja " anteeksi" kommentit tuntuvat helpottavan ja huojentavan kovasti. Syytä en tiedä.

Hurahtamisesta tosin en tiedä , itse olen syntymätodistaja, mutta aika hurahtanuttahan tuo oli joka tapauksessa.

Kuitenkin kun nuo kakistaa ulos ja naureskellen toteaa, " olinpas minä hölmö" , voi se olla jopa jonkinmoisen terapian muoto.
Riippuu kaiketi ihmisestä, mutta kaipa tämä keino voi olla kokeilemisen arvoinen muillekkin.

Ihmiset ymmärtävät kyllä ja peloista huolimatta tuntuvat kovasti arvostavan tällaista nöyrämielistä elettä.


Vähän samoin jos itseni luokse tulisi joku "jöönnssonin" lahkon heppu jostakin tosi sulkeutuneista piireistä maatilalta kertomaan että on hihhuloinut siellä, kun uskoi siihen. En minä halveksisi tai tuomitsisi mitään tuosta.

Vastaisin : hyvä kun te olette tullut järkiinne ja toivottaisin kaikkea hyvää.


Näin se taitaa vaan mennä

Ehkä ex-jättiläinen uskaltautuisi kokeilemaan sitten joskus tällaista ja tunnustella , miltä tuntuu?

Jos näin joskus käy, kerro kokemuksia ja tuntemuksia. Sama tunnustelu onnistuu vaikka olisi edelleen todistaja.

Asiasta puhuminen tuntuu varmasti hyvältä

[YksinäinenSusi]

Nyt olen palannut/joutunut palaamaan takaisin siihen lähiöön, jossa aikoinani tulin todistajaksi. Nyt kohtaan niitä ihmisiä joiden kouluissa/kodeissa kävin kertomassa todistajista.

Ahdistavaa? Kyllä! Mutta miten tämän voisi hoitaa "arvokkaasti"? Jos jollakin kokemuksia/ideoita, niin ole hyvä ja kerro...

Minä havaitsin - kertoessani jt-taustastani eräälle maailmalliselle - että hän vain sanoi minulle ja ihmetteli että , mitä ihmeellistä siinä on, hän tuntee montakin tuttavaa, jotka ovat eronneet kirkosta ,tarkoitti että eronnut luterilaisen kirkon jäsenyydestä.

Hän rinnasti sen vain luterilaisesta kirkosta eroamiseen, eikä ymmärtänyt ahdistuneisuuteni syytä, näki että olin ahdistunut mutta ei ymmärtänyt syytä, että miksi olin ahdistunut.

Eli maailmalliset käyttäytyvätkin ihan toisin tässä kysymyksessä, kuin mitä jehovan todistajia opetetaan. Jehovan todistajiahan opetetaan kokouksissa ja tutkisteluissa, että maailmalliset alkaisivat halveksimaan ja vihaamaan eronnutta jehovan todistajaa.

Mutta näin ei ole.

Se ei tosiaan ole sen kummempaa, kuin eroaisi luterilaisesta kirkosta, maailmalliset vain toteavat että "Jassoo, vai semmosta ... juotko kahvit jos keitän ... mennään sitten ongelle, mullä on tuossa kaksi uutta onkea ja ne pitäis testata, saako niilla kalaa"

Eli suurinpiirtein noin se menee, maailmallinen vain sivuuttaa koko asian.

Itse kävin kasteella 18v. ja kun tuli se aika, että 28 vuotiaana jouduin erotetuksi, niin maailmallinen isäni vain sanoi että "olipa hyvä että heitit sen hullutuksen pois"
Eli oli hyvillään että olin lopettanut jt-touhut.

Se tuo jehovantodistajuus iskostaa väärää luuloa jehovan todistajaan maailmallisista, siitä miten he suhtautuvat jehovan todistajiin, erotettuihin ja eronneisiin.

esimerkkejä vääristä ajatuksista, esim jotain tällaista, jota kokouksissa opetetaan:
"Maailmalliset kunnioittavat ja arvostavat jehovantodistajia heidän puhtautensa vuoksi ja sen vuoksi kuinka siistejä he ovat, kuinka ahkeria ja tunnollisia he ovat jne..."
Todellisuudessa myös maailmalliset ovat kaikkea tuota, ja eivät pidä sitä minään.

"Maailmalliset vihaavat ja inhoavat erotettuja, ja eivät kunnioita heitä"
Todellisuudessa maailmalliset juurikin kunnioittavat ihmista, joka heittää uskon höpinät pois ja myöntää sen rehellisesti suoraan, että tulipa uskottua hulluja"

Eli jotenkin näin ole itse huomannut käyvät, eli se on väärin mitä erotettu tai eronnut tuntee maailmallisista, se on kokouksissa opetettua ja sisäistettyä propagandaa.

Sitten sokerina vielä tässä pohjalla, niin miten ex-jättiläisenä suhtautuisit jos joku tuttavasi ,joka oli vaikkapa helluntailainen ja tulisi luoksesi ja sanoisi, että erosin helluntailaisuudesta, niin miten itse suhtautuisit häneen?
Todennäköisesti sanoisit vaan että "Jaa-a, vai semmosta, juotko kahvit tuossa , jos keitän...jne"

Eli veli-hopean sanoin sama asia:

Vähän samoin jos itseni luokse tulisi joku "jöönnssonin" lahkon heppu jostakin tosi sulkeutuneista piireistä maatilalta kertomaan että on hihhuloinut siellä, kun uskoi siihen. En minä halveksisi tai tuomitsisi mitään tuosta.
Vastaisin : hyvä kun te olette tullut järkiinne ja toivottaisin kaikkea hyvää.

[Markku Meilo]

Jos jollakin kokemuksia/ideoita, niin ole hyvä ja kerro...

Kulje pää pystyssä ja kohtaa mahdolliset tutut ja tuntemattomat ihmiset "kuin mitään ei olisi tapahtunut". Etenkään täällä ihmisiä ei, vastoin Vt-seuran ruokkimaa jt-ajattelua, juurikaan kiinnosta toisen henkilön uskonto, kuten ei uskonto tai siitä puhuminen muutenkaan*. Jos sitten koet itse tilanteen sellaiseksi, tai toinen antaa vinkkiä, niin anna tilannekatsaus ja samalla kuuntele toista herkällä korvalla, että tiedät lopettaa aiheen ajoissa. Minähan jatkaisin "saarnaamista" vaikka kuinka pitkään aiheesta, mutta ei kannata pilata muiden mielialaa. Vastaan esitettyihin kysymyksiin, en oma-aloitteisesti lähde näitä asioita puhumaan tutuille tai tuntemattomille, joilla ei ole tarpeeksi pohjaa käsittää mistä on kyse.

Kyllä mielipiteitään saa vaihtaa, ei sellainen ole tavatonta. Minäkin olen tässä laittamassa Hammaskeijua, Hammaspeikkoa ja Halitoosia hiljalleen sivuun ja ryhdyn opiskelemaan pastafaariksi. En tosin heti alkuun niin vakavasti, että parin vuoden kuluttua settiä uusiessa otattaisin itsestäni kuvan spaghettisihti päässä.

*) Mulla oli semmonen reilu kolme vuosikymmentä todella läheinen ystävä, ammatti- ja harrasteveli, olimme perhetuttujakin. Olli vaan otti ja kuoli joitain vuosia sitten ja vasta silloin kuulin, että Olli oli ortodoksi. Itse asiassa meitä oli kolmen kööri, kuten Ollin vaimo meitä nimitti. Kolmannen kanssa sitten olemme näitä juttuja jutelleet sitäkin enemmän, mutta ainoastaan kahden ollessamme. Heikki kun on puolestaan jättänyt taakseen lestadiolaisuuden, niin meillä juttua riittää edelleen.

[YksinäinenSusi]

Minulla on oikeastaan mennyt pilalle elämä sen takia, että olen ollut niin arka myöntämään tuota jt-taustaani, olen jopa ollut arka ihan sairaalloisesti ja toivoisin nyt, kun olen tullut vanhemmaksi ja ymmärtänyt heittää arkuutta pois,

niin toivoisin todella että kukkaan eronnut, erotettu ja siltä väliltä, ei menisi arkuuden ansaan, vaan kulkisi rehellisesti pää pystyssä, kuten Markku Meilo jo tuossa sanoikin ja uskaltaisi myötää asian maailmallisille, niin voisi huomata sitten itse ettei kannata olla ahdistunut sen vuoksi, että on jt-tonttuna hyppinyt ihmisten ovilla.

Minä olin niin arka, että en pystynyt hankkimaan työtä, enkä mitään, koska häpesin aina itseäni ja olenkin elellyt melkein erakkona, koko loppu-elämäni, mikä on traagista, vaikka itse sanon.

[Markku Meilo]

niin toivoisin todella että kukkaan eronnut, erotettu ja siltä väliltä, ei menisi arkuuden ansaan, vaan kulkisi rehellisesti pää pystyssä...

Just noin Jarkke. Ennen kuin laitoin €urosentit jonoon Vt-seuran kanssa, niin varoin tuommasta jt-taustaani esille, vaikka monotuksestani oli enimmillän kulunut jo 25 vuotta. Mulla oli edelleen päällä syyllisyys, sekä "mitäs jos sittenkin" -pilvi pääni yllä.

Asiaa voi kohdallaan puntaroida siltäkin kannalta, että yleiseltä asennepohjalta katsoen jehovantodistajuuden jättäminen on ihmisten kannalra positiivisempi teko kuin jehovantodistajaksi kääntyminen. Sitä ihmeteltäisiin varmaan huomattavsti helpommin.

[SonOfJesus]

Ahdistavaa? Kyllä! Mutta miten tämän voisi hoitaa "arvokkaasti"? Jos jollakin kokemuksia/ideoita, niin ole hyvä ja kerro...

Menneeseensä kannattaa suhtautua kasvutarinana: tällaisesta pääsin eroon!

Itse erottamiseni jälkeen olin pitkään tilassa, jossa häpesin menneisyyttäni. Muinoinhan orvotkin häpesivät orpouttaan. Se opetettiin heille varhain. Samoin Jt:t opettavat sitoutumaan itseensä ja että kaikki muu on häpeällistä. Häpeästä pääsee eroon aikanaan. Se on osa kasvutarinaa, mutta en tiedä voiko sitä nopeuttaa.

Minua on kohdeltu kuin sankaria, kun olen kertonut olleeni Jt ja irtautuneeni niistä. Irtautuminen todistaa viisastumisesta joten se on aina positiivinen asia riippumatta siitä miten on Jt:ksi päätynyt.

Kun olin lapsi, niin ajattelin kuin lapsi, mutta nykyisin en enää ajattele.

[Mievaan]

Uutena vuotena oltiin juhlimassa isolla porukalla kavereiden kanssa, eräs laukoi jonkun vitsin jtstä, et ja sano et onneks täällä ei ole ketään sellasta...olin hetken hiljaa, mut alkomahoolin pienellä avustuksella kerroin että olin vieläkin, ja vain siksi että muuten mun äidin pitäis karttaa mua ja halua huolehtia siitä, kun hän on sairas ja ikääkin alkaa olla...sitten avauduin kunnolla jt lapsuudesta, kaikkein mukavinta oli huomata, ettei mun kaverit tuominnu tai naureskellu...ne kyseli ja kerroin totuuden nille. Osasta jutuista ne oli hieman järkyttyneitä, "ei oo todellista, et sun vanhemmat hylkää" jne. Se oli iso asia mulle, olin salannu sen heiltä niin kauan kun oon tuntenut ne eli yli 5 vuotta. Tuntu et iso painolasti tippu niskasta.

[Veli-Hopea]

Tuntu et iso painolasti tippu niskasta

Jeps! Eiks ookki jännä? Tekee mielelle todella hyvää. Ihmeellistä kyllä, mutta nautinnollista.
Kyllä tällaista voi melkeen suositella varovaisella aloituksella kaikille.

Erittäin hyvä lääke tämä avautuminen ja ennakkoluuloista huolimatta, haittavaikutuksia ei tunnu juurikaan olevan.

Offtopic: Ex-jättiläinen on hyvä piriste palstalla. Symppis tyyppi ja iso kasa hyviä kysymyksiä.
Tsemppii vaan

[Veli-Hopea]

Normistihan JT ei tiedä oikeastaan paljoa mitään pintaa syvemmältä. Toisin sanoen JT "tietää" sen minkä sen halutaan tietävän. Tämän valossahan sitä vakuuttuneena muille lähtee asioita esittämäänkin.

Tämä tarkoittanee sitä, että JT tekee mitä tekee pelkästään tietämättömyyttään. Ei tietämättömyys ole häpeä, ei millään tavalla.
Tietäminen taasen on rikkaus ja hieno asia. Ei tässä maailmassa kuitenkaan ketään herkästi tietämättömyydestä lähetä rankaisemaan, ainakaan normaaliolosuhteissa.

Väittäisin sitä melkein faktaksi, että lähes jokainen JT esittää asiat pääpiirtein samoin, ulkomuistista, juuri niin kun se sinne on hurjalla määrällä ja toistamiseen taottu.Kyse ei ole lainkaan itse opitusta ja/tai edes asian ymmärtämisestä. Sitä vaan "viisaana" yritetään vakuuttaa muita tällä ulkoa opituilla länkytyksillä.

Joten minäkin osaltani pyydän anteeksi, minä en tiennyt.

[Kaarmis]

Vähän niinku kouluja käyneet ei oo oppineita vaan opetettuja, oppineisuus vaatii henkilökohtaista asioiden tutkimista.

[Veli-Hopea]

Vähän niinku kouluja käyneet ei oo oppineita vaan opetettuja, oppineisuus vaatii henkilökohtaista asioiden tutkimista.

mulla on sellanen mielipide, että osa koulun käyneistä on vähän höpöjä ja opettajat varsinkin joskus jopa ihan saatanan tyhmiä. Tietoa voi löytyä, mutta hoksottimet pienemmät ku pähkinä.

Nenä kyllä ruukaa osoittaa kuitenkin yläviistoon.
Anteeksi.

Enkä edes ole varma jos haluan pyytää anteeksi..

[Kaarmis]

Koulukirjassani oli joskus lause: "Ihminen hallitsee nykyään lähes kaikkia luonnonvoimia."

Mulle ei edes silloin, olinkohan 11vee, tullut ensimmäistäkään luonnonvoimaa mieleen, mitä ihminen hallitsisi. Mitähän koulukirjan kirjoittaja oli ajatellut?!? Varmaankin lukenut ihminen tuon oli kirjoittanut...