Ariadna kirjoitti:Onhan se elämä monta kertaa värikkäämpää elämää noiden näkymättömien olioiden kanssa. Minusta vaan on tullut vanhemmiten täydellinen tosikko ja reilun10 vuoden todistajuuskin auttoi siinä ettei kaikkeen enää usko.
Minä olen kysellyt väsyksiin ihmisiltä, että mitä täsmälleen ottaen on "usko", silloin, kun ihmiset sanovat uskovansa enkeleihin, Jeesukseen, Jumalaan. Jehovan todistajien kohdalla tiedän mitä se on: alistuminen kyselemättä hallintoelimen hölmöyksille ja uusimmille oppisekoiluille.
Minä sanoisin, että oma suhteeni näkymättömään maailmaan on paljon leikkisämpi ja epämuodollisempi ja todellakin, tekee elämästä värikkäämpää. Sitä paitsi, haluan pitää mieleni avoimena. Minusta keskeinen käsite on "höpsismi", joka on Aku Ankasta.

Professori Hupelon höpsismi oli sitä, että elämän päätökset tehdään kolikkoa heittämällä.
Kun luottaa siihen, että elämää ohjaa kohtalo tai synkroniteetti tai jokin muu yliluonnollinen, niin pahimmillaanhan se on höpsismiä ja se todellakin johtaa mielenkiintoisiin paikkoihin ja värikkäisiin tilanteisiin, mihin ei kukaan "järkevä" ihminen ikinä menisi. Se rikkoo rutiinin. Sitä paitsi, kun on vanhakin jo, niin kuolema aina korjaa lopulta virheet.
Höpsismissä on se hyvä puoli, että ei kanna turhia murheita eikä syyllisyyttä omista valinnoistaan, koska turhahan on itkeä, jos maito on jo kaatunut. Se siis opettaa suhtautumaan asioihin noin kolmivuotiaan huolettomuudella. Nykyaikanahan köyhä on aina köyhä ja rikas on aina rikas, joten omilla, tarkoin mietityillä teoilla ei loppujen lopuksi ole sen enempää merkitystä kuin puhtaalla sattumalla. Esimerkiksi kaikista Jehovan todistajien kokouksista olisi voinut ihan yhtä hyvin jäädä pois tai heittää kolikkoa, meneekö vaiko eikö mene, eikä lopputulos olisi ollut ainakaan huonompi.
Yritän sanoa sitä, ettei totuus ole relevanttia ja jaan Saarnaajan maailmankuvan siitä, että kaikki on turhuutta ja tuulten tavoittelua.
...mutta sitten joillekin se "usko" höpsismiinkin on mennyt sellaiseksi dogmaattiseksi, niin kuin Jehovan todistajien usko hallintoelimeen. Tällaista on esimerkiksi höpsistinen usko "vetovoiman lakiin", toisin sanoen siihen, että positiivinen ajattelu tuo positiivisen lopputuloksen. "Ajattelen, siksi luon" onkin vapaasti hepreaksi "abradacabra". Suuri osa esimerkiksi Suomen oikeistosta on aivopesty uskomaan, että jos jotain vouhottaa tosi positiivisesti, niin se sitten materialisoituu. Vähän niin kuin Jehovan todistajien parasiittimaa. Pettymys tulee ennen pitkää. Ehkä tällaisissa tapauksissa voisi sanoa, että "panee uskonsa" johonkin?
Uskon omiin havaintoihini yliluonnollisesta. Uskon synkroniteetteihin. Uskon, että koettelemuksilla on jokin pedagoginen merkitys minulle. Mutta en pane uskoani niihin.