Se, että on oppinut on eri asia kuin se, että kuuntelisi niitä oppeja ja noudattaisi niitä. Jotkut ovat sitten tietysti ihan uusia sieluja. Enhän minäkään älynnyt ruveta kuuntelemaan omaa sydäntäni kuin vasta myöhäisellä iällä.Ariadna kirjoitti: En oikein ymmärrä tuollaista kirjan mukaista järjestynyttä sielujen opetusohjelmaa. Miksi sitten täällä maan päällä vielä voi olla pahoja ihmisiä vaikka ovat jo elämien ja oppien kierrossa olleet useamminkin.
Kun tai jos sitä tukea saa, on minusta itse asiassa samantekevää, onko sen takana yksi kaiken takana oleva Jumala vai mielikuvitusolento. Pääasia on sen tietäminen, että voi saada sitä tukea ja että miljoonat ihmiset tuntevat sen saaneensa. Voi tietysti olla niin, että kysymys on pelkästä "Bright-sided" -tyyppisestä (Barbara Ehrenreichin kirja nykyisestä positiivisen fiiliksen korostamispakosta) hölmöilystä, jolla ei oikeasti saavuta mitään. Silloin totean, että no, tämän paikan tarkoitus oikeastikin oli olla helvetti.Ariadna kirjoitti: Uskoisin sen olevan suurta epävarmuutta oman elämänsä hallinnassa ja lapsenomaista luottamusta "isähahmoon" joka pitää kädestä ja ohjaa vaikeuksien yli. Ainakin itse halusin tukea ja ymmärrystä asioihin joita en itse ymmärtänyt, kuten silloisen puolisoni itsemurhaa.
Parempi pettyä, taas kerran, kuin kuolla ja olla kokeilematta. Se on minusta fiilis itsemurhan kanssa, kanssa. Jos olisin mennyt ja tehnyt itsemurhan, en olisi tässä nykyisessä, perin vaatimattomassa tilanteessani tämän ikäisenä. Jos ei muuta elämään ole tullut näinä vuosina, niin kyllä ainakin ihmettelin pilvien korkeutta Brittiläisen Guyanan yllä. Kuollut kumppanini sanoi, että "tää filkka on kattottava loppuun", "koska tää on miäletöntä" ja että "maailma on suuri avomielisairaala".
"Runoileva Jumala" on hyvä kirja, vaikken nyt taidetta ymmärräkään. Ehkä taide tarjoaa haltioitumisen kokemuksia joillekin, minulla lähinnä juuri tuollaiset luonnonilmiöt, niin kuin suuret pilvet. Sillä hetkellä elämä tuntuu merkitykselliseltä. Se, että onko siellä toisessa päässä ketään, on sitten minusta pelkkä tekninen kysymys. Ehkä taiteilijan oman narsismin kannalta se on oleellinen kysymys.Ariadna kirjoitti: Ketjun aihe Jt-demoni pelko on kyllä käsittämätön, se on siinä srk:ssa kuin rutto joka tarttuu, eikä siitä pelosta pääse ennenkuin jumalakin kutistuu siksi joksi se kuuluukin, osaksi kulttuuria, kuvaksi, tauluksi, kirjaksi jne.
)
