Carpe diem - lentävästä lauseesta todellisuudeksi

[SuurinBabylon]

Tavallisesti ihmisten ajatukset ovat jossain aivan muualla kuin kuluvassa hetkessä. Tiskatessa mietitään jo seuraavaa askaretta, ja imurointiin siirrttäessä mielessä on ruoanlaitto. Ruokaa tehdessä mielessä ovat syöminen ja kuivumassa olevat pyykit, jotka pitäisi viikata kaappiin. Ruokaillessa mieli on jo siirtynyt huomisen haasteisiin, pitkään työpäivään ja mahdollisiin ylitöihin.

Tulevaisuuden ennakointi on mahdollistanut lajillemme ominaisen kyvyn suunnitella pitkänkin ajan päähän suuntautuvia projekteja. Ihminen onkin rakentanut mitä kauneimpia rakennuksia ja suunnitellut hämmästyttävän monimutkaisia laitteita, joiden käytöstä on tullut meille arkipäivää - ja samalla yksi häiriötekijä, joka vie huomiomme nykyhetkestä. Suunnittelemme tulevaa, mutta emme kykene elämään siinä.

Onnellisuustutkijaksi itseään nimittävä Matt Killingsworth on tukinut sitä, milloin tavalliset ihmiset ovat kaikken onnellisimpia. [1] Hän kehitti sovelluksen, joka aktivoitui satunnaisina aikoina koehekilöiden puhelimissa. Koehenkilöiden piti vastata muutamaan yksinkertaiseen kysymykseen, kuten kuinka paljon heidän ajatuksensa harhailivat ja kuinka onnellisia he olivat. Paljastui, että koehenkilöt olivat onnellisimpia silloin, kun he olivat uppoutuneet tekemiseen, ja onnettomimpia silloin kun heidän ajatuksensa olivat jossain muualla kuin nykyhetkessä.

Psykologiassa puhutaankin virtauskokemuksista, joissa ihminen on niin tiiviisti uppoutunut johonkin tekemiseen, että ajan kulku ja elämän huolet unohtuvat. Virtaus koetaan niin positiivisena, että sitä ollaan valmiita tavoittelemaan ryhtymällä vaarallisiinkin suorituksiin, vuorikiipeilyyn ja laskuvarjohyppyihin.

Nykyään puhutaan jonkin verran tietoisuustaidoista eli mindfulnessista. Pyrkimys on harjoituksen kautta lisätä ihmisen kykyä elää hetkessä. Mindfulness-meditaatiossa havainnoidaan tietoisesti nykyhetkeä: hajuja, makuja, ääniä, ruumiin tuntemuksia ja psyykeen toimintaa ilman tulkintoja tai tuomitsemista. Meditaation tarjoama hyöty näkyy jokapäiväsessä elämässä, mutta myös aivoissa: meditoinnin on havaittu kasvattavan uusia hermoyhteyksiä- ja soluja. [2]

Buddhalaisuudessa keskeisenä henkisen kärsimyksen syynä nähdään kykenemättömyys elää hetkessä. Lopullisena päämääränä on valaistuminen, mielen hiljentämisen ja tietoisen läsnäolon seurauksena avautuva ymmärrys todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Myyttisestä kontekstista riisuttu mindfulness-meditaatio pohjaakin pitkälti buddhalaisessa perinteessä kehittyneisiin henkisen kasvun menetelmiin.

Jotkin psykedeeliset huumeet, kuten LSD, meskaliini ja psilosybiini näyttävät avaavan oikotien valaistumisen kokemiseen, joskin tila ei ole pysyvä, vaan haihtuu aineen poistuessa elimistöstä. Suuria psykedeeliannoksia nauttineet ihmiset kertovat kokeneensa “egokuoleman”, minuuden katoamisen ja sulautumisen osaksi ympäröivää maailmaa. Aldous Huxley kuvaili meskaliinikokemustaan Tajunnan ovissa kykynä nähdä maailma “puhtaassa sellaisuudessaan”. Buddhalaisuudessa valaistuminen ja meditaatio tähtäävät myös todellisuuden kohtaamiseen ilman minuuden (ego) todellisuutta vääristäviä käsityksiä, uskomuksia ja tulkintoja.

Länsimainen individualistinen kulttuuri korostaa yksilöä kaiken keskuksena. Jokaisen tulisi löytää kutsumus ja identiteetti lukuisista tarjolla olevista vaihtoehdoista luottaen vain omiin mieltymyksiinsä, kuuntelematta jaettuja mielipiteitä tai perinteitä. Moni onkin hukassa etsiessään epätoivoisesti sitä mitä itse haluaa.

Yhteisölliset kulttuurit vaimentavat omia haluja ja mieltymyksiä. Yhteisö ja sen hyvinvointi ovat ensisijaisia. Sulautuminen yhteisöön voidaan nähdä eräänlaisena egokuolemana. Ei ihmekään, että yhteisöllisyys koetaan niin voimakkaasti onnellisuutta lisäävänä tekijänä.

Kenties länsimaissakin olisi aika kääntää katse itsestä muualle, muihin ihmisiin, heidän tarpeisiinsa, maailmaan sen kaikessa monimuotoisuudessaan. Vaikka työllisyyttä ja talouskasvua ruokkivien ahdistus- ja masennuslääkkeiden myynti saattaisi laskea, seurauksena voisi olla onnellisempi yhteiskunta, jossa huono-osaisista huolehtimistakaan ei sysättäisi valtion kontolle.

Elämä valuu ohitse älypuhelimen näyttöä tuijottaessa, ja samalla jää paitsi siitä ihmeellisestä maailmasta joka on kaiken aikaa ympärillämme.


[1] http://www.ted.com/talks/matt_killingsw ... nt#t-20394
[2] http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3004979/

[Vieraas]

Elämä valuu ohitse älypuhelimen näyttöä tuijottaessa, ja samalla jää paitsi siitä ihmeellisestä maailmasta joka on kaiken aikaa ympärillämme.

Komppaan postauksen ajatuksia. Myös media, lähtien vaikka tuosta älypuhelimesta perinteiseen telkkariin ja ties mihin asti, pyrkii hajottamaan huomiota moneen suuntaan joka hetki. Ei tarvitse kun katsoa Maikkarin uutisia, niin huomaa asian. Tarjolla on ennätysmäärä pintatietoa ja hyvin vähän käsitystä asiayhteyksistä ja ns. isosta kuvasta. Eikä tämä informaatiotulva todennäköisesti ihmisen hyvinvointia lisää, koska homo sapiensin mieli on suunnilleen sama kuin luolaihmisen.

[Jaakko Ahvenainen]

Kenties länsimaissakin olisi aika kääntää katse itsestä muualle, muihin ihmisiin, heidän tarpeisiinsa, maailmaan sen kaikessa monimuotoisuudessaan. Vaikka työllisyyttä ja talouskasvua ruokkivien ahdistus- ja masennuslääkkeiden myynti saattaisi laskea, seurauksena voisi olla onnellisempi yhteiskunta, jossa huono-osaisista huolehtimistakaan ei sysättäisi valtion kontolle.

Komppaan minäkin. Hyvä kirjoitus. Aikaamme on kutsuttu myös narsismin ajaksi ja sellaistahan se pitkälle on.

[apostatesanta]

Länsimainen individualistinen kulttuuri korostaa yksilöä kaiken keskuksena. Jokaisen tulisi löytää kutsumus ja identiteetti lukuisista tarjolla olevista vaihtoehdoista luottaen vain omiin mieltymyksiinsä, kuuntelematta jaettuja mielipiteitä tai perinteitä. Moni onkin hukassa etsiessään epätoivoisesti sitä mitä itse haluaa.

Kenties länsimaissakin olisi aika kääntää katse itsestä muualle, muihin ihmisiin, heidän tarpeisiinsa, maailmaan sen kaikessa monimuotoisuudessaan.

Ei tule tapahtumaan, itsekeskeisyys on todellakin muodissa ja ihmisistä tulee jatkuvasti entistä turhamaisempia. Ja huonompaan suuntaan ollaan menossa. Onhan meidän yksilöiden hyvinvointi niin tärkeää, että siitä täytyy tehdä maailman isoin numero....

Tavallisesti ihmisten ajatukset ovat jossain aivan muualla kuin kuluvassa hetkessä. Tiskatessa mietitään jo seuraavaa askaretta, ja imurointiin siirrttäessä mielessä on ruoanlaitto. Ruokaa tehdessä mielessä ovat syöminen ja kuivumassa olevat pyykit, jotka pitäisi viikata kaappiin. Ruokaillessa mieli on jo siirtynyt huomisen haasteisiin, pitkään työpäivään ja mahdollisiin ylitöihin.

Tulevaisuuden ennakointi on mahdollistanut lajillemme ominaisen kyvyn suunnitella pitkänkin ajan päähän suuntautuvia projekteja. Ihminen onkin rakentanut mitä kauneimpia rakennuksia ja suunnitellut hämmästyttävän monimutkaisia laitteita, joiden käytöstä on tullut meille arkipäivää - ja samalla yksi häiriötekijä, joka vie huomiomme nykyhetkestä. Suunnittelemme tulevaa, mutta emme kykene elämään siinä.

Itse elän ainakin hetkessä, alkaa ihan ahdistamaan kun toiset hypettää jotakin tulevaa tapahtumaa kiimassa, ihan kuin elämä tästä hetkestä siihen tapahtumaan asti olisi jotenkin yhdentekevää/tapettavaa aikaa. Otetaan elämä itsestäänselvyytenä jne jne..diippiä, mut tosissaan vaivaannuttavaa toisinaan kun erehtyy ajattelemaan asiaa tarkemmin.

[Jaakko Ahvenainen]

Toisaalta on ihmisiä, jotka osaavat tarttua hetkeen myös myönteisellä tavalla. Ajatellaanpa esimerkiksi sitä, miten paljon eri hyväntekeväisyys- ja kehitysapujärjestöille kertyy vuosittain rahaa ja tavaraa vähempiosaisille jaettavaksi niin täällä kotimaassa kuin maailmallakin. Erilaisesta vapaaehtoistyöstä puhumattakaan. Tämä ei vain ole kovin mediaseksikästä, joten uutisointi jää hieman pimentoon.

Maailmalla on menossa moniaita erilaisia metsänistutus-, kaivo-, terveys-, opetus-, yms. projekteja kaiken aikaa, joilla kaikkein köyhimpien asiaa on voitu parantaa hyvin radikaalisti.

[Markku Meilo]

Ei tule tapahtumaan, itsekeskeisyys on todellakin muodissa ja ihmisistä tulee jatkuvasti entistä turhamaisempia. Ja huonompaan suuntaan ollaan menossa. Onhan meidän yksilöiden hyvinvointi niin tärkeää, että siitä täytyy tehdä maailman isoin numero....

Kehityssuuntaa voi katsella myös esimerkiksi humanitaarisen avun vinkkelistä, sodan kansainvälisten sääntöjen vinkkelistä, ja vaikka demokratian vinkkelistä. Millaista oli kansainvälinen (valtiollinen ja muu) humanitaarinen apu, millaisia sodan kansainväliset säännöt ja millä tasolla oli demokratia esmes Jeesuksen aikaan, Mooseksesta puhumattakaan.

[Kaarmis]

Niih. Pieni itsekeskeisyys ei ole kuitenkaan se maailman isoin ongelma. Kokonaisuutena ollaan menty koko ajan parempaan suuntaan, olipa aikahaarukka mikä tahansa.

[Markku Meilo]

Niih. Pieni itsekeskeisyys ei ole kuitenkaan se maailman isoin ongelma.

Niih, mitä muuta Raamatun VT on kuin itsekeskeisyyttä, eikä sitä pienintä sorttia.

Kokonaisuutena ollaan menty koko ajan parempaan suuntaan, olipa aikahaarukka mikä tahansa.

Itse en osaisi kaivata millekään aikaisemmalle vuosisadalle, joten ei ihme etteivät maailmanlopun saarnaajat ole kertaakaan vastanneet minulle kun olen tuollaista vuosisataa heiltä kysellyt.

[Kaarmis]

Itse henkilöhohtaisesti en haluais edes 15 vuotta menneisyyteen päin, vaikka nyt onkin vähän tällainen lamanpoikanen...

[Markku Meilo]

Itse henkilöhohtaisesti en haluais edes 15 vuotta menneisyyteen päin, vaikka nyt onkin vähän tällainen lamanpoikanen...

Ongelma ei olekaan meidän, vaan niiden älyllisesti epärehellisten tosi kristittyjuen (muun mallisia ei kai juuri olekaan), jotka selittävät koko maailman menevän kiihtyvällä vauhdilla huonommaksi, mutta samalla kavahtavat ajatusta, että itse joutuisivat elämään noina julistaminaan vanhoina hyvinä aikoina.

[SuurinBabylon]

On kiistatonta, että olosuhteet ovat parantuneet. Välillä on toki tullut takaiskuja, kuten pimeä keskiaika, jolloin Euroopassa yhteiskunta pikemminkin taantui kuin edistyi. Valistuksen ajoista 1700-luvulta eteenpäin onkin sitten porskutettu eteenpäin kiihtyvällä tahdilla.

Valitettavasti henkiset (jotkut voisivat jopa sanoa hengelliset, mutta en viitsi käyttää kyseistä termiä tällä palstalla ) taidot eivät ole kehittyneet samaan tahtiin kuin tiede ja tekniikka. Filosofian peruskäsitteet ovat monille täysin tuntemattomia ja tietoinen keskittyminen hetkeen onnistuu korkeintaan jotain kymmeniä sekunteja kerrallaan. Hieman harjoitelleet voivat jopa päästä muutamaan minuuttiin, ilman että alitajunnasta pulppuavat ajatukset hajottavat keskittymisen.

Vaikka periaatteessa uskonkin (tai haluan uskoa), että pohjimmiltaan fysiikka selittää maailmankaikkeuden, uskon silti ihmisellä olevan jonkinlainen tarve henkisten kykyjen, kuten tietoisen läsnäolon harjoittamiseen. Ehkä voisi puhua jopa "hengellisestä tarpeesta", kuten eräässä lahkossa puhuttiin.

Onnellisuuden tavovoittelu ulkoisia olosuhteita parantamalla antaa vain rajallisia tuloksia. Meditaatio sen sijaan lisää onnellisuutta olosuhteista huolimatta, ja tästä on olemassa niitä tieteellisiä tutkimuksiakin. Jotkut ovat jopa väittäneet kokeneensa valaistumisen ja irtaantuneensa sen myötä psyykkisestä kärsimyksestä kokonaan.

[Kaarmis]

"Ehkä voisi puhua jopa "hengellisestä tarpeesta", kuten eräässä lahkossa puhuttiin."

Haluaisitko kenties valottaa, mistä lahkosta tässä on kyse?

[Filippos]

Henkisyys, koska siihen kuuluu myös kaikki tieteenlajit, on vienyt maailmaa eteenpäin kiihtyvällä tahdilla, mutta mitä parempaa hengellisyys on tarjonnut vastaavana aikana?

[Jaakko Ahvenainen]

mitä parempaa hengellisyys on tarjonnut vastaavana aikana?

Munkkilikööriä.

[kukkamaaria]

Tarkottaako nuo kommentit jotain länsimaisen kulttuurin ja yhteiskunnan ihannointia? Taitaa suurin osa tällä pallolla elävistä elää kurjuudessa ja nälässä ihan vielä nykyäänkin.