Sen minkä nuorena oppi...

[Ruotsinmimmi41]

ei sitten millään lähe pois päästä. Onks mitään neuvoja tai kuinka te muut teitte?
Esim jos kuulen jonkun kovan oudon äänen tai ikkuna kalisee kun ulkona on myrsky...niin VÄKISIN mun aivoihin tulee ajatus,,,nyt se harmagedon sit alkaa.
Myöskin yöllä jos herään johonkin ääneen niin aattelen näin.
Mistä tämä johtuu? Tai jos uutisissa kuulee jotain kauheeta niin aattelen..noinhan se raamattukin ennusti...vai ennustiko? Pelottavaa tää elämä aina silloin tällöin.

[YksinäinenSusi]

ei sitten millään lähe pois päästä. Onks mitään neuvoja tai kuinka te muut teitte?
Pelottavaa tää elämä aina silloin tällöin.

minulla on ollut teini-ikäisenä voimakkaita demoni-pelkoja, varsinkin kun olin salaisissa synneissä rypevä pojankoltiainen, jolla oli vanhurskauden ulkokuori, mutta sisältä pelkkää mätää,

no sellainenhan on demoneille mukava kohde, käyttää pelinappulana, ja tunsinkin kuinka minua käytettiin, jopa kenttäpalveluksessa ajoin saatanan asiaa, vaikka halusin jehovaa palvella,
sieluni oli musta,

oikeasti se oli sairaan pojan päässä olevaa mielikuvitusta, mutta todelisen tuntuista silloin,

vaikka olin kasteella käynyt, niin olin jatkuvasti huono ihminen, mutta eihän se jehovakaan kyllä mitään kunnon apua antanut, enkä enää jaksanut häntä oikein totena pitää, suhdetta häneen ei ollut,

sillä tavalla ajauduin vähitellen etäämmäs ja etäämmäs, koska oli huono ihminen, enkä voinut olla hyvä missään,

mutta nuo pelot , joista mainitsit, ne hellittävät vasta sitten kun on voinut lopettaa uskomisen niihin,

ei kannata mennä kokouksiin, eikä tutkia vanhinten kanssa, koska erotettu tulee oikeasti erotetuksi vasta silloin, kun on kauan aikaa elänyt omillaan, ilman kokouksia ja tutkimisia yms.

täytyy kasvaa järjestöstä eroon ja erottautua siitä kokonaan, näin minä olen tehnyt ja olen saanut olla rauhassa niin etten säiky risahduksia, ja demoneitakaan en pelkää enää,

päinvastoin , jos saatana näyttäytyisi minulle, voisin pelon sijasta olla kiinnostunut kuulemaan, mitä hänellä on sanottavanaan, ja miksi olisin niin tärkeä ihminen, että itse saatana tulisi luokseni, ja pitäisi minua V.I.P - henkilönä

äitinikään kanssa en enää ala keskustelemaan siitä hömpötyksestä vaikka hän on nyt vanhoilla päivillään tullut siihen uskoon ja yrittää toisinaan "pelastaa poikaansa tulesta" niin sanoakseni, mutta kun on erotettu, niin luulis saavansa olla rauhassa siltä asialta, mutta ei saa näköjään

täytyy itse ruveta kieltämään, jos ei saa olla muuten rauhassa ja sanoa että, minulla on oma maailmankatsomus, että ei kiitos, poistukaa - tämä on käsky !

Äidille sanoin kerran puhelimessa, että turpaan tulee, jotta tukka lähtee, jos mun oven taa tulevat, ja se saikin tuloksia aikaan, äitikään ei ole enää niin kovasti yrittänyt paasata.

[Mag Mell]

Mulla tuli jossiteltua samanlaisten teemojen kanssa niin pitkään, kun olin vielä vähääkään epävarma siitä, ovatko todistajat oikeassa. Sitten kun vihdoista viimein sain ajateltua asiat pakettiin, ja totesin ettei ole pienintäkään mahdollisuutta todistajien olla oikeassa about missään asiassa missä he ehdottomasti väittävät olevansa oikeassa, niin loppui tuo alitajuinen säpsähtelykin. Kai se oli jotain tietoista ja/tai tiedostamatonta vähemmän innokasta tuomiopäivän odotusta, joka nuo säpsähtelyt sai aikaan.

[Veli-Hopea]

Kyllä itselle vielä tulee perhosia pömppikseen, kun maailmalla jotakin hieman merkittävämpää tapahtuu.

Siellä ne pelottelut alitajunnassa vielä luurailee

[Kivikko]

On ollut muuten minulle yllätys että juurikin Jt:t haluavat lähes väkisin puhua uskonnosta eronneiden/toimettomien kanssa, vaikka itse yritän välttää aihetta heidän kanssaan silloin kun olen tekemisissä. Olen myös joutunut usein sanomaan suoraan että en keskustele aiheesta, ja saatan tarvitatessa vedota siihen että järjestö ei halua minun "eksyttävän" ketään.

Peloista... Olen itse päässyt eroon harmagedonin pelosta, mutta demonipelko saattaa vieläkin joskus pilkistää esiin. En oleta enää että joutuisin demonien valtaan, mutta ajoittain erehdyn pelkäämään että ne saattaisivat vahingoittaa minua jotenkin. Kuulostaa ja tuntuu typerältä, kun olen saanut itseni jo tietoisesti uskomaan ettei sellaista voi tapahdua, mutta joskus tunne peittää järjen äänen. Onneksi niin käy enää harvoin, ehkä pari kertaa vuodessa.

[January]

Kivikon tavoin myös minä olen päässyt Harmagedonin pelosta yli. Pientä demonipelkoa on vielä olemassa, mutta aika vähäisiin määriin sekin on kutistunut siihen nähden missä tilanteessa aiemmin ollaan oltu. JarkkeParkkeBabylon5 on myös oikeassa siinä, että menee vuosia erottamisen jälkeen (kun ei enää käy kokouksissa ja tutki), että alkaa päästä yli noista peloista.

[Noomiqq]

Aina hirvittää, kun jossain päin maailmaa on joku (laajamittainen tai muuten otsikoissa paljon ollut) sota loppunut ja sitten hehkutetaan sitä rauhaa, "Rauhanhuuto"...hui!
Itselläni ei ole ollut erityistä demonipelkoa. Tarkoitan näitä risahteluja tai paukkumisia etc. Mutta en uskaltaisi pelata aakkoslautapeliä tai mennä ennustajalle...Emo oli aina tarkka ennen, että jos vaikka kirpputoria ylläpiti helluntalaiset niin sinne ei saanut mennä saati ostaa mitään. Musta tuntuu, että nykyään se ei tarkistele kytköksiä...kai.

[sorbet]

Taustalla se aina vaanii...ajatus, jos ne olikin oikeessa ja harma tulee ja samaan aikaan kun julkisuudessa asia vahvasti tapetilla tajuaa,että eihän se niin voi olla....ristiriitaisia ajatuksia vaikka lähdöstäni on jo 8 vuotta....mutta toisaalta kun kaksikymmentä vuotta asiaa taukoamatta kun on jauhettu niin saattaa tässä itsellä vielä hetki mennä kunnes ajatukset pääsee uusille urille...jotenkin yrittänyt järkeistää tuon lopun tulemisen, että mitä väliä kenen loppupamaus se on...niin hulluja tyyppejä vallankahvassa punaisen napin äärellä, että se voi tulla koska tahansa ja kenen toimesta tahansa...että nauttii näistä päivistä mahdollisuuksien mukaan...ehkä hullulta kuulostaa tuo ajatus, mutta mun harman pelkoa lievittänyt, että ihminen tän pallon jossain vaiheessa posauttaa tms, että tuho ei ole tulossa jostain avaruuden syövereistä jumala nimisen olennon toimesta...toivottavasti tästä jotain tolkkua sai....

[Menneisyyden vanki]

Lapsena ja vielä nuorena aikuisena pelkäsin Harmagedonin tuloa aina kun ukkonen alkoi.
Pelko on pitänyt kuolettaa omien lasten vuoksi. Nyt en enää säiky säiden vaihteluista.

Edelleen tietyt Raamatun lauseet sekä lavalta puhutut asiat nousee ajatuksiin ja osa vaikuttaa myös toimintaan.

En voi enkä halua syödä verta, veriletut sekä Tapolan musta jää kauppaan.

[sorbet]

Veriletut ja tapola jää täälläkin kauppaan. Mutta kun muita leikkeleitä,eineksiä,makkaroita ostelen niin en lue ainesosalistaa läpi...niin kuin tein jt aikana...äiti oli tästä tosi tarkka, että koiranmakkarassakaan ei saanut verta olla...varmaan ainoa koira maailmassa jolla oli jt ruokavalio...

[January]

varmaan ainoa koira maailmassa jolla oli jt ruokavalio...

Voi koira parka! Toivottavasti ei joutunut ravamaan pitkin kylää kenttälläkin.

[kukkamaaria]

Luulen, että en pysty viettämään joulua ikinä, kuusta ei ainakaan pysty kattomaan. Tai synttäreitä, lapsille haluan kyllä tehdä synttärikakun. Onhan tämä uusi elämä ilman todistajuutta lapsillekkin outoa kun ovat kasvaneet minun kanssa jt hullutuksissa.
Peloista... nuorena pelkäsin demoneja ja harmagedonia... nyt en enää. Todistajuusaika oli sellasta yksinäisyyshelvettiä, että nyt tuntuu etten pelkää mitään ja selviän mistä vaan. Ja jotenkin minulla on sellanen lapsenusko jäljellä että Jehova suojelee, Jehova näkee sydämet ja siihen ei mitkään ihmisten löpinät ja sössötykset voi tulla väliin.

[VErna]

...äiti oli tästä tosi tarkka, että koiranmakkarassakaan ei saanut verta olla...varmaan ainoa koira maailmassa jolla oli jt ruokavalio...

Meillä oli sama juttu . Itse tosin luulin silloin että se oli ihan normaalia

[Markku Meilo]

...äiti oli tästä tosi tarkka, että koiranmakkarassakaan ei saanut verta olla...varmaan ainoa koira maailmassa jolla oli jt ruokavalio...

Meillä oli sama juttu :D. Itse tosin luulin silloin että se oli ihan normaalia :roll:

Kyllä se oli Vt-ohje, en nyt jaksa kaivaa sitä lukijainkyssää, mutta ulkomuistista sijoitan sen vuodelle 1954 (+/- 2 v). Eikä riitä, että lemmikeille ei syötetä verta, jos oli maanviljelijä, niin oli varmistuttava, ettei käyttämässään lannoitteessa ollut verta. Taisi olla samassa lukijain kyssässä (käytännön pakon sanelema) lupa antaa verinäyte.

Lisäys: Mokasin tossa vuosiluvussa, se olikin 1964 (w64 Feb. 15 p. 127-128):

Questions From Readers
● Would it be a violation of the Scriptures for a Christian to permit a veterinarian to give blood transfusions to a pet? And what of animal food? May it be used if there is reason to believe there is blood in it? Also, is it permissible to use fertilizer that has blood in it?

The psalmist declared at Psalm 119:97: “How I do love your law! All day long it is my concern.” Such a love of God’s law and a concern for it would surely cause a dedicated servant of God to avoid any violation of God’s law whatsoever. God’s law on blood is very clear. Blood is not to be used as food and, when withdrawn from a body, it is to be poured out on the ground. (Gen. 9:3, 4; Lev. 3:17; Deut. 12:16, 23, 24; Acts 15:20, 28, 29) Christians certainly would not wish to do anything in violation of Jehovah’s law on blood. Love for God and for the righteous laws and principles of his Word calls forth that response from them in matters pertaining to blood.

Since God’s law on blood has not been altered over the centuries, Christians today realize that they are bound by it. Please note, however, that it is not fear of some reprisal that moves them to comply with Jehovah’s law on blood. They do not obey God’s law simply because violation of it might result in the imposing of sanctions by the Christian congregation of which they are a part. They love what is right. Furthermore, because of their love of God’s law they will not rationalize or seek ways in which it appears possible to circumscribe it with seeming impunity.

How, then, must we answer the question, Would it be a violation of the Scriptures for a Christian to permit a veterinarian to give blood transfusions to a pet? By all means, to do so would be a violation of the Scriptures. To use blood for transfusion purposes, even in the case of an animal, would be improper. The Bible is very clear in showing that blood should not be eaten. It should not be infused, therefore, to build up the body’s vital forces, either in the case of a human or in the case of a pet or any other animal under the jurisdiction of a Christian.

In harmony with this, surely a Christian parent could not rationalize to the effect that a pet belongs to a minor child and thus this unbaptized child might, on its own, authorize a veterinarian to administer the blood. No. The baptized parent bears the responsibility, for that parent has authority over the child and over the pet and should control the entire matter. That is the parent’s obligation before God.—Eccl. 12:13, 14; Jas. 4:17.

What, then, of animal food? May it be used if there is reason to believe there is blood in it? As far as a Christian is concerned, the answer is No, on the basis of principles already mentioned. Therefore, if a Christian discovers that blood components are listed on the label of a container of dog food or some other animal food, he could not conscientiously feed that product to any animal over which he has jurisdiction. He could not conclude that doing so would be excusable, for this would not be a case of an animal killing another animal and helping itself to the blood of that creature. No, this would be a direct act on the part of the Christian, making him responsible for feeding blood to a pet or other animal belonging to him.

Of course, if there is no indication on the label of a package of animal food that the product contains blood, a Christian might conclude that it could be used. Still, his conscience might trouble him. In that case he should put his conscience to rest by making reasonable inquiry and acting in accord with the information he receives, for a Christian surely desires to have a good conscience before God.—1 Pet. 3:21.

But now, what about fertilizer that has blood in it? One who is going to show respect for God’s law on blood would not use it. True, according to the Mosaic law, blood when taken from a body was to be poured out upon the ground and covered over with dust. (Lev. 17:13, 14) The objective was, however, that the blood should serve no useful purpose when thus disposed of. It was not placed on the ground with the thought in mind that it would serve as fertilizer. Hence, no Christian farmer today could properly spread blood on his fields to fertilize the soil, nor would he use commercial fertilizer containing blood. Such blood use would be a commercializing on something that God has reserved for himself. It would be a violation of God’s Word.

Servants of God have been told in the Scriptures what is to be done with blood. So they know that they would be held responsible by Jehovah for any misuse of blood over which they might have control. What is more, because they love God they are prompted to observe the laws and principles of his Word. Thus they are moved to keep Jehovah’s law on blood even in ways that might appear to some to be insignificant. They do not view compliance with it as an encumbrance, for they hold in remembrance the words of 1 John 5:3, which states: “For this is what the love of God means, that we observe his commandments; and yet his commandments are not burdensome.”

[sorbet]

Mä luulin kanssa, että normaalia tihrustaa ne koiranmakkara paketit läpi...koira olis varmaan mielellään kenttäillyt kun piti niin ihmisistä ja rapsutuksista...