kielletyt ammatit

[Freedom]

Yksikään jehovantodistaja ei taida olla poliisi eikä tietenkään poliitikko Mitkä muut ammatit ovat ehdoton ei, ei?

[YksinäinenSusi]

tupakkatehtaan työntekijä muistaakseni ei ole myöskään sovelias ammatti jt:lle

[mikkuitti]

Saako JT olla alkon kassalla myymässä alkoholia?

Miksi ei saisi olla poliisin ammatissa?

[rippeli]

JT saa olla poliisi, mutta ei kantaa asetta.
Tunsin yhden JT poliisin aikoinaan.

[rippeli]

Alkon kassalla saa olla. Tunsin yhden Alkon kassa jt:n aikoinaan. Sehän on suorastaan toivottava ammatti ainakin jollain pikkupaikkakunnalla. Uskonveljet ja -sisaret eivät kehtaa mennä ostoksille, kun siellä on kassa vahtimassa .

[Jaakko Ahvenainen]

Saako JT olla alkon kassalla myymässä alkoholia?

Tottahan toki, esmes mun serkun mies hoiteli tätä hommaa aina eläkkeelle siirtymiseensä asti. Nyt riittää aikaa, jos vain terveyttä, teokraattisemmille asioille, kuten serkullanikin.

[Henekka83]

Yksikään jehovantodistaja ei taida olla poliisi eikä tietenkään poliitikko Mitkä muut ammatit ovat ehdoton ei, ei?

Meidän seurakunnassa oli yksi joka oli poliisi ja hän joutui kantamaan tietysti asetta.
Veli ei saanut mitään tehtäviä seurakunnassa kun joutui kantamaan asetta, sen jälkeen kun jäi eläkkeelle niin nimitettiin melkeimpä heti avustavaksi.

[rippeli]

Ei saa olla strippari, taikka pornokaupanmyyjä. Biologian opettaja on varmaan myös aika vaikea ammatti, koska pitäisi torpata evoluutio.

[rippeli]

Kirurgi lienee lienee melko mahdoton, koska vaatii paljon koulutusta ja päivittäin joutuisi miettimään suhdettaan verensiirtoon.

[Jaakko Ahvenainen]

Mä voisin luetella muutaman: pappi, diakoni, diakonissa, kirkkoon liittyvät muut ammatit

[rippeli]

Mä voisin luetella muutaman: pappi, diakoni, diakonissa, kirkkoon liittyvät muut ammatit

Kiitos Jaakko.
Ammattisotilas on varmaan myös erotusperuste.

[Tony]

Muutama aihetta käsittelevä lainaus järjestön kirjallisuudesta.

Lukijoiden kysymyksiä

Voiko kristitty hyvällä omallatunnolla ottaa vastaan työtä, johon liittyy aseenkanto?

Kaikki Jehovan todistajat suhtautuvat vakavasti Jumalan antamaan velvollisuuteen huolehtia perheen toimeentulosta (1. Timoteukselle 5:8). On kuitenkin sellaisia työtehtäviä, jotka ovat selvästi vastoin Raamatun periaatteita ja joita tulisi karttaa. Näitä ovat esimerkiksi uhka- ja rahapeleihin, veren väärinkäyttöön sekä tupakkavalmisteiden käytön edistämiseen liittyvät työt. (Jesaja 65:11; Apostolien teot 15:29; 2. Korinttilaisille 7:1; Kolossalaisille 3:5.) On myös sellaisia töitä, joita ei suoraan tuomita Raamatussa mutta jotka voivat loukata ihmisen omaa tai toisten omaatuntoa.

Jokaisen täytyy itse ratkaista, ottaako hän vastaan ansiotyötä, jossa joutuu pitämään mukanaan käsituliasetta tai jotain muuta asetta. Aseistautunut työntekijä voi joutua verivelkaan, jos hänen käsketään käyttää asettaan. Näin ollen kristityn täytyy rukoillen miettiä, haluaako hän taakakseen sen, että joutuu tekemään pikaisen päätöksen aseen käytöstä tilanteessa, jossa on kyse ihmishengestä. Aseellisella työntekijällä on lisäksi vaara loukkaantua tai kuolla jossain hyökkäyksessä tai kostoiskussa.

Aseenkantoa koskeva ratkaisu voi vaikuttaa myös toisiin. Esimerkiksi kristityn ensisijainen vastuu on saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista (Matteus 24:14). Voisiko hän opettaa toisia säilyttämään ”rauhan kaikkien ihmisten kanssa” samalla kun hän itse hankkisi elantonsa kantamalla asetta? (Roomalaisille 12:18.) Olisiko lasten ja muiden perheenjäsenten henki vaarassa, jos kotona säilytettäisiin käsiasetta? Entä voisiko kristityn kanta tässä asiassa kompastuttaa toisia? (Filippiläisille 1:10.)

Näinä ”viimeisinä päivinä” entistä useammat ovat ”raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta” (2. Timoteukselle 3:1, 3). Pysyisikö näin ollen joku ”vapaana syytöksestä”, jos hän valitsisi aseen hallussapitoa vaativan työn, jossa hän saattaisi joutua konfliktiin tuollaisten ihmisten kanssa? (1. Timoteukselle 3:10; Titukselle 1:5, 6.) Ei varmasti. Tämän vuoksi, jos joku kantaa asetta senkin jälkeen, kun hänelle on huomaavaisesti annettu Raamattuun perustuvia neuvoja, seurakunta ei katsoisi hänen olevan ”nuhteeton” (1. Timoteukselle 3:2). Tällainen mies tai nainen ei siis olisi pätevä mihinkään erikoistehtäviin seurakunnassa.

Jeesus vakuutti opetuslapsilleen, että jos he asettaisivat Valtakunnan edut ensi sijalle elämässään, heidän ei tarvitsisi huolestua liiaksi elämän välttämättömyyksien hankkimisesta (Matteus 6:25, 33). Jos luotamme täysin Jehovaan, ”hän itse tukee – – [meitä]. Koskaan hän ei salli vanhurskaan horjua.” (Psalmit 55:22.)

”Säilyttäkää hyvä omatunto”

Kuvailtuaan sitä, miten hyödyttömiä ihmistekoiset uskonnollisen kunnioituksen kohteet ovat, psalmista sanoi: ”Niiden tekijöistä tulee niiden kaltaisia, kaikista niihin luottavista.” (Psalmit 115:4–8.) On siis selvää, että Jehovan palvojat eivät tekisi mitään sellaista ansiotyötä, johon suoranaisesti sisältyisi palvonnan kohteina pidettävien tuotteiden valmistaminen, eri maiden liput mukaan lukien (1. Johanneksen kirje 5:21). Työssä voi tulla eteen myös muita tilanteita, joissa kristityt ilmaisevat kunnioittavasti palvovansa ainoastaan Jehovaa, eivät lippua eivätkä mitään, mitä se edustaa.

Työnantaja saattaa esimerkiksi pyytää työntekijää nostamaan tai laskemaan rakennuksen ulkopuolella olevan lipun. Se, tekeekö työntekijä näin, riippuu siitä, millainen tilanne hänen kannaltaan katsottuna on. Jos lipun nostaminen ja laskeminen liittyy johonkin erityiseen seremoniaan ja ihmiset seisovat asennossa tai tervehtivät lippua, se merkitsee seremoniaan osallistumista.

Toisaalta jos lipun nostamiseen tai laskemiseen ei liity minkäänlaisia seremonioita, se on verrattavissa valmisteluihin, joita jossakin rakennuksessa suoritetaan päivän aluksi, sekä ovien ja ikkunoiden avaamiseen ja lukitsemiseen. Lippu on tällöin pelkästään valtion tunnus, ja jokaisen on Raamatun avulla valmennetun omantuntonsa mukaan henkilökohtaisesti ratkaistava, nostaako ja laskeeko hän lipun muiden päivittäisten tehtävien yhteydessä (Galatalaisille 6:5). Jonkun omatunto voi saada hänet pyytämään esimieheltä, että joku toinen työntekijä huolehtii lipun nostamisesta ja laskemisesta. Jonkun toisen kristityn omatunto taas voi sallia hänen käsitellä lippua, kunhan siihen ei liity mitään seremonioita. Olipa ratkaisu mikä hyvänsä, tosi palvojien tulee ’säilyttää hyvä omatunto’ Jumalan edessä (1. Pietarin kirje 3:16).

Raamattu ei esitä mitään estettä sille, että joku työskentelee tai asioi julkisissa rakennuksissa, muun muassa kunnan virastoissa ja kouluissa, joissa lippu on esillä. Lipun kuva voi olla myös postimerkeissä, autojen rekisterikilvissä tai muissa valtion valvonnassa valmistettavissa tuotteissa. Sellaisten tuotteiden käyttö ei itsessään merkitse osallistumista palvontamenoihin. Ratkaisevaa ei näin ollen ole lippu tai sen kuva itsessään, vaan se, miten siihen suhtautuu.

Lukijoiden kysymyksiä

Joillekin Jehovan todistajille on tarjottu työtä, joka vaatisi heitä työskentelemään uskonnollisissa rakennuksissa tai niiden tonteilla. Mikä on raamatullinen näkökanta tällaisesta työstä?

Tämä kysymys voi olla edessä kristityillä, jotka haluavat vilpittömästi soveltaa 1. Timoteuksen kirjeen 5:8:aa, joka tähdentää sitä, miten tärkeää on pitää aineellisesti huolta omasta huonekunnastaan. Vaikka kristittyjen pitäisi tietenkin noudattaa tuota ohjetta, se ei oikeuta heitä ottamaan vastaan mitä tahansa ansiotyötä tehtävän luonteesta huolimatta. He ymmärtävät, että heidän täytyy ottaa huomioon muitakin Jumalan tahdon piirteitä. Miehen halu elättää perheensä ei esimerkiksi oikeuttaisi rikkomaan sitä, mitä Raamattu sanoo moraalittomuudesta tai murhaamisesta (vrt. 1. Mooseksen kirja 39:4–9; Jesaja 2:4; Johannes 17:14, 16). Kristittyjen on myös välttämätöntä toimia sopusoinnussa sen käskyn kanssa, joka vaatii heitä lähtemään ulos Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista (Ilmestys 18:4, 5).

Jumalan palvelijoilla on ympäri maailman punnittavanaan monenlaisia työtilaisuuksia. Olisi hyödytöntä yrittää luetella kaikki mahdolliset tilanteet, ja ylittäisimme valtuutemme, jos laatisimme ehdottomia sääntöjä (2. Korinttilaisille 1:24). Mainitsemme kuitenkin joitakin seikkoja, joita kristittyjen tulisi ottaa huomioon, kun he tekevät ansiotyötä koskevia henkilökohtaisia ratkaisuja. Nämä seikat mainittiin lyhyesti Vartiotornin 15.10.1982 kirjoituksessa, joka käsitteli Jumalan antamasta omastatunnosta hyötymistä. Tekstiruudussa esitettiin kaksi avainkysymystä ja lueteltiin sitten muita seikkoja, joista on apua päätöksenteossa.

Ensimmäinen avainkysymys on: tuomitaanko kyseinen ansiotyö sellaisenaan Raamatussa? Vartiotorni mainitsi tästä, että Raamattu tuomitsee varastamisen, veren väärinkäytön ja epäjumalanpalveluksen. Kristityn pitäisi karttaa ansiotyötä, joka suoranaisesti edistää tapoja, joita Jumala ei hyväksy, kuten juuri edellä mainittuja.

Toinen kysymys on: tekisikö tämän työn tekeminen henkilöstä osasyyllisen tuomittuun menettelyyn? Peliluolan, aborttiklinikan tai bordellin palveluksessa oleva henkilö olisi selvästikin osasyyllinen epäraamatulliseen menettelyyn. Vaikka hänen päivittäinen työnsä kyseisessä paikassa olisi vain lattioiden lakaisemista tai puhelimeen vastaamista, hän edistäisi menettelyä, jonka Jumalan sana tuomitsee.

Monet kristityt, joiden on täytynyt tehdä ansiotyötä koskevia päätöksiä, ovat huomanneet, että jo näiden kysymysten pohtiminen on auttanut heitä tekemään oman ratkaisunsa.

Näiden kahden kysymyksen avulla voi esimerkiksi ymmärtää, miksi tosi palvoja ei olisi minkään väärän uskonnollisen järjestön työntekijä, niin että hän tekisi töitä kirkolle ja kirkossa. Ilmestyksen 18:4:ssä esitetään käsky: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, jos ette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä.” Henkilö osallistuisi Suuren Babylonin tekoihin ja synteihin, jos hän olisi väärää palvontaa opettavan uskontokunnan vakituinen työntekijä. Olisipa hän puutarhuri, talonmies, huoltomies tai kirjanpitäjä, hänen työnsä tarkoitus olisi hyödyttää palvontaa, joka on ristiriidassa tosi uskonnon kanssa. Lisäksi ihmiset, jotka näkisivät hänen tekevän työtä kirkkorakennuksen kaunistamiseksi tai kunnossa pitämiseksi tai kirkon uskonnollisen toiminnan edistämiseksi, yhdistäisivät hänet aivan aiheellisesti tuohon uskontoon.

Mitä sitten on sanottava henkilöstä, joka ei ole kirkon tai uskonnollisen järjestön vakituinen työntekijä? Kenties hänet vain hälytetään kirkon kellariin korjaamaan rikkoutunut vesijohto. Eikö tämä eroaisikin siitä, että hän tekisi tarjouksen jostakin urakasta, kuten kirkon katon kattamisesta tai eristämisestä?

Taaskin voitaisiin kuvitella monenlaisia tilanteita. Kerratkaamme siis Vartiotornissa esitetyt viisi muuta seikkaa:

1. Onko työ pelkkää ihmisystävällistä palvelusta, joka ei itsessään ole Raamatun mukaan kiellettyä? Ajatellaanpa esimerkiksi postinkantajaa. Se että hän jakaa postia alueelle, johon kuuluu kirkko tai aborttiklinikka, tuskin merkitsee sitä, että hän edistää tuomittua menettelyä. Jumala antaa auringonvalon, joka tulvii sisään kaikkien rakennusten – myös kirkkojen ja aborttiklinikoiden – ikkunoista (Apostolien teot 14:16, 17). Kristitty postinkantaja voisi tulla siihen tulokseen, että hän tekee päivittäin ihmisystävällistä työtä kaikkien hyväksi. Sama voisi päteä kristittyyn, joka auttaa hätätilanteessa, kun hänet hälytetään putkiasentajana tukkimaan kirkossa oleva vuoto tai ambulanssimiehistön jäsenenä huolehtimaan jostakusta, joka on menettänyt tajuntansa jumalanpalveluksessa. Hän voisi pitää sitä yksinkertaisesti satunnaisena ihmisystävällisenä avustuksena.

2. Missä määrin henkilö pystyy vaikuttamaan siihen, mitä tehdään? Kristitty kauppias tuskin suostuisi tilaamaan ja myymään epäjumalankuvia, spiritistisiä amuletteja, savukkeita tai verimakkaroita. Omistajana hän tekee päätökset. Ihmiset saattaisivat kannustaa häntä myymään savukkeita tai epäjumalankuvia ja hankkimaan siten voittoa, mutta hän toimisi raamatullisen vakaumuksensa mukaisesti. Toisaalta suuren ruokakaupan kristitty työntekijä voidaan määrätä kiillottamaan lattioita tai hoitamaan kassakonetta tai kirjanpitoa. Hän ei päätä siitä, mitä tuotteita tilataan ja myydään, vaikka jotkin niistä olisivatkin kristityille sopimattomia, kuten savukkeet tai uskonnollisia pyhäpäiviä varten valmistetut tuotteet. (Vrt. Luukas 7:8; 17:7, 8.) Tämä liittyy seuraavaan kohtaan.

3. Missä määrin henkilö tekee kyseistä työtä? Palataanpa kaupasta kerrottuun esimerkkiin. Työntekijä, joka on määrätty hoitamaan kassaa tai täyttämään hyllyjä, todennäköisesti käsittelee savukkeita tai uskonnollisia esineitä vain silloin tällöin: se on pieni osa koko hänen työstään. Tässä on kuitenkin suuri ero saman kaupan tupakkatiskin hoitajan työhön. Koko hänen työnsä keskittyy päivästä toiseen sellaiseen, mikä on vastoin kristityn vakaumusta (2. Korinttilaisille 7:1). Tämä valaisee sitä, miksi ansiotyöhön liittyviä kysymyksiä ratkaistaessa täytyy arvioida, missä määrin joutuu tekemään jotakin nimenomaista työtä.

4. Mistä palkka saadaan, tai missä työ tehdään? Ajattelehan kahta tilannetta. Aborttiklinikka päättää kohentaa julkisuuskuvaansa ja palkkaa jonkun puhdistamaan lähiseudun kadut. Henkilö saa palkkansa aborttiklinikalta mutta ei tee työtä siellä, eikä kukaan näe häntä klinikalla koko päivää. Sen sijaan ihmiset näkevät hänen tekevän yleishyödyllistä työtä, joka ei itsessään ole ristiriidassa Raamatun kanssa huolimatta siitä, kuka maksaa palkan. Sitten päinvastainen tilanne. Maassa, jossa prostituutio on laillista, kansanterveyslaitos palkkaa sairaanhoitajan tekemään bordelleissa terveystarkastuksia, joiden tarkoitus on vähentää sukupuolitautien leviämistä. Vaikka kansanterveyslaitos maksaa hänen palkkansa, hän tekee työtä yksinomaan bordelleissa ja tekee moraalittomuuden harjoittamisesta turvallisempaa ja samalla hyväksyttävämpää. Nämä esimerkit valaisevat sitä, miksi tulee ottaa huomioon, kuka maksaa palkan ja missä työtä tehdään.

5. Miten työn tekeminen vaikuttaisi: vahingoittaisiko se henkilön omaa omaatuntoa tai kompastuttaisiko se muita? Sekä oma että toisten omatunto tulisi ottaa huomioon. Vaikka jokin työ (työskentelypaikka ja palkanmaksaja mukaan luettuina) olisi useimpien kristittyjen mielestä sopiva, se saattaisi vaivata jonkun yksilön omaatuntoa. Hyvää esimerkkiä näyttänyt apostoli Paavali sanoi: ”Luotamme siihen, että meillä on vilpitön omatunto, koska me tahdomme käyttäytyä rehellisesti kaikessa.” (Heprealaisille 13:18.) Meidän pitäisi välttää tekemästä työtä, joka vaivaisi meitä, mutta samalla meidän ei pitäisi olla kriittisiä niiden suhteen, joiden omatunto on erilainen. Toisaalta kristitty ei ehkä itse ajattelisi jonkin työn tekemisen olevan ristiriidassa Raamatun kanssa, mutta hän tajuaa, että se häiritsisi suuresti monia seurakunnan jäseniä ja yhdyskunnan ihmisiä. Paavalin seuraavista sanoista heijastuu oikea asenne: ”Me emme millään tavalla anna aihetta kompastumiseen, jottei palvelustamme moitittaisi, vaan joka suhteessa me suosittelemme itseämme Jumalan palvelijoina.” (2. Korinttilaisille 6:3, 4.)

Palatkaamme nyt alkuperäiseen kysymykseen, joka koski kirkkorakennuksessa työskentelemistä, esimerkiksi uusien ikkunoiden asentamista, mattojen puhdistamista tai lämmityskattilan huoltamista. Miten edellä mainitut seikat voisivat vaikuttaa ratkaisuun?

Palautahan mieleesi päätösvaltaan liittyvä näkökohta. Onko kristitty yrityksen omistaja tai onko hän esimiesasemassa, niin että hän voi päättää, otetaanko jokin työ tehtäväksi, kun se pitäisi tehdä kirkossa? Haluaisiko päätösvaltainen kristitty olla tekemisissä Suuren Babylonin kanssa siten, että hän tekisi tarjouksen tai sopimuksen urakasta auttaakseen jotakin uskontoa edistämään väärää palvontaa? Eikö se olisikin verrattavissa savukkeiden tai epäjumalankuvien myymiseen omassa kaupassaan? (2. Korinttilaisille 6:14–16.)

Jos kristitty on työntekijä, jolla ei ole sananvaltaa siihen, mitä töitä otetaan vastaan, pitäisi ottaa huomioon muita tekijöitä, kuten paikka, jossa työ tehdään, ja se, missä määrin hän joutuu osallistumaan sen tekemiseen. Pyydetäänkö häntä yksinkertaisesti toimittamaan tai asentamaan uusia tuoleja kertaluonteisesti tai tekemään ihmisystävällinen palvelus, niin kuin palomiestä pyydettäisiin sammuttamaan kirkossa syttynyt tulipalo, ennen kuin se leviää? Monet ajattelisivat tällaisten tapausten eroavan sellaisen työntekijän tilanteesta, joka käyttäisi paljon aikaa kirkon maalaamiseen tai hoitaisi säännöllisesti sen piha-alueita saadakseen sen näyttämään viehättävältä. Tällainen säännöllinen tai pitkäaikainen työ saisi ihmiset yhdistämään kristityn todennäköisemmin uskontoon, jota hän ei väittämänsä mukaan hyväksy, mikä saattaisi kompastuttaa heidät (Matteus 13:41; 18:6, 7).

Olemme tuoneet esille useita ansiotyöhön liittyviä tärkeitä näkökohtia. Käsittelimme niitä alussa mainitun väärää uskontoa koskevan kysymyksen kannalta, mutta niitä voidaan pohtia yhtä lailla myös muunlaisten työtilaisuuksien yhteydessä. Kulloistakin tilannetta pitäisi aina eritellä rukoillen ja ottaen huomioon sen erityiset – ja todennäköisesti ainutlaatuiset – puolet. Edellä esitetyt seikat ovat jo auttaneet monia vilpittömiä kristittyjä tekemään omantuntonsa mukaisia ratkaisuja, jotka osoittavat, että he haluavat kulkea Jehovan edessä suoraan ja rehdisti (Sananlaskut 3:5, 6; Jesaja 2:3; Heprealaisille 12:12–14).

[Alaviite]

Joidenkuiden sairaaloissa työskentelevien kristittyjen on täytynyt harkita tätä päätösvaltaan liittyvää kysymystä. Lääkärillä saattaa olla valta määrätä potilaalle lääkitys tai hoitotoimenpiteitä. Vaikka ratkaisu olisikin potilaalle samantekevä, kuinka päätösvaltainen kristitty lääkäri voisi määrätä hänelle verensiirron tai tehdä abortin tietoisena siitä, mitä Raamattu sanoo näistä asioista? Sitä vastoin samassa sairaalassa työskentelevällä sairaanhoitajalla ei ehkä ole tällaista päätösvaltaa. Koska hän hoitaa rutiinitehtäviä, lääkäri saattaa käskeä häntä ottamaan verikokeen jotakin tarkoitusta varten tai huolehtimaan potilaasta, joka on tullut hankkimaan abortin. Toisen kuninkaiden kirjan 5:17–19:ään kirjoitetun esimerkin mukaisesti hän voisi tulla siihen tulokseen, että koska hän ei ole se, jolla on valta määrätä verensiirto tai joka tekee abortin, hän voi tehdä potilaalle ihmisystävällisen palveluksen. Hänen täytyisi tietenkin silti ottaa huomioon omatuntonsa, niin että hän voisi ’toimia Jumalan edessä hyvällä omallatunnolla’ (Apostolien teot 23:1).

[Mievaan]

voi olla lääkäri. Tiedän montakin. Kätilöitä ja hoitsuja tunnen. Kysyin kerran ja ovat vaihtaneet mm. veripusseja, taitaa olla omantunnonkysymys. Kaupanmyyjänä joutuu myymään tupakkatuotteita ja arpoja/veikkauspelejä. Kaupungin työnntekijät siivoovat mm. hautausmaita, jotka kuuluu kirkolle. Eduskunnassa on ollu töissä ei edustajina, mutta siivous ja keittiöpuolella jteitä. Talo/huoltomiehelle kuuluu mm. Lipun nostut ja jouluvalojen laitto. Päiväkodissa on kokoajan ties mitä joulu/pääsiäisaskarteluja. Opettajat vie oppilaat kirkkoo jne.

[jext]

"Vaikka kansanterveyslaitos maksaa hänen palkkansa, hän tekee työtä yksinomaan bordelleissa ja tekee moraalittomuuden harjoittamisesta turvallisempaa ja samalla hyväksyttävämpää."

Hieno toimintaa vt-seuralta, kun oikein toivotaan sukupuolitautien leviämistä, että voidaan sanoa esiaviollisen seksin olevan pahasta.

Seura varmaan toivoo kovasti, ettei kaikkiin sukupuolitauteihin keksitä hoitokeinoa, koska olishan se sääli, ettei pystyttäis enää pelottelemaan parantumattomilla sairauksilla, kun puhutaan seksistä.

[YksinäinenSusi]

Mä voisin luetella muutaman: pappi, diakoni, diakonissa, kirkkoon liittyvät muut ammatit

Kiitos Jaakko.
Ammattisotilas on varmaan myös erotusperuste.

niin, ja haudankaivaja, sekin kirkollinen ammatti