peloista

[YksinäinenSusi]

Kamalaa kun ihmisillä on kaikenmoisia pelkoja.

Esim, jos on nokkakolarin pelko, niin ei pysty ajamaan autoa.

Tai lentopelko, niin ei uskalla mennä lentokoneeseen.

Tai uppoamispelko, niin ei voi mennä laivaan.

Ja näitä ei voi oikein perustella turvallisiksi, kun niitä tapahtuu, siis onnettomuuksia jatkuvasti.

Tietenkin voi puhua tilastoista, mutta eipä se pelkäävää paljon auta.

Tuttuni esmes on sanonut, että hän ei menis iki kuuna päivänä lentokoneeseen, ett ne tippuu alas ja siksi ei voi lähteä esim kauemmas ulkomaille lomalle.

[sinner74]

Ja näitä ei voi oikein perustella turvallisiksi, kun niitä tapahtuu, siis onnettomuuksia jatkuvasti.

Kaikessa aktiivisuudessa on riskinsä. Niin on passiivisuudessakin, ei sekään liene hyväksi, jos mitään tekemättömäksi heittäytyy.

Tietenkin voi puhua tilastoista, mutta eipä se pelkäävää paljon auta.

Ei varmasti, jos jonkin onnettomuuden pelko on ottanut hallinnan. Pelko ei perusta tilastollisesta todennäköisyydestä, vaan nojaa jonkin epämiellyttävän tapahtuman mahdollisuuteen. Olkoon se sitten kuinka pieni tahansa.

Tuttuni esmes on sanonut, että hän ei menis iki kuuna päivänä lentokoneeseen, ett ne tippuu alas ja siksi ei voi lähteä esim kauemmas ulkomaille lomalle.

Lentopelko on varmasti yksi yleisimmistä "irrationaalisista" peloista. Sitä voi itsekin vähän ymmärtää, kun istuu koneessa ja rupeaa ajankulukseen miettimään tilannetta, jossa jokin menee pieleen. Tietääkseni lentopelkoon on ihan valmennusohjelmiakin, joilla siitä pyritään eroon.

[Kivikko]

Paniikkihäiriöisenä tiedän (ainakin kokemusta jos ei tietoa) jonkin verran irrationaalisesta pelosta ja siitä kun keho/mieli luulee olevansa kuolemanvaarassa, tai ainakin käyttäytyy niin omista haluistani piittaamatta. Se rajoittaa elämää, eikä sitä voi sivuuttaa. Ja kuten aloittaja totesi, kyllä, kamalaa se on. Sattumanvaraisina ajankohtina elämäni pysähtyy hetkeksi ja on hakeuduttava suojaisaan paikkaan että voi rauhassa odottaa kohtauksen läpikulkua (meinasin kirjoittaa "ohimenoa", mutta ne eivät mene koskaan ohi, ne menevät suoraan läpi!).

Olen siedättänyt itseäni tiettyihin arkipäivän tilanteisiin, kuten kaupassa käymiseen, linja-autoiluun ja ihmisjoukkoihin. Helppoa se ei ole ollut, eikä nopeata. Paniikkihäiriöisenä suurin rajoite on kuitenkin usein uuden kohtauksen pelko, joka itsessäänkin on hieman irrationaalinen pelko, eihän kohtauksessa kuitenkaan käy kuinkaan, vaan se menee ohi. Todelliset vaarat ovat hyvin harvinaisia kohtausten aikana, varsinkin jos on oppinut pysäyttämään touhunsa kohtauksen ajaksi ettei haavereita tapahdu. Järjen käyttö ei vaan noissa tilanteissa useinkaan auta, ja jos tilanne sattuu olemaan vähänkin sosiaalinen (käytännössä tarkoittaen ketään muuta näkemässä) tilanne on paljon vaikeampi kohdata.

Monia pelkoja voi onneksi siedättää hallittaviksi, vaikkeivat ne poistuisikaan. Itse korkeanpaikankammoisena olen tehnyt paljon töitä että voin kulkea normaaleissa tilanteissa, kuten silloilla, kauppakäytävillä 2.kerroksessa kaiteen vierellä, laivan kannella, rullaportaissa jne. Aikaa se vie ja helvetin paljon pelkoa ja rohkeutta samaan aikaan että uskaltautuu yrittämään, vaikka homma jäisikin alkuun puolitiehen tai ensimmäisiin askeliin.

[Markku Meilo]

Tuttuni esmes on sanonut, että hän ei menis iki kuuna päivänä lentokoneeseen, ett ne tippuu alas ja siksi ei voi lähteä esim kauemmas ulkomaille lomalle.

Kuinkahan monta suomalaista on kuollut lento-onnettomuuksissa viimeisen 10 vuoden aikana, verrattuna siihen kuinka monta suomalaista jalankulkijaa on kuollut vastaavana aikana? Loogisesti tuo tuttusi ei voi olla maantieliikenteessäkään, koska siellä kuolee huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä kuin lentämällä.

Vaan tuollainen pelko istuu vähintään yhtä lujassa kuin usko yliluonnollisiin.

[Tony]

Kivikko siinä erinomaisesti summasikin omalla kokemuksellaan pelon irrationaalisuuden. Pelkoa ja pelkotiloja eittämättä oppii jollain tasolla hallitsemaan, mutta aina niistä ei pääse eroon keinoista huolimatta.

Jos pelko olisi rationaalista, sitä olisi helppo hallita. Voisi esimerkiksi laskea, kuinka epätodennäköistä lento-onnettomuudessa menehtyminen on, ja se siitä. Numeroiden valossa lottovoiton pelko on 'vain' kaksi kertaa perusteettomampaa kuin lento-onnettomuudessa kuolemisen pelko.

Lento-onnettomuudessa kuoleminen on erittäin epätodennäköistä. Onhan se kaikkein turvallisin tapa matkustaa. Todennäköisyys sille on ainoastaan 1:750000. Edelleen alle 7 oikein tuloksen todennäköisyyden vaikka liikenneonnettomuudessa menehtymiseen nähden todennäköisyys on 40-140 kertaa pienempi. Lento-onnettomuudessa kuoleminen on siltikin vielä kaksi kertaa todennäköisempää kuin 7 oikein voiton saaminen.

http://www.taloudellinenriippumattomuus ... ansaa.html

[Kaarmis]

Miten menee todennäköisyyslaskenta kun yksi tutuntuttu on saanut kaksi kertaa 7 oikein? Kenenkään en ole kuullut kuitenkaan kuolleen lento-onnettomuudessa kahta kertaa. Hmmm...

[YksinäinenSusi]

Miten menee todennäköisyyslaskenta kun yksi tutuntuttu on saanut kaksi kertaa 7 oikein? Kenenkään en ole kuullut kuitenkaan kuolleen lento-onnettomuudessa kahta kertaa. Hmmm...

Sanovat, jotta raha tulee rahan luo, ei siinä ole todennäköisyyksillä enää mitää tekemistä.

Työkaverini ei uskaltanut pelata lottoa koskaan, kun oli lukenut jostain kokemuksen, että jollakulla ei ollut enää loppunut viina kesken, kun oli voittanut lotossa ja hirtti itsensä.

Ja tokihan silloin ei kannata lotota, kun siinä käy kerta noin.

[Mievaan]

mä kärsin ahtaanpaikankammosta ja inhoan pimeässä liikkumista. Tuli sitten tehtyä kumpaakin tänään, käveltiin luolissa mukana vain pienet otsalamput.

[Tony]

Lottovoittajan todennäköisyys osua uudestaan seitsemän oikein -riviin on toki täysin sama kuin kaikilla muillakin kierroksen arvontaan osallistuvilla. Satunnaisuudella kun ei ole muistia.

Lento-onnettomuudessa kuoleminen kahteen kertaan saattaa olla kohtuullisen haastavaa.

[Markku Meilo]

Kenenkään en ole kuullut kuitenkaan kuolleen lento-onnettomuudessa kahta kertaa. Hmmm...

Raamattu panee paremmaksi, amalekilaiset hävitettiin kolme eri kertaa sukupuuttoon.

[YksinäinenSusi]

Raamattu panee paremmaksi, amalekilaiset hävitettiin kolme eri kertaa sukupuuttoon.

Mitenkähä vt-seura selittää tämän? Olisko selitys jotain: "kolme kertaa tarkoittaa, että amalekilaiset hävitettiin perin juurin", "ei sitä että hävitettiin erikseen kolme kertaa".
Saattaisi otaksua, että vt-seura selittelisi asian jotenkin näin.

Kuten senkin että luomiskertomus esitetään maan päällä olevan ihmisen näkökulmasta, ei suinkaa niin, että luomiskertomus esittäisi auringon siirtyilevän idästä länteen kiertäen maata - kirjaimellisesti.

Kaikki voidaan selittää parhain päin ja uskis uskoo, kun ei muutakaan voi.

Niin ja raamatun henkilöiden kertomaa litteää kuvullista maata kuvailevat ajatukset, esim "niin kaukana kuin itä on lännestä","taivaan sulkuportit".

Nämä vt-seura voisi selittää, että sen ajan ihmiset eivät voineet ymmärtää, että maa onkin pallo,
ja kuvailivat maan niin kuin sen kokivat ja näkivät,
mutta itte astias raamattu sanoo maan olleen aina pallo, koska "piiri"-käsite esiintyy.