Uskovaisuuden eri muodot

[kukkamaaria]

No sitäpä se, kenellä mitäkin:) olen itse sitä mieltä että mitä maanläheisempiä on toiveet ja uskon aiheet niin sitä onnellisempi voi olla. Nyt ei enää joku järjestö määrää mitä pitää elämässä tehdä. Silti uskon että olen hyvä ihminen ja voin olla onnellinen. Silti on periaatteita ja arvoja. Ne eivät katoa minnekkään vaikka järjestö ei niitä ole sanelemassa ja kyttäämässä.

[Markku Meilo]

Silti uskon että olen hyvä ihminen ja voin olla onnellinen.

Esimerkiksi radiotekniikassa tulee Q-arvo kyseeseen, siis nk. hyvyysarvo, siihen on oikein mittareitakin. Jos vastaavan mittarin puutteessa ihminen tulee toimeen itsensä kanssa, niin se on jo hyvä alku. Pääsääntö on, että kaikki tykkää ja kaikista tykätään, mutta kaikki ei tykkää kaikista.

[mikkuitti]

Itse olen helluntalainen, ja olen tutustunut jehovantodistajiin tavallista maallikkoa enemmän,käyny heidän kokouksissaan. Näen kyllä isoja eroja molempien välillä. Jehovantodistajat tekevät ovityötä säännöllisesti, helluntalaiset tekevät sitä harvoin, evankeliointi (tai käännyttäminen) tapahtuu ihan missä vaan, työpaikoilla, uskosta osattomia kavereita tapailemalla, sukuloimisen aikana ihan vaan tilanteiden mukana,tartutaan tilaisuuteen kertoa jotakin todistusta, tunteja ei lasketa,ei ees mietitä niitä asioita. Evankelioidaan silloin kun on henkisesti kunnossa, ei ole sillai pakkoa että täytyy mennä vaikka olis huono tilanne itsellä. Eihä se ole todellakaan järkevää lähteä masentuneena evankelioimaan.

Helluntalaisuus on suurimpia kristinuskontoja levinneisyydeltään. Laskutavoista riippuen heitä on 115 miljoonaa tai paljon enemmän.

Jehovantodistajien kokouksien ohjelmat ovat mun kokemukseni mukaan ihankuin minuuttiaikataulun mukaisesti ohjattuja, hyvin samalaisia viikosta toiseen. Helluntalaisissa taas on paljon joustoa suuntaan tai toiseen, tietysti jonkinlaista kaavamaisuutta on runkona mutta vaihtelevuutta enemmän.
Kyl helluntalaiskokouksissa fiilistellään paljon, mulle se ei ole tärkein juttu.

Helluntaiseurakunnat on itsenäisempiä kuin jehovantodistajien ryhmät eri paikkakunnissa. Siitä tulee se että on hyviä seurakuntia ja sitten todella kuivia ja huonoja seurakuntia.

Siitä, siirtyykö jehovantodistajia helluntalaisuuteen ja päinvastoin, nii kyl niitä on.. Luopioita löytyy molemmista, suhtautuminen heihin on erilaista, helluntalaiset saavat kyllä jutella luopioiden kanssa, mut toki se vaihtelee,riippuu ihan helluntalaisesta itsestään. Mä en ole tähän asti harrastanu karttamista, enkä tunne muuta hellaria joka karttaa jotakuta ainakaan samaan tyyliin kuin mitä jehovantodistajat.. Kirjoittajien esittelyssä täällä kyl on joitain "helluntalaisluopioita" ja UUT sivuilla joku juttu siitä, että ne on kärsineet karttamisesta, no luulen että syynä on yksittäisten seurakuntien oma sisäinen kulttuurinsa ja tapansa, ja varmaan myös siitä että on kuulunut helluntalaissukuun jossa joillekkin tulee paha mieli kun joku lähtee, herkemmin tällainen tapahtuu kun ollaan läheisiä.. Itse olen aikuisena tullu helluntalaiseksi eikä mun suvussa ole juurikaan minkään suunnan uskovaisia joten vaikeampi on törmätä karttamiseen.

Kokouksissa saarnattavat aiheet, jehovantodistajilla ne näkyy olevan ylemmältä taholta etukäteen saatuja ja sama aihe puhutaan kaikissa valtakunnansaleilla. Helluntalaisseurakunnissa ei yleensä voi tietää, mitä tullaan kuulemaan kun saarna alkaa, saarnaaja ennen saarnaamista useimmiten hiljentyy yksinäisyydessä etsimään sopivan aiheen saarnattavaksi.
Ja siihen voi välillä vaikuttaa myös se että mitä tietää oman seurakunnan tilanteesta, eli mitä he tarvitsevat kuulla. Aiheen löytämiseen ja valmisteluihin voi mennä useampikin päivä..
Toisinaan, siis parhaimmillaan pääsee kuulemaan järisyttävän vaikuttavia saarnoja jotka jäävät mieliin kaikumaan päiväkausiksi ja aiheuttavat muutoksia ihmisten elämässä. Kun saarnaaja on puhunut oikein sydämen pohjasta lähteneen saarnan.

Lopuksi vähän huomioita, mitä hyviä ja huonoja puolia molemmista löytyy. Jehovantodistajien huonoja puolia mun on turha tässä lähtee erittelemään kun te tiedätte jo ne. Mut ne hyvät asiat mitä olen nähnyt on ryhmäkuri ja yksimielisyys. Joku voi mieltää tämän myös huonoksi mutta ulkopuoliselle tämä näyttää toimivalta, ei näy ketään jehovantodistajia väittelevän ja riitelevän keskenään opeista. Sitten on viittomakielisille jehovantodistajille omat kokouksensa jossa on mukana paljon kuuleviakin jotka on opetelleet viittomakielen ja ovat hyvää pataa kuurojen kanssa. Se on hämmästyttäny mua, en ole sitä muualla nähnyt. En tiedä miten on muiden vammaisryhmien kanssa, pidetäänkö heistä yhtä hyvää huolta, omien tarpeittensa huomioonottaen.

Helluntalaisuudessa hyviä puolia on tänä päivänä se rentous ja voi etsiä itselleen sopivan seurakunnan pääkaupunkiseudulla. Mut jos maalaiskylässä on vain yksi seurakunta ja sekin huono nii sitten on asiat ikävämmällä tolalla. Ja monet tykkäävät fiilistelystä. Ja saarnat on enemmän "mittatilauskamaa", en ole koskaan ymmärtänyt että miksi pitäisi saarnat olla joltain ylemmältä taholta saatuja joita saarnataan joka seurakunnassa.. Ihmisiä ja seurakuntia on niin erilaisia, niihin pitää löytää sopivat yksilölliset saarnattavat aiheet. Esim jos yhdessä käy paljon juoppoja ja narkkareita vierailemassa ja toisessa pääasiassa rikkaita liikemiehiä, on aivan selvää ettei molemmille voi saarnata viikosta toiseen samoja saarnoja jotka on joku ylemmällä taholla oleva ihminen antanu puhuttavaksi.

Helluntalaisten huonoja puolia, seurakuntien itsenäisyys voi välillä aiheuttaa erimielisyyksiä kun ollaan toistensa kanssa tekemisissä. Siis väittelyitä opin yksityiskohdista ja kun käy kuuluisia saarnaajia puhumassa nii sen jälkeen voi olla joissain taas väittelyitä että oliko oikeaoppinen vai harhaoppinen. Ryhmäkuria ja yksimielisyyttä ei ole niin paljon kuin jehovantodistajilla. No on varmasti joitakin yksittäisiä seurakuntia jotka on perinteisempiä joissa toimii tämä paremmin, mutta en ole vielä törmänny niihin. Helluntaiseurakuntia on tosi monta suomessa, ei kerkii kaikkiin tutustua..

[Markku Meilo]

Jehovantodistajien huonoja puolia mun on turha tässä lähtee erittelemään kun te tiedätte jo ne. Mut ne hyvät asiat mitä olen nähnyt on ryhmäkuri ja yksimielisyys. Joku voi mieltää tämän myös huonoksi mutta ulkopuoliselle tämä näyttää toimivalta, ei näy ketään jehovantodistajia väittelevän ja riitelevän keskenään opeista.

Kapeasti katsoen ryhmäkurin sekä yksimielisyyden voikin nähdä hyvänä asiana. Tilanne muuttuu heti kun tarkastelee mikä hinta noista kahdesta ominaisuudesta on maksettava. Esimerkiksi monet arkisäännöt ovat tuulesta temmattuja, monet opetukset ovat Raamatun mittapuun mukaan valheellisia, opetuksia vaihdellaan uusiin vastaaviin perusteettomiin aika ajoin ja lopuksi on vielä vaikka pyrittävä tappamaan veriopilla oma lapsensa. Sitten tuota ryhmäkuria ja yksimielisyyttä olisi vielä tarjottava ihmisille sillä ajatuksella, että henkilö kuolee pian ennenaikaisesti, ellei lähde mukaan ko. touhuun.

[Jaakko Ahvenainen]

Niin ikään helluntailaisuudessa ja sen seurakunissa on havaittavissa tiettyä jakautuneisuutta.
Luterilaisuudessa tän homman hoitavat herätysliikkeet.

[mikkuitti]

Meilo, joo nii äkkiä katsottuna ryhmäkuri huonoilla säännöillä voi näyttää päällepäin hyvältä mutta seuraukset on huonot, ihan millä alalla vaan..

Jaakko, joo just tuo sana "jakaantuneisuus " on hyvin osuva sana.. kuvaa hyvin tämän päivän helluntalaisjoukkoa, myös luterilaisia.
Jehovantodistajien keskuudessa jakaantuneisuutta en oikein huomaa ku olen ulkopuolinen.

[Tony]

Jehovantodistajien keskuudessa jakaantuneisuutta en oikein huomaa ku olen ulkopuolinen.

Hyvinhän tuon ulkopuolinenkin huomaa. Ne jotka ovat asioista eri mieltä Vt-seuran kanssa potkitaan pihalle. Osan kanssa voi sitten vaihtaa ajatuksia esimerkiksi tällä foorumilla.

[Jaakko Ahvenainen]

Hyvinhän tuon ulkopuolinenkin huomaa. Ne jotka ovat asioista eri mieltä Vt-seuran kanssa potkitaan pihalle. Osan kanssa voi sitten vaihtaa ajatuksia esimerkiksi tällä foorumilla.

Mielestäni tämän huomaa myös muutaman kerran salilla käytyään. Sanoisinko, "säädyt" kokoontuvat piireihinsä. Jakautuneisuutta tämäkin, ei sitä rakkaudellista ja veljellistä (sisarellista) yhteyttä edes hyvällä tahdolla huomaa, mitä tutkisteluoppilalle opetetaan.

Olemme kaikki tasa-arvoisia, toiset meistä vain ovat toisia tasarvoisempia, vai miten tämä kulunut fraasi meni.

[mikkuitti]

Joo totta, kyl sen jt-jakaantuneisuuden huomaa siinä vaiheessa kun potkitaan ulos erimieliset kaverit.. joo kun itse käyn vain joskus jt-kokouksissa ja vain hieman kaveeraa näiden kanssa nii tähän asti en ole huomannut erimielisyyksiä heidän keskuudessa. Pitäs kai kauemmin liikkuu noissa porukoissa että jotain näkisi..

[SuurinBabylon]

Mielenkiintoinen analyysi Mikkuiitti, kiitos tästä.

Olen ymmärtänyt itsekin, että helluntalaisuudessa sallitaan avoimempi keskustelu opin yksityiskohdista, eikä kaikki tule annettuna Yhdysvaltojen hallintoelimeltä, kuten todistajilla. Organisaation kannalta tässä on se huono puoli, että kaikkia maailman 100 miljoonaa helluntaalaista ei voida käskeä vaikka samana päivänä mennä tunkemaan trakaatteja ihmisten postiluukuista. Lähes sotilaallisesti järjestetyt kahdeksan miljoonaa jehovantodistajat voidaan laittaa tekemään mitä tahansa, allekirjoittamaan verikortteja ja saarnaamaan X tuntia kuukaudessa, mitä hallintoelin milloinkin nyt saa päähänsä. Laumaa viedään kuin pässiä narussa.

Toki helluntaalaisuudessakin on omat reunaehtonsa. Jeesukseen on uskottava, eikä voi alkaa saarnaamaan Lentävän spagettihirviön evankeliumia. Jehovantodistajuudessa nämä reunaehdot ovat tiukemmat. Periaatteessa mitään Vt-seuran opetusta ei saa kyseenalaistaa.

[mikkuitti]

Joo tosiaan, kyllä helluntalaisten kesken on saanu vapaasti kertoa epäilyksiään ja kritisoida erilaisia opetuksia.. Syntyy keskusteluita ja päästään yksimielisyyteen. Joskus välillä ollaan pysytty erimielisenä jostakin ja silti se ei ole haitannu menoa ja ystävinä pysytty ja eikä potkuista mitään tietoa. Esimerkiksi yks ikuisuuskiistan aiheena on alkoholi, jotkut sanoo että saa ruuan kanssa juoda lasillisen ja toiset kannattaa täyttä absolutismia..tästä tulikin mieleen että kyllä äärimmäisyyteen meneminen on johtanu potkuihin, muistaakseni joku poliitikko oli saanu potkut seurakunnastaan kun riekkui kännissä julkisuudessa ja isoja lehtijuttuja tuli. Tyypin nimeä en muista. Joku teuva vai mikä lie..

No mutta, kuitenkin hyvin usein tapahtuu että aina joku helluntalainen kipuilee epäilyksiensä kanssa ja menee keskustelemaan vanhemmiston tai pastorin kanssa nii siitä vain keskustellaan ja koitetaan selittää kunnes kyselijä ymmärtää tai jos ei ymmärrä nii antaa asian olla ja antaa ajan kulua kunnes ymmärtää. En ole koskaan kuullu että pastori tai vanhemmistoveli alkaa uhkailemaan potkuilla jos joku epäilee jotain oppia.
Mut tietenki jos epäilijä alkaa levittämään tahallaan epäluuloja ja käännyttämään jäseniä nii kyllähän sellainen levottomuuksien aiheuttaja potkaistaan pois seurakuntayhteydestä.

Tuli mieleen eräs tilanne, pastorin vaimo oli eroamassa ja seurakunnassa väiteltiin kovaa siitä, saako pastori jatkaa hommaansa eronneena vai siirretäänkö muihin hommiin. Olin paikalla ja eräs uskosta osaton ystäväkin mukana ja joutui näkemään tämän kinastelun. Mä lähdin kaverin kanssa kesken pois. Ei se ollu kivaa.. Nii tällaista tilannetta ei varmaan koskaan näkis jehovantodistajien kokouksessa?

[Markku Meilo]

Meilo, joo nii äkkiä katsottuna ryhmäkuri huonoilla säännöillä voi näyttää päällepäin hyvältä mutta seuraukset on huonot, ihan millä alalla vaan..

Etenkin alalla, jossa käsitellään pääosin täysin uskon varassa olevia käsitteellisiä asioita, joita sitten harvat ja valitut tulkitsevat ja muut tulevat narussa perässä.

[kukkamaaria]

Oma kokemus on, että kaikki kyttää kaikkien tekemisiä naamioimalla sen "ollaan huolissaan sinusta" höpinään. Ja sisarilta ja veljiltä tuli kyllä heti epävirallisia tuomioita jos ei heidän mielestään ole asioita tehty niinkuin kaikkien muittenkin pitää. Ryhmäkuri on todella tiukka ja se kyllä ulottuu kaikille elämänalueille. Se onkin tosi raskasta henkisesti. Olla arvioitavana aina. Jännä juttu kun osa täällä kirjottavista käyttää järjestöstä "seura" nimeä. Minulle on iskostunut päähän teokratia ja Jehovan teokraattinen järjestö. Seura sana on ihan vieras. JT:lle on nykyisin tärkeää olla järjestäytynyt, kaikki tapahtuu tehokkaasti ja ongelmitta. Yksilöiden pitää olla vaikeuttamatta järjestön toimintaa omalla käytöksellä tai elämällään tai huolilla.

[rippeli]

Oma kokemus on, että kaikki kyttää kaikkien tekemisiä naamioimalla sen "ollaan huolissaan sinusta" höpinään. Ja sisarilta ja veljiltä tuli kyllä heti epävirallisia tuomioita jos ei heidän mielestään ole asioita tehty niinkuin kaikkien muittenkin pitää. Ryhmäkuri on todella tiukka ja se kyllä ulottuu kaikille elämänalueille. Se onkin tosi raskasta henkisesti. Olla arvioitavana aina. Jännä juttu kun osa täällä kirjottavista käyttää järjestöstä "seura" nimeä. Minulle on iskostunut päähän teokratia ja Jehovan teokraattinen järjestö. Seura sana on ihan vieras.

Jokaisen virallisen kirjeen lopussa luki, että "veljenne Vartiotorni Raamattu ja Trktaattiseura"

[rippeli]

Huono seura turmelee hyödylliset sanat.