miksi moni uskoo todistajuutta totuudeksi

[huono kauppias]

Moikka kaikille, olen entisenä Jehovan Todistajana (kirjoitin isolla koska ilmeisimmin erisnimiä) miettinyt sitä miksi Jehovan Todistajuuteen vielä kuitenkin uskoo aika moni.

Varmasti karttamispelko kaikilta lähellä olevilta, jos jättää uskon tuohon asiaan on voimakas ja suuri asia !

Olisiko myös taustalla sellainen ajatus että kun on kauan uskonut tuohon asiaan ja uskonut epäilemättä ja varmasti monikin sille mielettömästi antanut, ei uskalleta nähdä sitä asiaa ettei tuo "totuus" olekaan niin, ei loppujen lopuksi ole "munaa" myöntää kaikkia epäkohtia asiassa, eletään aikamoisessa hurmoksessa ja sen on helpompi jatkua kuin lopettaa uskomista, isoista asioista on kuitenkin kysymys, luvataan ikuista elämää paratiisissa ym.

Jos pieni epäilyksen kaiverrus tuleekin, tukahdutat sen heti ja moitit itseäsi.

Eräs asia joka sai minut heräämään asian kaksinaamaisuuteen oli eräs vanhin joka tilasi yritykseltäni tavaraa ja kertoi moneen kertaan että" onhan hinta sitten veljien kesken ihan neton netto".

Kun hän vastasi erääseen Vartiotornin sunnuntaina salilla tutkittavaan kirjoitukseen joka sivusi aihetta "saako veljien tarjoamia palveluita käyttää hyväkseen", vastasi tämä ponteva veli Tinkijä, kun sai vastausvuoron: Eikö veljelle voi maksaa enemmän saamastaan palvelusta kuin maailmalliselle, tietää saavansa veljeltä hyvää palvelua, tätä kannattaisi kaikkien miettiä".

Mutta kiitos hänelle, avasi hyvin pitkältä osalta ajatusmaailmaani jotta lähdin pois tuolta !

[Tony]

Karttamissääntö on varmasti yksi suurimmista syistä. Se estää aika tehokkaasti edes ajattelemasta vaihtoehtoja.

Tuossa on myös yksi aloitus jossa pohditaan irtautumisen haastavuutta.

http://veljesseura.org/foorumi/viewtopic.php?f=1&t=5915

Mutta kiitos hänelle, avasi hyvin pitkältä osalta ajatusmaailmaani jotta lähdin pois tuolta !

Irtautumisen (osa)syyt ovat selvästi mitä moninaisemmat. Kaksilla punnuksilla pelaaminen ei mene kaikkien arvostelukyvyn läpi sellaisenaan. Itse muistan, miten seurakunnassa esiintyvä tekopyhyys sai osaltaan aukaisemaan silmiä.

[Markku Meilo]

Moikka kaikille, olen entisenä Jehovan Todistajana (kirjoitin isolla koska ilmeisimmin erisnimiä)...

Kielitoimiston kanta asiaan oli jo yli vuosikymmen sitten tällainen:

”Sellaiset erisnimen sisältävät ilmaukset, joissa erisnimen merkitys ei ole kokonaan häipynyt taustalle, on mahdollista kirjoittaa joko isolla tai pienellä alkukirjaimella. ... Jehovan todistajat ~ jehovantodistajat, ...” (Kielikello 3/2003 s. 47)

[Sammakko]

Karttamissääntö on varmasti yksi suurimmista syistä. Se estää aika tehokkaasti edes ajattelemasta vaihtoehtoja.

Tuossa on myös yksi aloitus jossa pohditaan irtautumisen haastavuutta.

http://veljesseura.org/foorumi/viewtopic.php?f=1&t=5915

Mutta kiitos hänelle, avasi hyvin pitkältä osalta ajatusmaailmaani jotta lähdin pois tuolta !

Irtautumisen (osa)syyt ovat selvästi mitä moninaisemmat. Kaksilla punnuksilla pelaaminen ei mene kaikkien arvostelukyvyn läpi sellaisenaan. Itse muistan, miten seurakunnassa esiintyvä tekopyhyys sai osaltaan aukaisemaan silmiä.

Ei kannata yleistää.

Irtaantuminen ei ole vaihtoehto nykyisiellä järjestelyllä, piste.

Vain niille, joilla on uusi siippa jo rajan toisella puolella (joista suuri osa täällä olevista kirjoittajista on).

Heille lähtö on helppo, koska vaihtoehto on mono persuksiin (totuus kirvelee).

Tilanne on kymmeniä kertoja pahempi niille, joilla ei ole tätä "pakollista" tilannetta, että leiri palaisi jokatapauksessa.

Systeemistä kun EI voi erota kuin häpeän ja eristämisen kautta.

ITSE olen 1:nen joka lähtee, jos se vain suotaisiin muutakin kuin virallisissa puheissa.

ps. Olen vanhin. Voin todistaa sen tarvittaessa.

[Verilettu]

Ei kannata yleistää.

Kuin myös

Vain niille, joilla on uusi siippa jo rajan toisella puolella (joista suuri osa täällä olevista kirjoittajista on).

Heille lähtö on helppo, koska vaihtoehto on mono persuksiin (totuus kirvelee).

Eikö sekin ole vaihtoehto että puolisokin lähtee, pakkoko sitä on olla uusi puoliso tarjolla ennen kuin voi lähteä järjestöstä? Jotenkin en ymmärrä mitä ajat takaa. Paitsi sen että tietenkin mitä enemmän on esim. sukua ja ystäviä, niin sitä enemmän se kirvelee lähteä, kiitos rakkaudellisen karttamisen.

Tilanne on kymmeniä kertoja pahempi niille, joilla ei ole tätä "pakollista" tilannetta, että leiri palaisi jokatapauksessa.

Puhut vähän ja mystisesti

Systeemistä kun EI voi erota kuin häpeän ja eristämisen kautta.

No lopulta häpeä on siellä lahkoon jäävissä. Heitä käy lähinnä sääliksi.

ps. Olen vanhin. Voin todistaa sen tarvittaessa.

No anna palaa

[rippeli]

Ei kannata yleistää.

Irtaantuminen ei ole vaihtoehto nykyisiellä järjestelyllä, piste.

Vain niille, joilla on uusi siippa jo rajan toisella puolella (joista suuri osa täällä olevista kirjoittajista on).

Heille lähtö on helppo, koska vaihtoehto on mono persuksiin (totuus kirvelee).

Tilanne on kymmeniä kertoja pahempi niille, joilla ei ole tätä "pakollista" tilannetta, että leiri palaisi jokatapauksessa.

Systeemistä kun EI voi erota kuin häpeän ja eristämisen kautta.

ITSE olen 1:nen joka lähtee, jos se vain suotaisiin muutakin kuin virallisissa puheissa.

ps. Olen vanhin. Voin todistaa sen tarvittaessa.

Mä luulen, että suurimmalla osalla täällä kirjoittavista ei ollut "siippaa rajan toisella puolella", kun ero, taikka erotus napsahti kohdalle. Mulla ei ainakaan ollut. Karttaminen kirpaisee sitä paitsi joka tapauksessa, oli sitä siippaa taikka ei.

Kiinnostaisi tietää, miltä tuntuu olla vanhin tilanteessa, ettei tahtoisi edes kuulua koko uskontoon. Eikö muut vanhimmat, taikka lähipiiri huomaa sitä? Vai eikö epäuskolla ole merkitystä, vaan tittelillä? Kuinka kauan erohaluja on ollut? Oliko jo ennen vanhimmaksi nimittämistä? Tekeekö joskus mieli tunnustaa jollekin rohkaisua tarvitsevalle seurakuntalaiselle, että ei itsekään haluaisi kuulua enää uskontoon?

Mulla on näköjään kyselykausi menossa . Tuollainen tilanne vain on todella kiinnostava. Vanhimmilla on niin paljon tehtäviä ja vastuita seurakunnassa, että ilman uskoa niitten suorittaminen tuntuu varmaan todelliselta tervanjuonnilta.

[Kynsilakka]

Ei kannata yleistää.

Irtaantuminen ei ole vaihtoehto nykyisiellä järjestelyllä, piste.

Vain niille, joilla on uusi siippa jo rajan toisella puolella (joista suuri osa täällä olevista kirjoittajista on).

Heille lähtö on helppo, koska vaihtoehto on mono persuksiin (totuus kirvelee).

Tilanne on kymmeniä kertoja pahempi niille, joilla ei ole tätä "pakollista" tilannetta, että leiri palaisi jokatapauksessa.

Systeemistä kun EI voi erota kuin häpeän ja eristämisen kautta.

ITSE olen 1:nen joka lähtee, jos se vain suotaisiin muutakin kuin virallisissa puheissa.

ps. Olen vanhin. Voin todistaa sen tarvittaessa.

Minua itse asiassa auttoi eräs vanhin hyvin lähtemisessä. Meillä olivat käymässä, olin siis toimeton statuksella ja jonkilaista rohkaisukäyntiä yrittivät, vanhin keskustelun lomassa sanoi ettei ihminen voi toimia omaa omaatuntoaan vastaan, se ei loppupelissä vain tule toimimaan. Silloin naksahti, noinhan se just on, ja minäkin ymmärsin että lahkosta on lähdettävä kokonaan pois. Niin sanoo minun omatunto ja oikeassa oli. Lähes 30 vuotta sinne tuli uhrattua kastettuna sisältäen ”etuja”.

Nykyään ystäväpiiri on pieni, mutta voin todellakin olla oma itseni. Voidaan keskustella asiasta kuin asiasta, miettimättä mikä on ”seuran” mielipide. Olen tavannut upeita ihmisiä, saanut heistä ystäviä, todellisia ystäviä. Nautin suunnattomasti elämästäni tällä hetkellä.

Häpeä? Ei ihan aukene mistä pitäisi tuntea häpeää. En tunne häpeää tekemisistäni. Tervehdin aina todistajia kaupassa tai kadulla, juttelen kuulumisia kuin muillekin tutuille. Häpeä, on sana jota viljellään todistajissa, mutta kyllä tämä muu maailma pyörii ihan eri ympyröissä. Siinä ei ole mitään häpeämistä, että on tehnyt joskus virheratkaisun, tekee korjaavan liikeen ja jatkaa elämää.


Ja vanha siippa minullakin vielä on. Oli ainakin vielä tänään aamiaisella.

[Tony]

Irtaantuminen ei ole vaihtoehto nykyisiellä järjestelyllä, piste.

Näin se useimmiten menee. Poikkeuksia tietenkin löytyy aina.

Vain niille, joilla on uusi siippa jo rajan toisella puolella (joista suuri osa täällä olevista kirjoittajista on).

Heille lähtö on helppo, koska vaihtoehto on mono persuksiin (totuus kirvelee).

Lähteminen on luonnollisesti paljon helpompaa kun ulkopuolella on joku ottamassa koppia. Siippa, ystäviä tai jotain muuta.

Tilanne on kymmeniä kertoja pahempi niille, joilla ei ole tätä "pakollista" tilannetta, että leiri palaisi jokatapauksessa.

Tämä on täysin totta. Kun ei ole pakottavaa tarvetta lähteä, niin lähtemisen hinta on eittämättä useimmiten aivan liian korkea. Jotkut senkin kuitenkin maksavat. Esimerkiksi se Hesarin Kuukausiliitteen kaveri.

Systeemistä kun EI voi erota kuin häpeän ja eristämisen kautta.

ITSE olen 1:nen joka lähtee, jos se vain suotaisiin muutakin kuin virallisissa puheissa.

Niin. Monella tavalla epäreilu ja epäinhimillinen kuvio.

ps. Olen vanhin. Voin todistaa sen tarvittaessa.

Ei liene tarvetta minkäänlaisille todistuksille, mutta olisi mielenkiintoista tietää onko vanhinten kesken tai koulutuksissa koskaan käsitelty erotettavien ja itse eronneiden välistä tulkinnallista eroa. Eli sitä, millä raamatullisella periaatteella sekin joka lähtee pelkästä lähtemisen ilosta tuomitaan kartettavaksi samalla tavalla kuin erotettukin. Tällainen henkilö kun ei täytä niitä kuuluisia Korinttilaiskirjeen määritelmiä kartettavasta henkilöstä.

[BigBudha]

Olisi varsin valaisevaa, jos tietäisi mitä vanhinten päässä todella liikkuu. Onko siellä epäilyksen siemeniä, jos on niin kuinka suuria. Kyseenalaistavatko he edes mielessään joitain seuran ohjeistuksia, vaikka puhuvat muuta.

[Veli-Hopea]

Mä luulen, että suurimmalla osalla täällä kirjoittavista ei ollut "siippaa rajan toisella puolella", kun ero, taikka erotus napsahti kohdalle. Mulla ei ainakaan ollut.

Enpä jaksaisi uskoa siihen että mitkään siipat ja niiden osuus on kovinkaan suuri prosentti lähtevien joukosta. Lähtö alkaa kun havahtuu homman olevan mätä, joskin se lopullinen lähtö voi kestää vuosia.

Mutta totta se varmaan että lähdöt voisi olla helpompaa jos olisi joku johon turvautua.Monesti kun jäädään täysin yksin ja se on kova paikka se.

Se on vaan järjettömän hankalaa olla rehellinen itselleen ja huomata ,ettei "ollutkaan oikeassa".

[Markku Meilo]

Olisi varsin valaisevaa, jos tietäisi mitä vanhinten päässä todella liikkuu. Onko siellä epäilyksen siemeniä, jos on niin kuinka suuria. Kyseenalaistavatko he edes mielessään joitain seuran ohjeistuksia, vaikka puhuvat muuta.

Mulle on syntynyt kuva aiheesta ja sen mukaan rinnastan esimerkiksi ketjumyymälän myyjän sekä vanhimman. Vanhin on "töissä" Vt-seurassa, kuten myyjä työpaikallaan.

Myyjä tietää hyvinkin tarjolla olevan materiaalin ongelmat, mutta duuni menee jos on rehellinen. Eilen seurasin juuri tuollaista tilannetta kun olimme hortonomiahankinnoilla. Oli sellainen -40% tyrkytys, jonka laatu ei oikein viehättänyt meidän perheen hortonomiavastaavaa, joten hankinta jäi muutamaan multasäkkiin. No kun kassalla ei ollut jonoa, niin perheen hortonomiavastaava avasi suunsa mainitsi havaintonsa -40% kaman laadusta. Ensin oli hiljainen hetki kun myyjä rakenteli vastausta ja sitten sellainen selitys, joka muistuttaa tasoltaan jt-vanhinpien koottuja selityksiä.

Tätä nimenomaista samaa sarjaa on kommentti "tämä on minulle paras uskonto", siinä kuultaa liian suuren menetyksen pelko, koska sitä samaa asennetta ei hyväksytä eri tavalla ajattelevan kohdalla, vaan häntä on pyrittävä käännyttämään, vaikka Jeesus kuoli jo pari kilovuotta sitten.