Jehovantodistajuuden hyviä puolia?

[Markku Meilo]

, Toki jehovan todistajuus pitää sisällään myös hyviä asioita, joita ei enää tässä maailmassa ole.

Näitä asioita on kyselty olemattomin tuloksin, ehkä sinulla on antaa esimerkkejä?

[mymmeli]

Hyvän kysymyksen esitit, Markku Meilo. Tätä asiaa on ehkä hyvä miettiäkin tarkemmin.Se, mitä ehkä kaipaan eniten on tuo yhteisön tuoma turvallisuuden tunne. Se tosin voi tässä nykyisessä elämäntilanteessa tuntua hyvältä ja jota kaipaan. Toki mulla on joitain ystäviä, mutta suurempi yhteisö, johon kuulua , puuttuu. Ehkä en vain ole vielä löytänyt sitä ja hyvä asia on , että on nuo muutamatkin ystävät. Jt-Yhteisössä on myös joitain arvoja, jotka ovat hyviä, kuten perheen kunnioittaminen ja tällainen arvo yleisellä tasolla tuntuu hyvältä. Tässä maailmassa taas ihmiset eroavat myös helpommin kuin Jt- yhteisössä. Toisaalta taas tiedän jt- naisia( voi toki olla myös miehiä) , jotka elävät väkivaltaisessa suhteessa, josta olisi parempi erota, mutta eivät sitä tee. Tällaisessa tilanteessa ero olisi parempi asia tai suhteen jatkumisen kannalta ammattiavun piiriin hakeutuminen tulisi mielestäni kysymykseen. Joitain hyvien käytöstapojen korostamista pidän myös hyvänä. Silti voisi ajatella, että ulkoapäin syötetyillä käytöstavoilla ei ole mitään merkitystä. Niiden pitäisi tulla sydämestä. Tuleeko ne jehovan todistajilla sydämestä? Toisaalta voisi myös kysyä, onko tuo lahko pohjimmiltaan turvallinen yhteisö? Ainakin viimeaikaisia uutisia lukiessa en voi tätä täysin allekirjoittaa. Leinosen valehtelut, pedofiilijutut ym. toisaalta puhuvat turvallisuutta vastaan. Ajatellaanko siellä yksilön hyvinvointia? Kunnioitetaanko noilla oikeuskomitean toimintatavoilla perhearvoja, kun käsitellään esimerkiksi noita hyväksikäyttötapauksia? Onko perheen hyvinvointi todellisuudessa silloin tärkeintä? Itse olen kuullut hyvin ristiriitaisia näkemyksiä koskien jehovan todistajien suhtautumista lahkon ulkopuolisiin ammattiauttajiin. Tietääkö kukaan täällä, mikä on lahkon virallinen ts. kirjallisuuden näkemys tähän asiaan?

[Markku Meilo]

Se, mitä ehkä kaipaan eniten on tuo yhteisön tuoma turvallisuuden tunne.

Tuskin Vt-seura on maailman ainoa yhteisö, jossa joku voi tuntea turvallisuutta. En näe mitään estettä sille, että kilpailevissa uskonnollisissa liikkeissä voi tuntea täysin vastaavaa turvaa ja yhteisöllisyyttä. Ja ihan vuosikymmenien kokemuksesta tiedän, että yhteisöllisyyttä ja turvaa voi tuntea harrasteessakin ja mikä parasta, se ei ole ehdollista.

Mun vaikuttavin kokemus oli kun menin toisessa maanosassa ennalta ilmoittamatta (minulle aiemmin tuntemattoman) harrasteveljen kotiin. Kaveri oli asioilla noin tunnin verran ja poikansa vaati, että jään odottamaan ja piti minulle seuraa sen aikaa. Vastaavasti minä olen kestinnyt Suomessa vierailleita harrasteveljiä. Ei vilpittömyys ole kadonnut maailmasta, vaikka Vt-seura näin opettaakin.

Jt-Yhteisössä on myös joitain arvoja, jotka ovat hyviä, kuten perheen kunnioittaminen ja tällainen arvo yleisellä tasolla tuntuu hyvältä.

Minulla ei ole tietoa, että perhettä eivät kunnioittaisi ketkään muut kuin jehovantodistajat. Semminkin kun perheitä rikkova Vt-seura on surullisenkuuluisa nimenomaan karttamissäänöstään.

Tässä maailmassa taas ihmiset eroavat myös helpommin kuin Jt- yhteisössä.

Minusta ei ole oikeutettua verrata Vt-seuraa koko muuhun maailmaan, vertailu tulisi tehdä tasavertaisemmalta pohjalta. Vertaapa vaikka islamilaista maailmaa, kuinka paljon luulisit siellä olevan eroja? Kokonaan oma asiansa on se harhaluulo, etteivät jt:t eroaisi, johon liittyen vertailu islamilaiseen maailmaan on paikallaan, koska molemmissa ollaan epätyydyttävässä liitossa ulkoisen paineen alla.

Joitain hyvien käytöstapojen korostamista pidän myös hyvänä.

Mikä saa sinut ajattelemaan, että jehovantodistajien käytös olisi jotenkin erinomaista tai hyvää? Onko esimerkiksi eri tavalla ajattelevien hävittämisen odottelu tahdikasta, entä karttaminen, tai pyrkimys surmata oma lapsi veriopilla?

Itse olen kuullut hyvin ristiriitaisia näkemyksiä koskien jehovan todistajien suhtautumista lahkon ulkopuolisiin ammattiauttajiin. Tietääkö kukaan täällä, mikä on lahkon virallinen ts. kirjallisuuden näkemys tähän asiaan?

Ristiriitaisuus johtuu siitä, että Vt-ohjeistus on tuossa suhteessa muuttunut inhimillisemmäksi, mutta osa vanhaa kaartia elää vanhan näkemyksen mukaisesti. Jos rukoilu, tutkiminen, kokouksissa käynti ja ahkera käännytys ei vaivaa paranna, niin nykyään voi hakea myös ihan aikuisten oikeaa apua.

[Mä vaan]

Mutta Markku, jehovan todistajat eivät sentään tartu aseisiin eivätkä tapa, että kyllä eroja löytyy.

[Jaakko Ahvenainen]

Mutta Markku, jehovan todistajat eivät sentään tartu aseisiin eivätkä tapa, että kyllä eroja löytyy.

Mitä erinomaista tässä on. On monia muitakin, jotka eivät tartu aseisiin eivätkä tapa. Tosin muistelen lukeneeni jostakin jenkkilästä, missä Jehovan todistaja olisi tarttunut aseeseen ja tappanut, vaan varmaksi en tätä voi sanoa, mitenkään mahdotonta tämä ei ole.

Englannissa muistan olleen erään Jehovan todistaja vaimoihmisen, joka kidutti huostaansa saamiaan lapsia saaden tästä vankeustuomion. Tämä varmaan osoittaa tuota kuuluisaa hyvää käytöstä.

Ai, niin: Täällä asui aikoinaa Jt-pariskunta. Mies harrasti metsästystä, vaimo marjasti ja sienesti. Lähtivät molemmat samanaikaisesti harrastustensa pariin. Mies ampui vaimoaan teerenä vahingossa, kuten sanoi, mutta ampuipa kuitenkin. Ei kaiketi vaimolla ja teerellä niin suurta eroa ole.

[Mä vaan]

, Toki jehovan todistajuus pitää sisällään myös hyviä asioita, joita ei enää tässä maailmassa ole.

Näitä asioita on kyselty olemattomin tuloksin, ehkä sinulla on antaa esimerkkejä?

Mitä erinomaista tässä on. On monia muitakin, jotka eivät tartu aseisiin eivätkä tapa.

Luettelisitko sellaista ihmisryhmää, jotka eivät ole osalllistuneet sotaan, sodan avustukseen eikä mihinkään muuhun sotatoimintaan.

Noh nuo on tietysti yksittäistapauksia, ja tuo tappaminen oli vaan vastaus Markun olemattomiin tuloksiin.

[Jaakko Ahvenainen]

Luettelisitko sellaista ihmisryhmää, jotka eivät ole osalllistuneet sotaan, sodan avustukseen eikä mihinkään muuhun sotatoimintaan.

En tiedä ensimmäistäkään.

[Nimrod]

Mutta Markku, jehovan todistajat eivät sentään tartu aseisiin eivätkä tapa, että kyllä eroja löytyy.

Tätä ei voi täysissä määrin lukea todistajien meriitteihin. Useimmat nuoret jt-veljet käytännössä sluibaavat armeijan lahkosta saatavalla VIP-kortilla. Ei heillä sen suuremmin ole omantunnosta homma kiinni. Uskallan väittää asian olevan näin 80% veljien kohdalla.

Edit. Eivät tapa, eikä tapa keskiverto luterilainenkaan. Lutikat eivät myöskään hylkää perheenjäseniään mielipiteiden/maailmankatsomuksen vuoksi.

[Arja Parka]

Ja mehän muistamme Todistajien ahkerasti käyttämän vertauksen: Joisitko lasillisen myrkkyjuomaa jos sinulle vakuutettaisiin, että suurin osa siitä mitä juot, on vettä?

Minulla on tästä oma variaationi: Haluaisitko viettää iltaa sellaisen ihmisen kanssa, joka käyttäytyy 99% ajasta ihanasti ja on mitä parhainta seuraa, mutta 1% ajasta hän voi tehdä MITÄ TAHANSA karmeuksia?

Useimmissa uskonnoissa ja aatteissa suurin osa on hyvää, mutta... Ymmärsitte pointin.

[YksinäinenSusi]

Mutta Markku, jehovan todistajat eivät sentään tartu aseisiin eivätkä tapa, että kyllä eroja löytyy.

Kannattaa muistaa tässä aseisiin tarttumisessa aina sekin, että jehovan todistajat kirjoittavat alle lykkäyspaperin toisensa perään, jossa lukee pienellä kirjoitettuna että paperi koskee vain rauhan aikana annettua vapautusta, ei siis sodan aikana.

Tämäkin vaivasi minua kun olin nuori jt-aikuinen, ja kirjoitin sen alle. Tunsin että tavallaan valehtelen, kun lupaan vain rauhan aikana välttää tappamista ja aseisiin tarttumista tahi armeijaan liittymistä.

Ja ymmärrykseni onkin asiasta kokonaan muuttunut. Eihän maailmantilanne voi koskaan olla sellainen että kaikki maat yhtäkkiä päättäisivät lakkauttaa armeijansa ja sotaponnistelunsa.

Jehovan todistajien viljelemä lause, "jos kaikki ihmiset maailmassa tekisivät kuin jehovan todistajat - olisi rauha heti taattu", on siksi lapsellinen.

Olisihan rauha vallinnut maailmassa silloinkin, jos kaikki maailman ihmiset olisivat yhtäkkiä alkaneet totella hitleriä ja kumartaneet häntä.

Kun kävin nuorena ammattikoululaisena terkkarilla, niin terkkari sanoi että hän oli kysynyt eräältä nuorelta jt-pojalta, että "jos tulisi sota, niin antaisitko vihollisten tulla kotiisi ja tappaa vaimosi ja lapsesi?" Tähän jt-poika vastasi kylmästi, että "antaisin." Hyvin oli oppi mennyt perille.

Se tuntui aika järkyttävältä ja sanoin terkkarille, että itse kuitenkin yrittäisin estää sen jotenkin, vaikka hyökkäämällä asemiesten kimppuun, vaikka se ei auttaisikaan.

[Tony]

, Toki jehovan todistajuus pitää sisällään myös hyviä asioita, joita ei enää tässä maailmassa ole.

Näitä asioita on kyselty olemattomin tuloksin, ehkä sinulla on antaa esimerkkejä?

Mitä erinomaista tässä on. On monia muitakin, jotka eivät tartu aseisiin eivätkä tapa.

Luettelisitko sellaista ihmisryhmää, jotka eivät ole osalllistuneet sotaan, sodan avustukseen eikä mihinkään muuhun sotatoimintaan.

Sellainen kokoelma poppoita näyttää ainakin olevan kuin Peace churches.

http://en.wikipedia.org/wiki/Peace_Churches

Aseistakieltäytyjäliiton kaltaisia ryhmiä taas on varmasti vähän joka puolella palloa.

Jehovan todistajien aseistakieltäytyminen on toki periaatteena hyve, mutta onko pakotetussa kollektiivisessa aseistakieltäytymisessä jotain erityistä moraalia?

[Jaakko Ahvenainen]

Jehovan todistajien viljelemä lause, "jos kaikki ihmiset maailmassa tekisivät kuin jehovan todistajat - olisi rauha heti taattu", on siksi lapsellinen.

Olisihan rauha vallinnut maailmassa silloinkin, jos kaikki maailman ihmiset olisivat yhtäkkiä alkaneet totella hitleriä ja kumartaneet häntä.

Näistäpä tulikin mieleen Rutherfordin kirjeet Hitlerille, joista käy hyvin ilmi nuoleskelu ja antisemitismi ja joiden tarkoituksena oli pelastaa Jehovan todistajien Magdeburgissa oleva omaisuus, ei tietenkään todistajia henkilöinä.

Luonnollisesti tällainen ei tehonnut diktaattoriin, jolloin tuomari Rutherford suuttui ja kirjoitti Saksaan avoimen kirjeen, mikä luettiin julkisesti, näin luovuttaen Saksan Jehovan todistajat avoimeksi riistaksi 7.10.1934.

Korjaan:
Nuo sotaosakkeet ja hiukka muutakin liittyivät ensimmäiseen maailmansotaan, mistä Suomi24:llä on oiva pätkä osoittaa:

kysyvä kysyjä23.11.2005 17:220
Vartiotorni 6.1.1918 kehotti lukijoittaan osallistumaan USAn kongressin ja presidentin julistamaan kansalliseen rukouspäivään 11.5.1918 liittoutuneiden tukemiseksi ensimmäisessä maailmansodassa vihollisia vastaan.*


Watchtower, Jan. 6, 1918, p174.

"In accordance with the resolution of Congress of April 2nd, and with the proclamation of the President of the United States of May 11, it is suggested that the Lord's people everywhere make May 30th a day of prayer and supplication. God was graciously pleased to cause this nation to be formed and to grow under the most favorable conditions in the world for the preservation of liberty, civil and religious. This is the land divinely `shadowed with wings' - overshadowed by the providential watchcare of God's Word - where God has lifted up an ensign on the mountain (kingdom), and where he has blown the trumpet message of the truth. ..."


Ilmeisesti kaikki "Jehovan palvelijat" eivät halunneet tuohon kansalliseen rukouspäivään Vartiotornin kehotuksesta huolimatta osallistua (Standfasters), ja heistä leimattiin luopioita kuten kertoo hallintoelimen jäsen Karl Klein

Vartiotornissa 1.8.1985 s.23

"Jonkin aikaa sen jälkeen, kun olin ollut kasteella vuonna 1918, uskollisuuteni raamatuntutkijatovereitani kohtaan asetettiin koetukselle. Ensimmäinen maailmansota riehui parhaillaan, ja vaikka huomattavimmat veljet oli epäoikeudenmukaisesti vangittu juuri puolueettomuuskysymyksen vuoksi, niin tuohon aikaan johdossa olleet veljet eivät täysin ymmärtäneet kristillisen puolueettomuuden tarvetta. Muutamat, jotka näkivät asian ytimen selvästi, loukkaantuivat ja erottautuivat raamatuntutkijoista ja alkoivat kutsua itseään nimellä ”Standfasters” (Lujana pysyjät). He varoittivat minua siitä, että jos pysyisin raamatuntutkijoiden yhteydessä, niin en enää kuuluisi Jeesuksen voideltujen seuraajien ”pieneen laumaan”. (Luukas 12:32) Vaikka äitini ei vielä ollutkaan vihkiytynyt, hän auttoi minua tekemään oikean ratkaisun. En voinut ajatella jättäväni niitä, joilta olin oppinut niin paljon, ja niinpä päätin ottaa riskin raamatuntutkijaveljieni kanssa. Se oli todellinen uskollisuuden koetus. Siitä lähtien olen pannut merkille monia samanlaisia uskollisuuden koetuksia. Kun virheitä tehdään, ne jotka eivät ole sydämestään täysin uskollisia, näyttävät hyökkäävän näiden virheitä tehneiden kimppuun ja saavan itse samalla tekosyyn jättäytyä kokonaan pois. – Vrt. Psalmit 119:165."


Karl Klein siis valitsi USAn puolesta kansallisena rukouspäivänä rukoilemisen puolueettomuuden ja luopioksi leimautumisen sijasta.

Olisitko SINÄ mielummin rukoillut Yhdysvaltojen sotamenestyksen puolesta vai ollut Standfaster, "Lujana pysyvä", luopioksi leimattu?


---

*Lisäksi tuohon aikaan Vartiotornissa kannustettiin ostamaan mahdollisuuksien mukaan valtion sotaosakkeita (war bonds) Yhdysvaltojen sotaponnistelujen tukemiseksi.

Lähde: http://keskustelu.suomi24.fi/node/2308432

[Markku Meilo]

Mutta Markku, jehovan todistajat eivät sentään tartu aseisiin eivätkä tapa, että kyllä eroja löytyy.

Oletko kuukeloinut nimellä Laree Slack, jos et, niin siitä voit aloittaa. Kun olet sitten kiinnittänyt huomiosi esimerkiksi siihen yksityiskohtaan kuinka Lareen sairaanhoitajaäiti osasi hyödyntää ammattitaitoaan painamalla tyynyä tytön päähän, ettei huuto häiritse kun jt-isä hakkaa kaapelinpätkällä tyttärensä kuoliaaksi.

Toki siinä olet oikeassa, etteivät kaikki jehovantodistajat tapa lapsiaan kaapelinpätkällä, osa yrittää samaa verenläträysopilla. No tämä meni sivuun aiheesta, joten kun olet Lareen kohtalon selvittänyt, niin kuukeloi seuraavaksi vaikka täältä tai täältä.

Mitä sitten tulee aseisiin tarttumiseen, niin jehovantodistajat eivät ole lainkaan ainoita kyseistä laatua. Itse olen ollut pitkän kaavan totaalikieltäytyjä ja häpeän asiaa edelleen. Lusmuiluni oli halpamaista, itse asiassa hävettää nauttia yhteiskunnan turvaa kun olen laistanut siihen liittyviä vastuita. Etenkin kun kieli vyön alla odotetaan, että eri tavalla ajattelevat tapetaan, joka tappaminen on ulkoistettu taholle, josta kenelläkään ei ole osoittaa havaintoa.

Toki siinä olen kanssasi samaa mieltä, että eroja löytyy, tottamooses uskonnollisessa kultissa on oltava eroja normaaliin maailmaan verrattaessa. Se vaan menee tässä vitjassa niin, että kaivataan sellaista aikuisten oikeaksi luokiteltavaa positiivista, jota ei ole muualla kuin Vt-seurassa. Vajaan kahden vuosikymmenen ajan olen sellaista kysellyt, etkä sinäkään kyennyt sellaista esittämään.

[Markku Meilo]

Luettelisitko sellaista ihmisryhmää, jotka eivät ole osalllistuneet sotaan, sodan avustukseen eikä mihinkään muuhun sotatoimintaan.

Eipä juurikaan tule mieleen. Jos katsellaan asiaa laajemmalla ajallisella perspwektiivillä, niin Russell (joka katsoi Jehovan valinnen hänet jo ollessaan äitinsä kohdussa) ei nähnyt mitään väärää rintamalle menossa ihan aseen kanssa. Mutta Russelin kusipäinen ohje oli ampua ilmaan tai maahan, ei vihollista. Tuolla tavalla käyttäytyvää tuskin kukaan haluaa rintamalle kumppanikseen.

No sitten Rutherford kehotti raamatuntutkijoita lunastaamaan sotaoblikaatioita sekä yhtymään kansalliseen rukouspäivään ja pyydettäessä liputtamaan valtiolipulla. Kyseiset ohjeet olivat tietylle rt-porukalle liikaa, mutta heitä Vt-seura nimittää luopioiksi.

Jos sitten mietitään sotatoiminta-sanaa, niin se ei varmaan sovellu siihen jt-odotteseen, jossa Jehova (aivan näillä näppäimillä jo toista vuosisataa) teurastaa kaikki väärällä tavalla ajattelevat.

Mitä sanaa sinä käyttäisit porukasta, joka innokkaasti odottaa näkevänsä sen kun VT:n verenhimoinen Jehova listii 99,9 % maapallon väestä?

[Masterpiece]

Tuli tuosta aseistakieltäytymisestä mieleen, että itseäni rupeaa vituttamaan välittömästi, kun joku JT alkaa ylpeästi selittämään miten Jehovan todistajat eivät osallistuneet talvi- tai jatkosotaan lainkaan. Mielestäni tuo ei ole mikään ylpeyden aihe, päinvastoin.