Hallintoelimen motiivit

[Elisenda]

Pohdin tällaista, että mitähän hallintoelimen mielessä oikeasti liikkuu? Elelevätkö ne siellä norsunluutornissaan jonkinlaisessa kahdeksan hengen kollektiivisessa joukkoharhassa, että Jeesuksen johdolla tässä mennään ja tämä on Totuus™ ihan aikuisten oikeasti ect.?

Vai onko kaikessa kyse vain vallanhimosta ja rahanahneudesta? Että ovat elämästä niin vieraantuneita ja suorastaan pahoja, ettei yksilön kärsimyksellä ole mitään väliä. Jos siis ajatellaan, että kuinka moni on joutunut maksamaan kovan hinnan vaikka verikysymyksen ja aseistakieltäytymisen vuoksi. Että tuosta noin vaan tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat miljoonien ihmisten elämään. Ihan sama kuinka moni kärsii, kunhan paatti vaan jotenkin pysyy pinnalla.

[Carrie81]

Samaa miettiny minäkin. Huijaako ne tarkotuksella ihmisiä vai uskovatko itsekkin juttuihinsa? Uskooko ne todella olevansa jumalasta seuraavia ja että heidän määräämä oppinsa tulee Jumalalta, vaikkakin äänestyksien kautta. Vaiko sittenkin tieten tahtoen kusettavat ja tekevät bisnestä? Olispa kiva olla kärpäsenä katossa ku ne näitä salaisia kokouksiaan pitävät.

[Veli-Hopea]

Vaikea kuvitella ,että pojat on kovinkaan hengellisiä tai että iltapuuhissaan esittävät rukouksen ennen nukkumaanmenoa. En tiedä mistä oon tämän mielikuvan päähäni saanut, mutta jostain syystä en usko kovinkaan aktiiviseen hengellisyyteen arjessa, muuta kuin teennäisenä julkisilla paikoilla.

[Verilettu]

Minä olen jo pitkään uskonut, että hallintoelin on vain amerikkalaisen rahankeräystä harjoittavan lahkon johtoryhmä, jonka jäsenet eivät oikeasti usko itsekään mihinkään juttuihinsa. Kaiken takana ollee tuoton maksimointi: mahdollisimman vähällä mahdollisimman paljon. Kehtaavat väittää että valtakunta on hallinnut 100 vuotta, ja että Jeesus siellä valon määrää säätelee, mutta uskovatko itse? En voi millään uskoa.

Toki he hyötyvät asemastaan, saavat varmasti elellä varsin mukavaa elämää. Palvelu lienee ensiluokkaista ruoan tullessa ajallaan ilman vaivannäköä, eikä tarvinne odotella seuraavaa kuntoutustukea ja miettiä riittääkö se vuokraan ja ruokaan. Varmasti asiat sujuvat oikein kivasti ilman Jeesustakin. Luultavasti paljon paremmin kuin Jeesuksen alaisuudessa.

Mutta uskon ettei tämä epäusko rajoitu vain ylimpään johtoon. Uskon maailman Betelien olevan täynnänsä porukkaa jolle jokin vallan saaminen/toteuttaminen on syrjäyttänyt naiivit kuvitelmat jo aikaa sitten. Vai ajatteletteko että esim. Leinonen kuvittelee, että joo Jeesukselta tuli sekin ohje jossa pedofiilin touhuja täytyy ensin pohtia lakiosaston kanssa, jos rikoksen uhri vain löytää kaksi todistajaa puolelleen? Jeesus luultavasti ennemmin repisi moisen ohjekirjeen. En vaan voi uskoa että silläkään tasolla kukaan oikeasti uskoo että järjestö olisi Jeesuksen ohjauksessa. Itse asiassa aika alas joutuu hierarkiassa mennä ennen kuin Jeesuksen johtamiseen todella uskotaan, näin minä vain luulen.

[Kaarmis]

En usko kenenkään noiden juippien korkeaan hengelliseen tasoon, uskoisin että kaikilla on huuhtoutunut jo usko jumalaankin. Niillä on vaan käyny ns. uraimu.

[YksinäinenSusi]

Tämä maailma toimii siten, että älykkäät ja vaaralliset ihmiset houkuttelevat tyhmempiään ahneuteen vedoten. Tällaisia keinoja ovat esim verkostomarkkinointi - jossa tavoitellaan varakasta,jopa rikasta tulevaisuutta hyvin nopeasti,suorastaan "taloudellisesti riippumatonta" tilannetta itselle.

Uskonto on myös tällainen verkostomarkkinoinnin muoto ja epäilen että itse verkostomarkkinointi on saanut alkusysäyksen juurikin siitä miten uskonto toimii.

Uskonnossa tavoitellaan myös aineellista hyvinvointia, joka tulee taikaiskusta paratiisissa, kun uskot vain ja nimenomaan "taloudellisen riippumattomuuden"-tilaa, kun ei ole maailmallisia lakeja estämässä.
Voit ottaa itsellesi mitä haluat tai rakentaa mihin haluat ilman rakennuslupaa, kun vain kaadat puuta metsästä, joka ei ole kenekään omistuksessa.

Voit kävellä vaikka maapallon ympäri ja nauttia yltäkylläistä ruokaa ja yösijaa majataloissa matkan varrella.(kukapa tyhmä ei sellaista haluaisi, minä ainakin)

[Tony]

Jos ihmisen koko elämä on kiedottu lahkoon ja lyöty vielä kaupan päälle (pitkien ponnistelujen päätteeksi) lahkon ylimmille lauteille nauttimaan käytännön rajattomasta vallasta ja taloudellisesta riippumattomuudesta (joskaan ei vaurastumisesta), niin väitän että oletusarvoisesti 99% ihmisistä yksinkertaisesti sokeutuu tilanteelle.

Jos ajatellaan mitkä ovat tällaisen ihmisen vaihtoehdot, niin ihmiselle on mielestäni luontaista olla edes ajattelematta niitä. Kaikki muuhan tarkoittaisi kaiken menettämistä. Kaiken.

Vaikka hallintoelimen jäsenet eivät jossain sisimmässään uskoisikaan asiaansa, niin he eivät pysty käsittelemään asiaa eivätkä varsinkaan tekemään minkäänlaisia radikaaleja ratkaisuja. Sellainen vaatisi vallitsevissa olosuhteissa aivan poikkeuksellista kansalaisrohkeutta. Sellaista kuten Raymondilla oli. Sellaista jota esiintyy sillä kuuluisalla yhdellä sadasta.

Ja koska tällaisessa asemassa ja tilanteessa olevat ihmiset eivät näe vaihtoehtoja, niin eihän heille jää muutakaan jäljelle kuin puskea eteenpäin sillä mitä heillä on. Jos siihen kuuluu perheiden hajottaminen, niin ei voi mitään. Sehän on Totuudeksi tulkittua Jumalan sanaa. Tai Jumalan sanaksi tulkittua Totuutta. Miten vain. Sitä taas ei voi muuttaa jos ei ole aivan pakko, koska se tarkoittaisi oman aseman heilumista. Ja jos oma asema heiluu, alla voi odottaa ei mitään.

[Verilettu]

Vaikka hallintoelimen jäsenet eivät jossain sisimmässään uskoisikaan asiaansa, niin he eivät pysty käsittelemään asiaa eivätkä varsinkaan tekemään minkäänlaisia radikaaleja ratkaisuja

Oleellista tuossakin olisi kuitenkin se, etteivät he kuitenkaan luultavasti usko johtamaansa asiaan yhtään, jolloin motivaattorina on vain oma hyvinvointi ja se ettei hallintokaverit ala karttamaan

Surullista tietenkin on että tällaisen asian vuoksi lahkoon jollain lailla liittyneet ovat vuosien saatossa kärsineet ties mistä, tulevat vuosia kärsimään. Hirveä määrä aivopestyjä ihmisiä jotka kai sitten vilpittömästi uskovat että Jeesus ohjaa valtakunnankansliassa ja heittävät elämänsä hukkaan.


Asiaa liipaten, satuin katsomaan jonkun dokkarin/dokkarisarjan jakson, Lahkosta paenneet tjsp. se nimi kai oli. Oli kyllä muutaman asteen rankempaa menoa kuin todistajilla. Ensimmäinen lahko oli mormooneista moniavioisuuden vuoksi irtautunut liike, jonka johtajalla taisi olla 60-70 vaimoa. Tosin vaimot eivät tainneet kiinnostaa, koskapa pieniä lapsia raiskasi urakalla vuosikymmenien ajan. Sai onneksi sentään tuomion, 100 vuotiaana voi kysellä ehdonalaista, ja tuskin saa. Toivottavasti elää 150 vuotiaaksi. Toinen porukka oli joku agressiiviset kristityt (löytyikin googlella, mormooniroskaläjän nimeä en muista), jotka olivat pukeutuneet oikein univormuihin koska olivat Jumalan armeija. Tämän ryhmän kohdalla muuten mainittiin rakkauspommitus, mutta meno kyllä muuttui kuten juoneen kuuluu. Pieniä lapsia mm. hakattiin vöillä että oppivat olemaan hiljaa. Ihan sairasta menoa. Ilmeisesti mitä pienempi lahko sen hullumpi on meno.

Kyllä se on niin, että jos johonkin haluaa vielä uskoakin, niin ei siihen mitään jengiä tarvitse. Kuten jo Juice aikoinaan lauloi: "Eikä ainakaan missään jengissä, voi elämästä selvitä hengissä".

[Polyester]

Vaikka hallintoelimen jäsenet eivät jossain sisimmässään uskoisikaan asiaansa, niin he eivät pysty käsittelemään asiaa eivätkä varsinkaan tekemään minkäänlaisia radikaaleja ratkaisuja.

Kallistun vähän samanlaiselle linjalle. Ainakaan en usko, että hallintoelimen keskustelut olisivat täysin kyynisiä "teetetäänpä hyväuskoisilla hölmöillä vähän traktaattikampanjaa vaihteeksi ja katsotaan, mitä muuta he suostuvat nielemään", vaikka he eivät nyt ihan 100% varmasti uskoisikaan siihen pajunköyteen, mitä syöttävät.

Ihmismieli on jännä kapistus. Kun johonkin asiaan käyttää tai joutuu käyttämään paljon omaa aikaansa, mieli pyrkii mahdollisuuksien mukaan vääntämään tekemisen jotenkin mielekkääksi, koska olisi liian kipeä asia myöntää, että käyttää aikaansa johonkin täysin jonninjoutavaan. Melkoiseen henkiseen ja hengelliseen akrobatiaankin pystyy, kun todella haluaa johonkin uskoa. Hallintoelimen jäsenten asema on tietysti monella tapaa etuoikeutettu, mutta voidaan varmasti olettaa, että Jehovan todistajien järjestöön liittyvät asiat täyttävät heidän kalenterinsa aika tarkkaan. Näin ollen heillä on itselläänkin paljon pelissä ja he uhraavat paljon järjestölle. Olisi henkisesti hyvin raskasta elää tuolla tavalla, jos ei lainkaan uskoisi asiaansa. Tuollaisessa tilanteessa mieli helposti etsii keinoja pehmentää todellisuutta, jos ulospääsyä ei näytä olevan.

Samoin käsittääkseni on hyvin harvinaista, että joku olisi omasta mielestään täysi paskiainen, vaikka hän muiden mielestä sitä olisikin. Jopa rikolliset pyrkivät oikeuttamaan omaa toimintaansa jollain tavalla, esim. vetoamalla, että joku toinen olisi tuon tavaran voinut varastaa joka tapauksessa, tai väkivallan uhri jollain tavalla ansaitsi kohtalonsa. Jälleen mieli pyrkii pehmentämään todellisuutta, koska lienee ihmiselle jotenkin lajityypillistä kuitenkin uskoa olevansa "oikealla asialla", vaikka vähän sääntöjä joutuisi joskus soveltamaan. Uskoisin, että myös JT-hallintoelimen jäsenet ja muu johto jollain tapaa omassa mielessään oikeuttavat oman toimintansa, veriuhreja ja perheiden rikkomista myöten.

Oma lukunsa on sitten, miksei hallintoelimeltä ole anteeksipyyntöjä tullut, vaikka he ovat esim. siviilipalveluksen kieltämällä istuttaneet ihmisiä pitkiä aikoja vankilassa nyt katsottuna turhan takia ja hallintoelimen omasta erehdyksestä johtuen. Anteeksipyyntöä ei ole tullut siitä yksinkertaisesta syystä, että kukaan ihminen, mikään periaate tai julkisuuskampanja ei pysty hallintoelimeltä sellaista vaatimaan. Hallintoelin on Vartiotornin hiekkalaatikossa täysin haavoittumaton ja kaiken arvostelun yläpuolella. Tässä tilanteessa heidän on helpompaa jättää anteeksipyyntö tekemättä, vaikka omatunto vähän soimaisikin, koska tällä tavalla ikävään asiaan ei tarvitse sen enempää palata. Poissa silmistä, poissa mielestä. Erehdykset joko vaietaan kuoliaaksi tai mennään rivijäsenten selän taakse esim. käyttämällä sanamuotoa "Jehovan palvelijoilla on joskus ollut vääriä odotuksia".

[Markku Meilo]

Vai onko kaikessa kyse vain vallanhimosta ja rahanahneudesta?

Mä korvaisin jälkimmäisen ylellisellä elämällä, paavi hoitaa samaa hommaa vastaavista lähtökohdista yksin.

[Masterpiece]

Onkos hallintoelimen jäsenten raha-asioista jotakin konkreettista todistetta? Sanoin kerran eräälle JT:lle, että varmaankin monen uskonnon takana on vaikuttajana raha. Tähän JT vastasi, että hän on käynyt Yhdysvalloissa ja nähnyt miten hallintoelinten jäsenet elävät. Kuulemma elävät hyvin pienituloisesti, eikä heillä mitään suuria omaisuuksia ole. Olisi mielenkiintoista tietää miten paljon mulle valehdeltiin tuossakin asiassa.

[Verilettu]

Tähän JT vastasi, että hän on käynyt Yhdysvalloissa ja nähnyt miten hallintoelinten jäsenet elävät. Kuulemma elävät hyvin pienituloisesti, eikä heillä mitään suuria omaisuuksia ole.

Jos rahanhimo loppuisi siihen, että omat tarpeet ovat tyydytetty, menisi yritysmaailma ihan uusiksi. Ei yritystä johdeta sen mukaan että pihviä riittää omalle lautaselle. Joten on ihan normaalia että yritykset pyrkivät saamaan aina vain lisää rahaa sukanvarteen. Jehovan todistajien rahankeräyslahko ei ole mikään poikkeus tästä, vaikka se muutoin poikkeaisikin yrityksistä.

Järjestön kohdalla rahan himon voi ymmärtää ehkä silläkin, että jäsenkasvu taitaa painottua köyhiin 3. maihin josta rahaa ei niin vain irtoakaan länsimaiden malliin (puhdasta arvelua). Toiminnan on jatkuttava tulevaisuudessakin, joten rahan keräyksen lisäksi on pienennettävä menoja esim. karsimalla painokuluja. Niinpä todistajien "uusi" keksintö, sähköinen julkaiseminen, on taivaan lahja, mikä taas on tietenkin todistus että Jeesus johtaa järjestöä ja Jehova tukee asiaa. Tai jotain.

[Elisenda]

Olen taipuvainen kallistumaan samoille linjoille Tonyn ja Polyesterin kanssa, että tilanteelle sokeutuminen ja silmien ummistaminen tosiasioilta, koska vaihtoehto nyt yksinkertaisesti on vaan liian vaikea useimmille, vaikuttaa vahvasti hallintoelimen toimintaan.

Ehkä vielä sekin, että kenenkään ei tarvitse yksilöinä kantaa vastuuta päätöksistä. Joukosta saa voimaa ja sen selän taakse on helppo piiloutua. Tässä joukossa se kuuluisa tyhmyys kyllä tiivistyy aika kiitettävällä tavalla..

[Tony]

Onkos hallintoelimen jäsenten raha-asioista jotakin konkreettista todistetta? Sanoin kerran eräälle JT:lle, että varmaankin monen uskonnon takana on vaikuttajana raha. Tähän JT vastasi, että hän on käynyt Yhdysvalloissa ja nähnyt miten hallintoelinten jäsenet elävät. Kuulemma elävät hyvin pienituloisesti, eikä heillä mitään suuria omaisuuksia ole. Olisi mielenkiintoista tietää miten paljon mulle valehdeltiin tuossakin asiassa.

Ei näistä mitään mustaa valkoisella ole. Ymmärtääkseni voittoa tavoittelemattomien yhdistysten on vaikea jakaa rahaa ilman että verottaja kiinnostuu asiasta. Uskoisin myös että jos tilin tekemisestä olisi ollut jotain viitteitä, Raymond Franz olisi asiasta kertonut.

Kuuluuhan hallintoelimessä istumiseen tietenkin ilmainen ylläpito ja todennäköisesti kohtuu laadun kera. En silti usko että tässä lafkassa hallintoelimessä istutaan henkilökohtaiseen talouteen liittyvien asioiden takia.

Valtahan voi itsessäänkin olla myös aivan riittävä motivaattori.

David McClellandin suoritusarvoteoria

McClelland lähti tutkimaan motivaatiota tiiminsä kanssa pelkästään ylimmistä tarpeista, koska hänen mukaansa Maslowin perustarpeet ovat synnynnäisiä eivätkä opittuja. Hän jakoi siis tarpeet opittaviin ja synnynnäisiin ja hänen tutkimuksensa keskittyvät vain opittavaan osaan. Hän jakoi tarpeet seuraavasti:

• 1. Suoriutumisen tarve (need of achievement): tarve menestyä ja pyrkiä eteenpäin elämässä
  2. Liittymisen tarve (need of affiliation): tarve ihmissuhteisiin ja halu olla ihmisten kanssa
  3. Vallan tarve (need of power): halu vaikuttaa muiden tekemisiin ja saada muut tekemään asioita, mitä he eivät normaalisti tekisi.

Joillakin ihmisillä on pakottava halu menestyä. He tavoittelevat mieluiten henkilökohtaista menestystä kuin siitä saatavia palkkiota. Tämä tarve on suoriutumisen tarve. McClellandin mukaan korkean suoriutumistarpeen omaavat henkilöt eroavat muista siten, että he haluavat tehdä asiat paremmin, kuin ne on tehty aikaisemmin. Siksi he hakeutuvat tehtäviin, joissa he voivat olla henkilökohtaisesti vastuussa suorituksesta ja ratkaisujen keksimisestä. Tehtävästä saadaan nopeasti palautetta, joten he voivat nähdä kehityksensä suunnan. Nämä henkilöt eivät ole uhkapelureita, he ottavat vain tehtäviä, jotka eivät ole liian helppoja tai vaativia ja haluavat itse olla vastuussa kaikesta, jottei mikään jää sattuman varaan.

Ihmisillä, joilla on korkea vallan tarve, on halu olla ”johdossa”. He haluavat vaikuttaa ihmisiin, kontrolloida muita ja olla vaikutusvaltaisia. He hakeutuvat kilpailullisiin ja asemapohjaisiin tilanteisiin ja ovat enemmän huolissaan arvovaltansa kasvattamisesta kuin suorituksen tehokkuudesta. Korkean liittymisen tarpeen henkilöt haluavat olla pidettyjä ja muiden hyväksymiä. He hakeutuvat mieluummin tehtäviin, joissa tehdään yhteistyötä kuin kilpailullisiin tehtäviin. Heidän suosimissaan organisaatioissa päätökset tehdään korkeassa yhteisymmärryksessä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tarveteoria

[Mievaan]

Bongasin aikamoista ihmispalvontaa eräässä kansainvälisessä konventissa, kun elimen jäsen käveli ylös katsomoa puheen jälkeen kaikki halusivat kätellä mja monia kuvia otettiin sillä meni monta minuuttia päästä ylös. Ihan taatusti hivelee itsetuntoa. Tuhannet kuuntelee kun puhun ja ohjelma saatetaan lähettää live videona/äänenä muutamiin valtakunnansaleihin.