Historiaa - osa 9: Tienraivaajien elämä ei ole helppoa

[Johanneksen poika]

Historiaa - osa 9: Tienraivaajien elämä ei ole helppoa

Jehovan todistajien keskuudessa on ns. "tienraivaajia". Koska tienraivaajat käyttävät kymmeniä tunteja joka kuukausi saarnaamisen eri piirteisiin, heillä täytyy olla hyvin laadittu aikataulu. Muuten tavoitteeseen pääsy ei onnistu.

Tienraivaaja voi pääsääntöisesti tehdä vain osapäivätyötä, joten käytettävissä oleva rahamäärä on hyvin pieni. Monissa maissa asuminen ja ruoka ovat kallistuneet niin, että toimeentulo ei ole helppoa.

Vartiotorniseura tietää tienraivaajien haasteet. Näin ollen se pyrkii myös rohkaisemaan tienraivaajia. Aika ajoin tienraivaajat saavat kirjeitä haaratoimistosta.

http://johanneksenpoika.fi/jtleaks/tienraivaajat.html



Kuva: e-Watchman

[Masterpiece]

Mielenkiintoista! Kiitoksia tällaisista inside-asioista, joista minunlaisillani ei-koskaan-ole-ollutkaan-jehovan-todistaja -tyypeillä ei ole käsitystä.

[Polyester]

Hieman surku tulee tuota viikkoaikataulua katsoessa. Käyttäisi nyt ainoan elämänsä johonkin hyödyllisempään.

No, onhan tienraivaus toisaalta kai hyvä tapa "pätevöityä" AP:n tai vanhimman tehtäviin - siis edellyttäen, että on (housussa) muuten edellytyksiä pätevöityä noihin tehtäviin.

[YksinäinenSusi]

Koska tienraivaajat käyttävät kymmeniä tunteja joka kuukausi saarnaamisen eri piirteisiin, heillä täytyy olla hyvin laadittu aikataulu. Muuten tavoitteeseen pääsy ei onnistu.

Mutta mitä tähän vaaditaan? Miksi niin harvat seurakunnasta alkavat tienraivaajiksi?

Täytyy ensinnäkin olla luonteeltaan erittäin ulospäinsuuntautuvainen. Täytyy myös nauttia kenttäpalvelustyöstä, sen täytyisi olla tavallaan ainoa intohimo elämässä jotta tuollaisiin tuntitavoitteisiin pääsee, koska täytyy myös varautua odottamattomiin esteisiin tekemällä tunteja varastoon.

Eli tuntien varastoon tekeminen edellyttää, että on tehtävä tosiaan aamupäivällä ja iltapäivällä.

Eli todellakin mahdoton yhtälö monille. Useimmille kenttäpalvelus on pakkopulla, tienraivaajalle se ei saa olla sitä. Ja kyllä sitäkin moni yrittää ja joutuu lopettamaan saliuskottavuuden silloin vähän myös kärsiessä kolauksen.

Seurakuntalaiset kuiskailevat keskenään,"se oli tienraivaaja, mutta lopetti, eiks se saanukkaan siunauksia, kun joutu panemaan pillit pussiin ... oliko kenties jokin salainen pahe ..."
Tässä on sekin hauska piirre, että jos epäonnistuu tienraivauksessa, niin siinä tavallaan osoittaa seurakuntalaisille, että se ei ole kannattavaa työtä, eikä uhrauksien arvoista.

Ihmettelen tosiaan niitä harvoja, jotka ovat jopa erikoistienraivaajia. Tienraivauksen täytyy olla silloin koko elämä.

[Verilettu]

Onneksi voin todeta, että käytin tätä "etua" vain yhden kerran, sekin osa-aikaisena.

Mutta olihan se ihan opettavaista. Osa-aikaisenakin oppi kenttäkavereiltä miten tunteja saa laahustettua tehokkaasti pienellä vaivalla! Eli esim. kentälle lähdössä heti esität traktaattia jollekin, ihan sama kiinnostaako vai ei, siitä alkaa aika kertymään. Sitten matkustat itse kenttäalueelle, mielellään hitaasti (muista koko ajan kertyvät minuutit vaikket tee mitään). Sitten kenttäkaveri, jos on on vanhin, kertoilee leppoisasti sinulle kaduilla laahustaessa seurakuntalaisten viimeisimmät juorut, välillä vilautat jotain painotuotetta hajamielisesti jollekin. Ja se vain aika kulkee. Käydään kahvilla, aika kulkee silloinkin. Jne. Lopuksi tunnit pyöristetään kynäilemällä vähän miten saattuu tuntumaan.

Kaikissa em. kohdissa on tietenkin henk.koht eroja.

Sitten on oikeita tienraivaajia, jotka todella tekevät hirveästi työtä ja vaivaa, eipä sillä. Ja voi vain kysyä että miksi. Yhden tienraivaajan tunnen aika hyvin, ja minusta hänellä ei ole ollut kaikki ihan kohdillaan, jo vuosiin. Todellinen lahkon todistaja.

[meikku]

Minä olin yhden kerran osa-aikaisena ylä-aste ikäisenä. Keskellä talvea pohjois-Suomessa, ja sattui vielä koko talven kylmin kuukausi. Koko kuukauden oli parhaimmillaan 30-40 astetta pakkasta Sain sentään luvan kanssa mennä toppahousuilla kentälle. Mutta urheasti siellä pakkasessa taapersin ja yritin epätoivoisesti saada tunnit täyteen. Muutaman tunnin taisi jäädä kuitenkin vajaaksi...

[Veli-Hopea]

Minä olin yhden kerran osa-aikaisena ylä-aste ikäisenä. Keskellä talvea pohjois-Suomessa, ja sattui vielä koko talven kylmin kuukausi. Koko kuukauden oli parhaimmillaan 30-40 astetta pakkasta Sain sentään luvan kanssa mennä toppahousuilla kentälle. Mutta urheasti siellä pakkasessa taapersin ja yritin epätoivoisesti saada tunnit täyteen. Muutaman tunnin taisi jäädä kuitenkin vajaaksi...

Kuulostaa kyllä sellaiselta, että näinhän se Jehova haluaa homman menevän.. Kyllä!
Ei se ole taakka, se on kivaa!!!

[meikku]

Juh.. Oli Kivaa Häpesin vielä kuollakseni niitä ihan hirveitä toppahousuja!! Kun tuli koulukavereita vastaan niin ei tienny olisko hävenny Vartiotorneja vai niitä kirkkaan punaisia henkselitoppiksia enemmän. Voi niitä aikoja

[Veli-Hopea]

Eli esim. kentälle lähdössä heti esität traktaattia jollekin, ihan sama kiinnostaako vai ei, siitä alkaa aika kertymään. Sitten matkustat itse kenttäalueelle, mielellään hitaasti (muista koko ajan kertyvät minuutit vaikket tee mitään). Sitten kenttäkaveri, jos on on vanhin, kertoilee leppoisasti sinulle kaduilla laahustaessa seurakuntalaisten viimeisimmät juorut, välillä vilautat jotain painotuotetta hajamielisesti jollekin. Ja se vain aika kulkee. Käydään kahvilla, aika kulkee silloinkin. Jne. Lopuksi tunnit pyöristetään kynäilemällä vähän miten saattuu tuntumaan.

Kaikissa em. kohdissa on tietenkin henk.koht eroja.

Tämä on pyörinyt mielessäni, enkä mitenkään voi väittää vastaan.Tätä se paljon on.
Mietin vain vertailua Jumalan ja normi ansiotyössä olevan pomon välillä.

Tulisiko ansiotyöstä kenkää? , jos : ( Tekstiä hiukan muokattu ) Töihin tullessa heti esität leimakorttia koneelle, ihan sama kiinnostaako vai ei, siitä alkaa aika kertymään. Sitten matkustat itse työpisteelle, mielellään hitaasti (muista koko ajan kertyvät minuutit vaikket tee mitään). Sitten työkaveri, jos on on vanha, kertoilee leppoisasti sinulle käytävillä laahustaessa työpaikan viimeisimmät juorut, välillä vilautat jotain työprojektiasi hajamielisesti jollekin. Ja se vain aika kulkee. Käydään kahvilla, aika kulkee silloinkin. Jne. Lopuksi tunnit pyöristetään kynäilemällä vähän miten saattuu tuntumaan.

Ja näin...

Kyllä tässä pomot mahtaa olla tyytyväisiä ja jos on, täytyy Jehovankin olla tyytyväinen.

[Verilettu]

Kyllä tässä pomot mahtaa olla tyytyväisiä ja jos on, täytyy Jehovankin olla tyytyväinen.

Tottakai, onhan se laahustaminenkin kuulemma todistusta. Todistajat kun tunnetaan ja erotetaan muista kulkijoista, niin siinäpähän saavat "mualimalliset" todistusta. Niin kerpele.

[Veli-Hopea]

Kyllä tässä pomot mahtaa olla tyytyväisiä ja jos on, täytyy Jehovankin olla tyytyväinen.

Tottakai, onhan se laahustaminenkin kuulemma todistusta. Todistajat kun tunnetaan ja erotetaan muista kulkijoista, niin siinäpähän saavat "mualimalliset" todistusta. Niin kerpele.

Ilmanmuuta. vaikee vaan kuvitella että kukaan työnantaja olisi tällaisiin laahustajiin tyytyväinen , en minä ainakaan olisi.