Danielin kirjaa on tulkittu vuosien saatossa monella tavalla.
Danielhan ei missään kohtaa mainitse Roomaa nimeltä, vaikka nimeääkin muita valtakuntia.
Jaakko Ahvenainen on jokunen vuosi sitten laittanut tällekin palstalle mielestäni hyvän ja perusteellisen kirjoituksen Danielin kirjasta.
Laitan tähän suoran lainauksen ja sitten linkin keskusteluun.
"Kerrottuaan kuninkaan unen, Daniel selittää sen. Ei ole yllätys, että Nebukadnessar on kultainen pää, joka on saanut vallan taivaan Jumalalta –siis kaikkiin muihin jumaluuksiin nähden suvereenilta tosi Jumalalta.
Tämä suvereeni Jumala on kutsunut Nebukadnessarin palvelijakseen ja häntä puolestaan palvelevat jopa metsän eläimet (vrt. Jer. 27:6 , 28:14) muiden luotujen ohella. Hän on ”se ensimmäinen”.
Hänen jälkeensä tulee kuitenkin toinen, häntä vähempiarvoinen valtakunta. Danielin kirjoittajan mukaan tämä on Meedia (jae 39 vrt. 6:1). Kolmas valtakunta, vaskinen, joka hallitsee koko maata lienee Persia (539-332 eKr). Neljäs puolestaan on Aleksanteri Suuren Makedonia-Kreikka (333/332-323 eKr), joka raudan lujuudella murskaa kaiken tielleen sattuvan, mutta saveen sekoitettuna on samalla hauras.
Meedia on tässä kummajainen, sillä se ei näyttele mitään osaa Baabelin valloituksessa (IRT osa 3, palstat 7117 –7120, emt kartasto, RKH s. 543), vaan sen valloittaa Kyyros II 539 eKr.
Olisin itse valmis selittämään valtakunnat hieman toisin: Babylon, Persia, Makedonia-Kreikka ja Rooma, mutta Danielin teksti ei näyttäisi puoltavan tätä. Tosin maininta jakeessa 44 ”niiden kuninkaiden päivinä” riittää vallan hyvin Rooman maailman valtaan asti. Raamattu ei kaikissa vuosiluvuissaan ole kovin täsmällinen.
Aleksanteri Suuren perustaman valtakunnan jälkeen Palestiina ajautui kriisiin ollen egyptiläisten Ptolemaiosten ja syyrialaisten Seleukosten taistelukenttänä. Näitä eturistiriitoja pyrittiin sovittelemaan naimakaupoin, mutta laihoin tuloksin. Jae 43 näyttäisi viittaavan tähän: ”vaikka ne sekaantuvat toisiinsa ihmissiemenellä, ne eivät yhdisty toinen toiseensa” (vrt. 11:6, 17 ja niiden selitystä myöhemmin).
Jae 44 on myös moniselitteinen. Tässä viitataan Nebukadnessarin unen kiveen, joka ilmeisesti taivaallisen voiman liikkeelle panemana murskasi kaikki edeltäjävaltakunnat, mutta kasvoi itse suunnattomaksi vuoreksi, joka täytti koko maailman, jae 35. Tämä voidaan tulkita Jumalan puuttumisena historian kulkuun (oma kommentti).
”Niiden jälkeen” (Babylonin, Meedian, Persian ja Makedonia-Kreikan) Jumala pystyttäisi oman valtakuntansa, joka muut murskattuaan itse pysyisi iankaikkisesti (jae 44; vrt. jae 35). Kun sen valtaa ei anneta enää kenellekään muulle, arvelee Puukko tämän tarkoittavan, että vain Israelin pyhät (”Korkeimman pyhien kansa”) saavat siinä hallita (vrt. 7:27). Tällöin tarkoitettaisiin fyysisiä israelilaisia, jotka Jumala otti nimiinsä (Jes. 43:1 ; 45:4).
Tämä merkitsisi myös sitä, että ”niiden kuninkaiden päivinä”, jae 44, tarkoittaisi Aleksanteri Suuren seuraajien ns. diadokkikuninkaiden, lähinnä Syyrian seleukidien aikoja, joihin myös Antiokos IV Epifanes kuului ja jonka kuoltua (164/163 eKr) juutalaiset saavuttivat uskonnollisen ja kansallisen vapauden.
Sen estämättä, että edellä esitetty vaikuttaa hyvin loogiselta, voisin ajatella suunnattoman vuoren tarkoittavan Jumalan Jeesuksessa Kristuksessa perustamaa taivasten valtakuntaa, joka on jo nyt ”sisällisesti teissä” (Luuk. 17:21) ja sen kansalaisia, siis kristittyjä, jotka levittäytyvät yli maan piirin. "
http://veljesseura.org/foorumi/viewtopi ... 6&start=15