Kuolema

[Peeveli]

Mitenkäs te suhtaudutta kuolemaan?

Halusin ottaa tämän aiheeksi vastakohtana tuolle ikuisenelämän odotteelle., mistä puhetta on enemmän kuin puhujia.

Kuinka normaalina sitä pidätte. Onko sen jälkeen tarkoituskaan tapahtua mitään.
Onko epänormaalia jos ei osaa pelätä kuolemaa millään tavalla tai ei valuta kyyneltä läheisen kuollessa?
Monilla alkuperäiskansoilla, tai oikeastaan kaikilla niillä on täysin erilainen suhtautuminen kuolemaan kuin nykyisin länsimaissa, miksi?
Voisiko kuolemaan suhtautua tasapainoisesti ja ymmärtää että jokaisen täältä on lähdettävä ja elää se yksi elämä läheisiä varten, ei itseä tai omaa ikuista elämää varten?

Itse metsästäjänä monesti miettiny näitä iltatulilla tai kun valuttanu vasta pyydetyn eläimen..siinä on jotain mitä on vaikea selittää. Eläimethän ei osaa kuvitella elävänsä ikuisesti mutta se hetki on kaikilla sama elämä jättää oli eläin tai ihminen.

Ja jos ei läheisiä ole, niin onko väliä lähteekö täältä nyt vai eläkeiässä?

[Veli-Hopea]

Ja jos ei läheisiä ole, niin onko väliä lähteekö täältä nyt vai eläkeiässä

Ei kai sillä ole mitään väliä varsinkaan jos ei mitään meinaa saavuttaa. Täältä lähdetään kuin haavanlehti maksakirroosiin,me vaan luullaan ittestämme liikoja.

Onhan se perseestä joskus ajatella että niin se jälkepolvenkin elämä joskus katoaa ja moni asia tuntuu turhalta, niin lohtunahan ikuiset elämät on varmasti jonkinlaisena vaihtoehtona paikallaan, riippuu mihin on kanvanut.

Jotenkin olen huomannut että muilla kuin lähellä pyörivillä todistajilla on erilainen suhtautuminen kuolemiseen eivätkä he näytä surevan tai käsittelevän kuolemia samalla vakavuudella. En osaa sanoa mutta suhtautuminen on erilaisempi ja neutraalimpi ? Kenties luonnollisempi ja sellainen että ovat paljon paremmin hyväksyneet asian niin kuin se on. Se ei ole niinkään ongelma. En tiedä... Vaikka siis kyllähän muu väkikin surra osaa.

[Markku Meilo]

Kuinka normaalina sitä pidätte.

Aika normaalia menoa se on jo ihan siitä päätellen, että ensimmäisestäkään kuolemalta lopullisesti välttyneestä en tiedä uskottavaa näyttöä.

Onko sen jälkeen tarkoituskaan tapahtua mitään.

Olisko sama tarkoitus kuin muullakin luonnolla, kierto?

Onko epänormaalia jos ei osaa pelätä kuolemaa millään tavalla...

Käsittääkseni se on pikemminkin realismia, eikä mitenkään harvinaista iän karttuessa.

...tai ei valuta kyyneltä läheisen kuollessa?

Riippunee läheisen määrittelystä ja/tai kyynelehtimättömän tunne-elämän luonteesta.

Monilla alkuperäiskansoilla, tai oikeastaan kaikilla niillä on täysin erilainen suhtautuminen kuolemaan kuin nykyisin länsimaissa, miksi?

Vaikea sanoa mitään tyhjentävää, mutta yhdeksi syyksi olen päätellyt kuoleman nykyisen steriloinnin tai vainajan taustalle häivyttämisen. Kymmeniä vuosia sitten vainaja oli tuvassa näytillä, hyvin läheisen ortodoksikaverini hautajaiset oli vaikuttava kokemus juuri siksi, että arkku oli auki ja sain jättää hänet henkilökohtaisella hetken "audienssilla".

Voisiko kuolemaan suhtautua tasapainoisesti ja ymmärtää että jokaisen täältä on lähdettävä ja elää se yksi elämä läheisiä varten, ei itseä tai omaa ikuista elämää varten?

Mulle on kehittynyt ajatus, että kyseessä saattaa monissa tapauksissa olla menetyksen lopullisuus. Eli normaalissa järjestyksessä koettu menetys sinällään hyväksytään, mutta sitä menetyksen lopullisuutta on työstettävä, eli miten jatketaan eteenpäin ilman tuota poistunutta.

Ja jos ei läheisiä ole, niin onko väliä lähteekö täältä nyt vai eläkeiässä?

No ainakin valtiolta jää verotuloja saamatta.

[YksinäinenSusi]

Ja jos ei läheisiä ole, niin onko väliä lähteekö täältä nyt vai eläkeiässä?

No ainakin valtiolta jää verotuloja saamatta.

Tai ulosottomies ei saakaan tuhkia pesästä.

[Occamin partaveitsi]

Kirjoittaja Peeveli » 24.12.2014 19:50

Mitenkäs te suhtaudutta kuolemaan?

Mielipiteeni...
Mitä enemmän ihmiselle tulee ikää, sitä enemmän hän myös väsyy "elämiseen" ja suhtautuminen kuolemaan on luonnollisempaa, kun esim nuorella. Myös "tarpeettomuuden tunne" lisää tuota väsymystä.

Kirjoitit myös---
"Halusin ottaa tämän aiheeksi vastakohtana tuolle ikuisenelämän odotteelle., mistä puhetta on enemmän kuin puhujia."

Mielipiteeni...

Tällä palstalla on sivuttu jo tätä asiaa, ja todettu mm. että raamatun "ikuinen" ei välttämättä ole sama, kun me sen sanan "ikuinen" ymmärrämme. Raamatun ikuinen voisi esim. tarkoittaa esim. 1000 vuotta, ja että tällaiseen elin-ikä määrään on realiset mahdollisuudet, jos kaikki osuu ihmisen elämässä nappiin.

Kirjoitit...

"Kuinka normaalina sitä pidätte. Onko sen jälkeen tarkoituskaan tapahtua mitään."

Mielipiteeni...

Raamatun mukaan ihminen palajaa tomuun..josta se on tehty.
Se, että onko ylösnousemusta olemassa, se mielestäni on Jumalan asia päättää, ja jos on, niin tapahtuuko se haudasta ylösnousemisena vai uudelleen syntymisenä naisesta, ...ja kasvaminen vauvelista täydeksi ihmiseksi, ...kuitenkin niin, että esim. Peevelin persoonallisuus on Jumalan muistissa, ja Hän istuttaa sen tähän uudestisyntyneeseen vauveliin.
Nämä asia mielestäni tietää vain Luoja,joka on kaiken suunnitellut jo aikojen alussa.

Kirjoitit...

"Onko epänormaalia jos ei osaa pelätä kuolemaa millään tavalla tai ei valuta kyyneltä läheisen kuollessa?"

Mielipiteeni

Toiset ihmiset ovat tunne-elämältään herkempiä, kun toiset.
Tunne-elämää voidaan säädellä erillaisilla lääkkeillä ja aineilla. Esim. kun minun anoppini kuoli, ja minä lupauduin pitämään muistopuhetta haudalla, niin kysyin lääkäriltäni mahdollisia apuja tunne-elämän hillitsemiseksi puheen aikana. Hän määräsi joitain pillereitä, jotka kyllä auttoi, mutta ne teki väsyneeksi,...eli heti puheeni jälkeen halusin mennä nukkumaan.
En suosittele kyseessä olevia pillereitä kenellekkään. Jos tunne-elämä on herkkä, niin ei kannata hautajaispuheita tällaisen ihmisen pitää.

Kirjoitit...
"Monilla alkuperäiskansoilla, tai oikeastaan kaikilla niillä on täysin erilainen suhtautuminen kuolemaan kuin nykyisin länsimaissa, miksi?"

Tähän minulla ei ole mielipidettä.

Kirjoitit...

"Voisiko kuolemaan suhtautua tasapainoisesti ja ymmärtää että jokaisen täältä on lähdettävä ja elää se yksi elämä läheisiä varten, ei itseä tai omaa ikuista elämää varten?"

Mielipiteeni...

Varmasti on hyvä elää "läheisiä" varten, näin varmasti yleensä esim. isä ja äiti elääkin esim. lapsiansa varten. Itseä varten on hyvä elää ainakin sen verran, että huolehtii terveydestään, oikeista elintavoista, terveellisestä ravinnosta jne. jne., Itsestään huolehtiminen on myös "lähimmäisistään huolehtimista.
Jos et huolehtisi itsestäsi, niin kuinka voisit huolehtia lähimäisistäsi ?

Kirjoitit...

"Itse metsästäjänä monesti miettiny näitä iltatulilla tai kun valuttanu vasta pyydetyn eläimen..siinä on jotain mitä on vaikea selittää. Eläimethän ei osaa kuvitella elävänsä ikuisesti mutta se hetki on kaikilla sama elämä jättää oli eläin tai ihminen.°

Mielipiteeni...

Näin olen minäkin monesti mietiskellyt esim. hirvimetsällä ollessani.

Kirjoitit...

"Ja jos ei läheisiä ole, niin onko väliä lähteekö täältä nyt vai eläkeiässä?"

Mielipiteeni...

Ei se nyt aivan niin ole, kyllä jokaisella pitää olla tavoite mahdollisimman pitkään ikään.

Laita sinäkin Peeveli tavoitteeksi esim 105 vuotta..se on täysin realista.

[Markku Meilo]

Tai ulosottomies ei saakaan tuhkia pesästä.

Paitsi jos kuollut kierrätetään esimerkiksi Helsingissä Väiskin Grillin kautta.

[apostatesanta]

Raiskauksia, murhia, pedofiliaa, väkivaltaa, kidutusta, KUOLEMA!

Näitä on hieno miettiä näin vuoden vaihteen kynnyksellä. Tsiisas, mikä vittu teitä vaivaa?

[Veli-Hopea]

Raiskauksia, murhia, pedofiliaa, väkivaltaa, kidutusta, KUOLEMA!

Näitä on hieno miettiä näin vuoden vaihteen kynnyksellä. Tsiisas, mikä vittu teitä vaivaa?

Tais pukki jäädä ilman piparia tänä vuonna no ei muutakuin päiviä laskemaan. Eiköhän se muori ensvuonna sitten innostu.

[Markku Meilo]

Raiskauksia, murhia, pedofiliaa, väkivaltaa, kidutusta, KUOLEMA!

Näitä on hieno miettiä näin vuoden vaihteen kynnyksellä. Tsiisas, mikä vittu teitä vaivaa?

Muiden vaivoista tai vaivattomuuksista en tiedä, mutta ainakin minulle vuoden vaihtumiset ovat kalenteripäiviä muiden kalenteripäivien joukossa. No ehkä sillä erolla, että 1. tammikuuta siivoilen naapurien meluhylsyjä pois kulkureiteiltä ja ajoneuvojen katoilta (sekä sitten lumien lähdettyä muualta).

[Nimrod]

JT:lle ominainen perverssi obsessio _ikuisesta_ elämästä lakkaa, kun jt-eron jälkeen on tajunnut kuoleman olevan normaalia. Me ainoastaan vapautamme energiamme toisaalle.

Mieluummin vapaa ja itsenäinen rajallinen elämä kuin jeppulana ikuisesti, on se sen verran iljettävää.

[Markku Meilo]

Havaittavissa oleva kuolemaa edeltävä elämä on todellisempi kuin tarupohjainen kuolemaa seuraava elämä.

[YksinäinenSusi]

Olen pohtinut sellaistakin, että elämä on oikeastaan epänormaalia kuolemaan verrattuna.

Elämä kestää niin pienen hetken verrattuna siihen mitä kuolema kestää. Kuolemahan kestää ainiaan, ikuisesti, sen jälkeen kun elämä on ihmisestä sammunut.

Kuolema ei eiis ole mielestäni epänormaali asia, vaan elämä on epänormaali.

Jehovantodistajat usein sanovat että on epänormaalia olla haluamatta elää ikuisesti.

Mutta onko se todella niin? Eikö paremminkin ikuisen elämän haluaminen ole epänormaalia?

Kun ihmisolio - tallainen kuin esmes jarkke - alkaa soljua kohti ikääntymistä, niin kuoleman alkaa huomaamaan erilaisena asiana kuin millaisena sen nuorena näki.

Arvot muuttuvat ja alkaa huomaamaan mikä elämässä mahdollisesti olisi vielä tarkeää. Itselleni tuli tärkeäksi hakeutua näille pohjoisille leveysasteille poikani läheisyyteen.

Kunpa ihmisolio olisi nuorena vanha ja vanhana nuori, niin asiat olisivat monessa suhteessa paljon paremmin maailmassa.

[Peeveli]

No jt:n Elämänkatsomus on niin paljon erilainen kuin monilla muilla:
Haaveillaan ikuisesta elämästä, mutta jätetään elämättä se todellinen yksi elämä ja pelätään kuolemaa.
Käännän asiat nykyisin näin:
Haaveilen hyvästä tulevaisuudesta, elän nyt täysillä ja nauttien elämästä ja kuolema saa tulla sitten kun on tullakseen.
Vaikkakin ikää on vasta reilut 30, on tuohon mahtunut tapahtumarikas elämä, paljon hyvää on tapahtunut varsinkin lahkon jättämisen
jälkeen ja toivottavasti tämä suunta jatkuu

[Tuttu]

Hei "Jarkke"!
Lähetin Sinulle yv:n 31.12.14.
En tiedä mihin kansioon on mennyt?
Olisin kiitollinen jos vastaat!
/"Tuttu"

[Occamin partaveitsi]

Kyllä tiede on ylivertainen tutkimuksissaan.

Tiedemiehet ovat keksineet syyn vanhenemiseen. Oxfordin tutkimuksen mukaan vanheneminen johtuu siitä, että ihminen ikääntyy.
Lähde Aamulehti 31.12.2014. (Pitkon ja Sihdon vuosikatsaus)