Jehovantodistamisen paradoksaalisuus

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

Vieras

Re: Jehovantodistamisen paradoksaalisuus

Viesti Kirjoittaja Vieras »

"Niin joo.
Tuo Jeesuksen uhrikuolema on vähän kaksipiippuista. Hänethän herätettiin takaisin eloon ja kertomuksen mukaan hän tiesi jo etukäteen, että kuolema on vain väliaikaista. Ei tunnu loppupeleissä miltään mahdottoman suurelta uhrautumiselta."

Samaa olen ajatellut, ettei se kuolema nyt oikeastaan ollut edes kuolema vaan lähinnä siirtyminen. Kuolemalla olisi luullut tarkoittavan lopullista kuolemaa, tai kuolihan Jeesus ihmisenä, mutta heräsi heti henkiolentoja.

En ymmärrä miksi todistajat hehkuttavat Jeesuksen kuolemaa niin älyttömän suurena asiana koska sehän ei ollut edes lopullista. Ja miksi Jehovan piti järjestää näytelmä rituaali (Jeesuksen uhraus), että ihmiskunta saisi mahdolisuuden ikuiseen elämään? kyllähän tuo nyt olisi onnistunut ilman dramatiikkaakin.
stigma

Re: Jehovantodistamisen paradoksaalisuus

Viesti Kirjoittaja stigma »

Veli-Hopea kirjoitti:Tony vetää nämä hommat monesti niin että piste lopussa on tosiaankin piste. En ainakaan itse keksi mitään lisättävää ( jotakin pitää sanoa).No kyllä tähän varmasti saadaan montaa mieltä,jos ei muuta niin tappelu sitten:D

Jos ihminen itse tietää "hyvästä uutisesta", tämän on levitettävä sitä tai joutuu verivelkaan, eikä itse pääse paratiisiin. Ja mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Sitä, että Jehovan todistajat eivät itseasiassa ole ovilla muita ihmisiä varten, vaan ostamassa itselleen lippua paratiisiin. Siinä sivussa sitten jakelevat ovilla tappotuomioita.
Tämä on ainoa pätkä, johon siihenkin pystyn laittamaan jatkoa ainoastaan saman asian toistelulla:

Eli,joo jos olisi hitusenkaan rakkaudellisuutta, jätettäisiin höpötykset kertomatta. No ei, oma napa on varmistettava sillä että tosiaan muut "jotka eivät kuuntele" tuhotaan harmagedonissa.

Jeesus kuoli muiden puolesta, mitä tekee todistaja?


Osimoilleen näin ,mutta kyllä minä itse muistelen kertoneeni jollekkin läheiselle myös rakkaudesta(ainakin kuvittelen niin), koska halusin tämänkin pääsevän paratiisiin. Toisaalta tiesin tai ainakin uskoin 99%sti,että höpötykseni olivat turhaa, ei tuo kuitenkaan todistajaksi tule,joten tappotuomioita sorruin vahingossa itsekin jakelemaan. No, onhan se 1%n mahdollisuus jotakin, mutta olisinpa ollut hiljaa niin prosentti olisi ollut huomattavasti korkeampi.

Tietämättäni laskin lähimpieni mahdollisuudet nolliin, anteeksi.

Mikä pahinta, jotkin kerrat näistä höpötyksistä tuli tehtyä humalassa,joka lisää painolastia tappotuomion puolelle entisestään ja vannon kautta kiven ja kannon, en ole enkä ollut ensimmäinen tai tule olemaan viimeinen todistaja joka avaa uskonsuunsa humalassa.
Itselle on tullut olo, että kaikki rakkaudellisuus on lähinnä pahasta, jos asiaan liittyy jotenkin jt tai Jehova itse.
stigma

Re: Jehovantodistamisen paradoksaalisuus

Viesti Kirjoittaja stigma »

Veli-Hopea kirjoitti:
Ei tunnu loppupeleissä miltään mahdottoman suurelta uhrautumiselta.
No ei se on vähän sama kun siirrettäis rippeli johonkin labrassa tehtyyn klooniin ja sitten kun se tapetaan niin rippeli tulee takas rippeliin. Ei siinä rippeli tai kukaan paljoo mitään menettäny. Kunhan kävi leijumassa jossain muualla.
Kauhee mitä sä horiset :shock:
Filippos
Viestit: 1139
Liittynyt: 30.09.2009 10:46
Paikkakunta: Oulu

Re: Jehovantodistamisen paradoksaalisuus

Viesti Kirjoittaja Filippos »

stigma kirjoitti:
Veli-Hopea kirjoitti:
Ei tunnu loppupeleissä miltään mahdottoman suurelta uhrautumiselta.
No ei se on vähän sama kun siirrettäis rippeli johonkin labrassa tehtyyn klooniin ja sitten kun se tapetaan niin rippeli tulee takas rippeliin. Ei siinä rippeli tai kukaan paljoo mitään menettäny. Kunhan kävi leijumassa jossain muualla.
Kauhee mitä sä horiset :shock:
Mikä tuossa oli vaikea ymmärtää? Rippelin tietoisuushan siinä vaan kopioidaan toiseen (aivot nääs), eikä alkuperäisen edes tarvi lähteä mihinkään leijumaan.
Vastaa Viestiin