Musiikkia

[Witless]

Minä olen suuri Waltari-fani.

Waltari on sellainen bändi, johon minäkin olen syystä tai toisesta törmännyt livenä useamman kerran, ja menokin on ollut ihan mukavaa. 90-luvulla näin Waltaria kahteen eri otteeseen GooM-opiskelijaristeilyillä ja pari vuotta sitten paikallisessa ravintelissa.

Waltaria en diggaile. Silti muistan ikuisesti kun olimme poikani (silloin aika pienen) kanssa musiikkimessuilla Messukeskuksessa. Nimeltään jo unohtunut rock-trio vetäisi jossain pienessä tilassa aika kovaäänisen näytteen musiikistaan ja poika alkoi itkeä välittömästi. Waltarin Kärtsy toi nopeasti pojalle korvatulpat ja kaikki oli hetken päästä hyvin.

[pieni.muutos]

nightwish on paras.ihquu

[Jaakob]

^Ihan liian teatraalista

[Kirsieveliina]

Suuri rakkaus, Alphaville oli jäädä unholaan. Do you want to dance with me... Ah, mikä metallinen & paheellinen ääni. Vähän kuin Neil Tennantilla.

[Aamu]

Hauskaa havaita että nimimerkkien taakse piiloutuvilla ihmisillä on jotain muutakin yhteistä kuin todistajuus. No hei, kaikki Dimmun levyt on hyviä, myös se uusi. EDT sisältää kaikki klassikot ja se oli 1. bläkkislevy johon tutustuin joten ehkäpä siksi se mulle iskee koviten. Stormblåst saa myös aina kylmät väreet selkään, biisi siis ja levykin rokkaa. Tai siis mättää Toi Puritanical... ei oo koskaan oikeen uponnut minuun, ehkä se on vähän progempi. Spiritual.. ja Death Cult Armageddon on minusta ihanan sinfonisia ja aivan ylimelodisia. IhQ!

Stormblåst-levystä tuli mieleen että minua ottaa aivoon tuollaiset uusintajulkaisut, kuten ko. levyn kohdalla, ja toinen hyvä esimerkki on Moonsorrown Suden uni-levy. Ei oo reilua kun itsellä on vanha versio tai työllä ja vaivalla divarista metsästetty lätty ja sitten tuleekin kauppoihin uusi painos lisämateriaalilla. Toisaalta klassikot on klassikoita juurikin alkuperäisinä.

Minä siis kuuntelen norjalaista (Dimmu, Immortal, Covenant, (vanha) Satyricon) ja suomalaista (Finntroll, Moonsorrow, Ensiferum, Turisas, Ajattara, Korpiklaani, Barathrum, Thyrane) musiikkia, ja aiheesta mielelläni keskustelen, analysoin ja vertailen (en riitele). Niin ja yhtä brittiläistä musiikkia myös, nimittäin Bal-Sagothia. Tammikuussa matkustan Nosturiin heitä näkemään aina Ankh-Morporkista asti!

[Lehtiveli]

Itse näen asiat niin että hommaan aina alkuperäisen, ja jos uusintajulkaisu tarjoaa jotain oikein mullistavaa, voin myös sen hankkia. Alkuperäinen on alkuperäinen, digipäkit ja muut uudelleenjulkaisuhässäkät eivät koskaan ole sitä samaa.

(mm suden uni löytyy alkuperäisenä, hähää..)

[Jakke]

Multapa löytyy Eternal Fleshin uutta vastaavassa kunnossa oleva "While I was committing my social suicide" -LP. Omakustannetta on painettu käsittääkseni vain 500kpl. Niin ja kyseessähän on siis YUP:n nokkamiehen, Jarkko Martikaisen lukioaikainen (?) projekti.

Väittäisin, että aika vaikeasti löydettävä tänä päivänä se levy.

[Aamu]

Itse näen asiat niin että hommaan aina alkuperäisen, ja jos uusintajulkaisu tarjoaa jotain oikein mullistavaa, voin myös sen hankkia. Alkuperäinen on alkuperäinen, digipäkit ja muut uudelleenjulkaisuhässäkät eivät koskaan ole sitä samaa.

(mm suden uni löytyy alkuperäisenä, hähää..)

Sepä juuri on se juttu, kun nuo uusintajulkaisut aika usein sisältää jotain mullistavaa kuten kokonaan uusia biisejä. Ihan silkkaa rahastusta, prkl! Ja totta helvetissä alkuperäinen suden uni löytyy minultakin, hähää!

[gloo]

Kiinnostavaa ettei kukaan ainakan vielä maininnut kuuntelevansa räppiä, joka itselläni muodostaa lähes puolet kaikesta kuuntelemastani musiikista, loput alternativea ja muuta.

En viitsi luetella bändejä, mutta mainitsen Slipknotin joka on todella hyvää konventtien yms. jälkeen ja muutenkin, purkaa jehnu-angstin todella tehokkaasti. En ole kovin hevipainotteinen muuten, mutta Slipknotin popmaiset koukut saa kuuntelemaan.

[Jakke]

Räppi ei oikein iske, johtuen suomenkielisen räpin myötähäpeää aiheuttavista sanoituksista ja siitä, että minä kaipaan musiikilta taitavaa soittoa ja hyviä melodioita. Jenkkiräppi taas menee ohi, kun en oikein osaa samaistua yönmustien Bronxin jengiläisten ongelmiin (Brooklynin jengi taas on jo liian pimeetä ) .

Mutta poikkeuksia on... Esim. Eminemin "Mockingbird" on varsin koskettava laulu, varsinkin kun sitä näin isän ominaisuudessa kuuntelee. Ja Eminemin biiseissä on monesti hyviä melodioita. Toisaalta Eminemin musa ei taida tarkkaan ottaen mitään perusmallin räppiä ollakaan?

[Lehtiveli]

En viitsi luetella bändejä, mutta mainitsen Slipknotin joka on todella hyvää konventtien yms. jälkeen ja muutenkin, purkaa jehnu-angstin todella tehokkaasti. En ole kovin hevipainotteinen muuten, mutta Slipknotin popmaiset koukut saa kuuntelemaan.

Slipknottiin tutustuinitse tarkemmin vasta hieman myöhemmin, ihan mukavaa pauketta. Alkutaipaleen levyt ovat jollain tapaa hieman "hiphop henkisiä"

Livenäkin tullut todistettua kyseinen orkesteri, ihan hieno esiintyminen.

[Tony]

Räppi ei oikein iske, johtuen suomenkielisen räpin myötähäpeää aiheuttavista sanoituksista ja siitä, että minä kaipaan musiikilta taitavaa soittoa ja hyviä melodioita.

Eksyppä joskus Don Johnson Big Bandin keikalle, niin saat hoppia jossa soitetaan taitavasti ja josta löytyy melodioita yllin kyllin. Ehkä parhaat live-musafiilikset on kyseinen poppoo meikäläiselle suonut. Noh, ei tietenkään ole pahitteeksi tutustua orkesteriin ennen livekokemusta, ettei ole 'ihan pihalla'.

[Jakke]

Räppi ei oikein iske, johtuen suomenkielisen räpin myötähäpeää aiheuttavista sanoituksista ja siitä, että minä kaipaan musiikilta taitavaa soittoa ja hyviä melodioita.

Eksyppä joskus Don Johnson Big Bandin keikalle, niin saat hoppia jossa soitetaan taitavasti ja josta löytyy melodioita yllin kyllin. Ehkä parhaat live-musafiilikset on kyseinen poppoo meikäläiselle suonut. Noh, ei tietenkään ole pahitteeksi tutustua orkesteriin ennen livekokemusta, ettei ole 'ihan pihalla'.

Katoin YLE Teemalta (vai Extralta) niitten keikan ja livemeininki vaikutti tosiaan erittäin mainiolta. Mutta en silti ehkä kuuntelis levyjänsä...

[Bergerac]

Kuunteluaktiviteetti on vaihteleva.

Tällä hetkellä fin-puolelta ehkä eniten soivat:
- Leevi and the Leevings
- Sir Elwood
- Hurriganes

Ulkomaiselta puolelta:
- Rainbow
- E-type
- ZZ Top

Fossiili tällä hetkellä

[wolframium]

Waltarin Kärtsy toi nopeasti pojalle korvatulpat ja kaikki oli hetken päästä hyvin.

Kylläpä oli Kärtsy muuten kasvattanut hirvittävän ison parran (kun tuossa keikalla kitaroineen keikaroivat). Jopa minä jäin toiseksi, mutta ajankin parran aina centtimetrisellä "ulokkeella" varustettuna. <- Iho pysyy paremmassa kunnossa kuin jeppuloilla.