Viimeisin levy & kommentit

[Lehtiveli]

Musiikki -ketjua hieman sivuava aihe, mutta eipä kai tuo haittaa.

Eli tänne on tarkoitus laittaa viimeisin levy jonka olet hankkinut (tai kuunnellut, jos kyseessä on vanhempi levy) ja kommentit & mietteet. Mukaan voi myös laittaa linkin esim myspaceen josta muut voivat käydä koekuuntelemassa ja sitten kommentoida jne jne. Sekavaa?

Aloitetaanpa

--
Tänään hankin Colosseum nimisen orkesterin debyytin Chapter 1: Delirium. Kyseessä on suomalainen funeral doom -orkesteri. Vaikka levy ei arvosteluissa juuri loistanut (haukuttiin yllätyksettömyyden puutteesta) niin itselle kyllä toimi kuten muutkin tyylilajinsa jyrät. Funeral doomhan on erittäin hidasta ja synkkää jynkytystä Oikein mukavaa syysillan ratoksi.

Oikke kiva, oikke kiva.

Linkki MySpaceen

[Aamu]

Viimeisin ostamani levy oli Ajattaran Kalmanto, joka oli hienoinen pettymys. Kuolema-levyn jälkeen bändi on mennyt alamäkeä. Tyhjyys oli vielä ihan kuunneltava, mutta äpäre ei. Kalmanto on tyylille uskollista tosi brutaalista mättöä, josta nyt on valitettavasti hävinnyt alkuaikojen runollisuus (ei herkkyys vaan tapa käsitellä hirveitä asioita kauniilla tavalla). Varsinkin se naimalaulu on tosi surkea. Olen samoilla linjoilla Noisen arvion kanssa:

Kalmanto on mainio levy, mutta ei rehellisesti sanottuna tarjoa mitään sellaista, mitä aiemmilta Ajattaran levyiltä ei löytyisi. Levy tarjoaa kunnon kiksejä muutamaan kuuntelukertaan, ja pari uutta kestosuosikkia mp3-soittimen Ajattara-kansioon, mutta ei jatkuvassa kuuntelussa tarjoa samantason säväreitä kuin Itse tai Kuolema. Tasavahva levy kuitenkin, ja takuuvarma soundtrack kukkien tallomiselle.

Erityismaininnan ansaitsevat Ajattaran maanmainiot joulusinkut, jotka nousivat arvoon arvaamattomaan varsinkin juuri todistajista erottua. Ja ne vaan paranee ajan myötä. Joulupukki puree ja lyö!

Noisen arvostelu Kalmannosta
Ajattaran viralliset sivut
http://www.myspace.com/ajattara

[Lehtiveli]

Ajattaraan olen perehtynyt hieman, mutta jotenkin herra Koskisen laulut eivät siinä yhteydessä toimi niin kuin herran toisessa orkesterissa Shape of Despairissa. Siinä päästään kunnon murinaankin jo

Täytyisi varmaan tarkemmin perehtyä vanhempaan tuotantoon, kun kokemukset ovat pääsääntöisesti uudemmasta tavarasta.

[Aamu]

Itse en tuohon SoD:iin ole pahemmin tutustunut, eikä ole pahemmin halujakaan. Vokaalit tosiaan kunnon murinaa, mutta tuo melodiapuoli jää liian köyhäksi minun makuuni. Tylsääää. mutta Ajattara kannattaa todellakin aloittaa alusta; Itse ja Kuolema on ne parhaat levyt. Muuan nyt jo onneksi taakse jäänyt Pasin projekti voidaankin unohtaa harha-askeleena eli amorphis. Tosin vanha amorphishan on ihan ok.

Colosseum oli minulle uusi tuttavuus, mutta ei hullumpaa. Pääsääntöisesti pidän nopeatempoisemmasta, mutta sangen tunnelmallistahan tuo on, ihanaa taustamusaa romanttisiin / morkkishumaltumishetkiin Kun levyhyllystä löytyy muutama Type O ja My Dying Bride, niin eihän tällainen fiilarimusa voi olla ihan osumattakaan. Varsinkin vokalisointi on tosi kaunista. En tiedä mille levy kuulostaa kokonaisuutena, mutta noin tuon myspacen perusteella uskaltaisin epäillä että hiukan tasapaksu saattaa olla, mutta nykyäänhän onkin muotia tehdä levylle vaan yksi pitkä biisi

[Lehtiveli]

Itse en tuohon SoD:iin ole pahemmin tutustunut, eikä ole pahemmin halujakaan. Vokaalit tosiaan kunnon murinaa, mutta tuo melodiapuoli jää liian köyhäksi minun makuuni. Tylsääää. mutta Ajattara kannattaa todellakin aloittaa alusta; Itse ja Kuolema on ne parhaat levyt. Muuan nyt jo onneksi taakse jäänyt Pasin projekti voidaankin unohtaa harha-askeleena eli amorphis. Tosin vanha amorphishan on ihan ok.

SoDin levyt muistuttavat hyvin paljon Colosseumia, varsinkin Angels of Distressiltä löytyy jopa melodiaa Itseltäni löytyy hyllystä ja sellaiseksi syysillan tunnelmamusiikiksi oikein hyvää!

Colosseum oli minulle uusi tuttavuus, mutta ei hullumpaa. Pääsääntöisesti pidän nopeatempoisemmasta, mutta sangen tunnelmallistahan tuo on, ihanaa taustamusaa romanttisiin / morkkishumaltumishetkiin Kun levyhyllystä löytyy muutama Type O ja My Dying Bride, niin eihän tällainen fiilarimusa voi olla ihan osumattakaan. Varsinkin vokalisointi on tosi kaunista. En tiedä mille levy kuulostaa kokonaisuutena, mutta noin tuon myspacen perusteella uskaltaisin epäillä että hiukan tasapaksu saattaa olla, mutta nykyäänhän onkin muotia tehdä levylle vaan yksi pitkä biisi

Itsekin kuuntelen yleensä hieman nopeatempoisempaa, mutta jostain syystä doom toimii myös mainiosti. Tunnelmallista joo, ehkä hieman toistaa itseään mutta se sallittakoon kun tästä genrestä on kyse. Colosseum ei toistossa ole edes pahimmasta päästä, alan uranuurtaja Skepticism on hieman junnaavampaa. Yllättävän paljon ovat saaneet melodiavaihtelua levyyn, ei edes meinaa nukahtaa sen aikana.

My Dying Brideltä löytyy hyllystä kaikki muut levyt paitsi "As Flower Withers..."

[jariotus]

Viimeisimmät ostetut levyt ovat Australialaisen Alchemist-pumpun Organasm, Austral Alien ja uutukainen Tripsis.
Sekä Candlemassin King of Grey Islands ja Opethin The Roundhouse Tapes.

Täytyy sanoa, että oikein hyvät ostokset oli.

Loistavaa musiikkia. Alchemistin osalta ihmettelen sitä, miksei bändi ole saanut Suomessa erityisempää huomiota. Halvatun hyvä bändi. Ei tee kahta samanlaista levyä. Organasmin ja Austral Alienin aboriginaalimaisemat, -tunnelmat ovat vaihtuneet agressiiviseen, psykedeeliseen death-/trashmättöön. Tuo laulaja yksi parhaita rääkyjiä.

tutustua voi vaikka http://www.myspace.com/alchemistau

Ja ei pidä sekoittaa nimeä vastaavaan räppipaskaan.

Candlemass on kiehtonut aina, niinkauan, kuin on ollut olemassa. Siitä ei doom enää parane.
Uusi laulaja Rob Lowe on hyvä. Samaa tasoa, kuin alkuperäinen kultakurkku Messiah Marcolin.

[Aamu]

muut voivat käydä koekuuntelemassa ja sitten kommentoida

joten minäpä sitten kävin kuuntelemassa tuota Alchemistia ^^ ja ei se ihan minun makuun ollut. Turhan rokkia, mutta huonompaakin on kyllä kuultu. Aika miehistä mättämistä, melodiaakin löytyy kivasti. Tekee levottomaksi, tekee mieli rikkoa jotakin.

[hijt]

Te kuuntelette kaikki tosi saatanallista musiikkia. Just kidding... tykkään itekki metallista, mutta en voi sietää murinoita vaan arvostan puhtaita vokaaleita.

Minä ostin viimeksi NW:n Dark Passion Play:n ja Katie Meluan Pictures:in. DPP:stä taisin jo kommentoida mutta Katie Meluan uusi on tosi kiva, tasaisen parempilaatuinen kuin ne kaksi edellistä. Yksi biisi sillä voisi soveltua muuten jehovantodistajiin, kun siinä puhutaan niistä jotka saarnaa maailmanloppua.

Kuuntelen siis aika laidasta laitaan kyllä. Seuraavaksi pitäs tieten käydä hakemassa se Take Thatin kokoelma...

Täällä aika moni tunnusti hankkineensa DPP:n. Mites on, aiotteko hankkia Turusen uuden?8)

[Lehtiveli]

Te kuuntelette kaikki tosi saatanallista musiikkia. Just kidding... tykkään itekki metallista, mutta en voi sietää murinoita vaan arvostan puhtaita vokaaleita.

Kannattaa joskus kokeilla sellaista musiikkia jossa on murinoita "mausteena" mutta ei pääosassa, silloin niiden pointin tunnelmanmuuttajana ymmärtää paremmin. Esimerkiksi valtaosa My Dying Briden uudemmasta tuotannosta.

Täällä aika moni tunnusti hankkineensa DPP:n. Mites on, aiotteko hankkia Turusen uuden?8)

Itsellä viimeinen Nightwish -levy jonka olen hankkinut on Once (ja sitä edellistä century childiä en hankkinut kopiosuojausraiskauksen takia. Kieltäydyn ostamasta yhtäkään suojattua levyä)

Jotenkin itse olen kasvanut jo ns. "ulos" nightwishistä, enkä sano sitä sillä, että se olisi lapsellista musiikkia, vaan että aika on ajanut omalta kohdaltani ohi.

DPP oli kyllä ihan mukava levy, mutta jotenkin itselläni vaivasi sama kuin Oncessa: ylituotettu & kliini.

Turusen uusi levy taas samplejen perusteella melkoista bullshittiä. Makuasioista on hyvä kiistellä!

[Aamu]

Mites on, aiotteko hankkia Turusen uuden?8)

No en aio. Nightwishistä sen verran että minä lopetin sen diggailun tuossa Oceanborn-levyn jälkeen. Ainoa hyvä käyttö Wishmasterille löytyy täältä. Yövissystä tuli minusta tosi paikallaanpolkevaa, kaikki biisit sitä yhtä ja samaa. Tarjalla on tosi koulutettu ja kaunis ääni, mikä sopi minusta hyvin tullaiseen tiluheviin, mutta ei se yksinään kovin montaa levyllistä kanna. Tää Anette on laulajana paljon rokimpi kuin Tarja, kuten myös koko NW nykyään. Ihan kiva niille ketkä sellasesta tykkää (minä siis en). Ja Marco Hietalaa minä en voi sietää.

[Lehtiveli]

Ja nyt kun olen jo useammassa viestissäni maininnut My Dying Briden niin täytyneepä siitäkin laittaa tänne esittelyt. Eli kyseistä orkesteria on tullut seurattua jo pitkän aikaa, ja yhtä lukuunottamatta kaikki levyt hyllystä löytyvät.

Kyseessä on siis englantilainen tunnelmallinen doom-orkesteri. Paikkapaikoin hieman uskonnollissävytteisiä sanoituksia. Yritän tähän poimia mahdollisimman "erilaisia" kappaleita jotta tuotannosta saisi kokonaiskuvaa (Youtube-linkit menee uudemmasta vanhempaan päin, ainakin toivottavasti)

Deeper Down
My Hope The Destroyer
For You
The Cry of Mankind


Jokerina tunnelmakappale For My Fallen Angel

[hijt]

Turusen uusi levy taas samplejen perusteella melkoista bullshittiä. Makuasioista on hyvä kiistellä!

Kuuntelin kans sämplet ja oli munkin mielestä aika säälittävä yritys. Olihan siellä pari kauniin kuuloista veisua, mutta ne "hevit" vedot sai kyllä enempi myötähäpeän punan nousemaan poskille. Ja Poison-coveri oli ihan kamala!

Ainoa hyvä käyttö Wishmasterille löytyy täältä.

Hamster, a dentist....Steven Seagull

[hijt]

Kyseessä on siis englantilainen tunnelmallinen doom-orkesteri.

Tykkäätkö Anathemasta? Alternative 4 ja Judgment -levyt on mun mielestä ihan jumalaisia! Nekin on aika rajusti vaihtaneet tyyliä, en oikein osaa rauhassa asettua kuuntelemaan sitä uudempaa tuotantoa kun se on niin soljuvaista.

[Lehtiveli]

Kuuntelin kans sämplet ja oli munkin mielestä aika säälittävä yritys. Olihan siellä pari kauniin kuuloista veisua, mutta ne "hevit" vedot sai kyllä enempi myötähäpeän punan nousemaan poskille. Ja Poison-coveri oli ihan kamala!

Ja se kitaroiden särö oli jotenkin niin steriili. *blargH*

[Vellu]

Uusin hankintani (itseasiassa sain sen isänpäivälahjaksi) on Elisa Kerolan 'Kuuntele' jossa Elisa soittelee konserttikanteleella uutta musiikkia, siis sellaista ettei tarvitse turhaan yrittää hyräillä perässä Albumi on mielestäni erittäin hyvä, joten voin suositella sitä kaikille.

Seuraava hankintani on jo postissa tulossa ja kuuluu sarjaan 'maailman hienointa musiikkia' ja kyseessä on Olivier Messiaen 'Turangalila' -sinfonia.