Palautetta Leinosen haastatteluista

[Markku Meilo]

Arvelen, että Veikko ja muut Vartiotornin johtomiehet kuitenkin jollain tasolla uskovat asiaansa itsekin.

Raamatun jumalalla oli vastaavia (Vt-opillisia) ongelmia ja tuolloin jumala päätti olla katselematta tulevaisuuskiikariinsa, koska tajusi riskin.

Olisi henkisesti liian raskasta olla tuollaisessa asemassa, jos ei yhtään uskoisi, kun uskonto kuitenkin täyttää aika lailla koko elämän. Ei ne edutkaan niin levetä ole, vaikka status tietysti on korkea.

Ryhmäpaine hoitaa uskonpönkitystä, toisaalta ajatuspohjansa vertaaminen reaalitodellisuuteen on eläkeiässä aika hännillä nk. 'tämän vielä teen' -luettelossa.

En tiedä sitten, miten oikeuttavat itselleen luopiomateriaalin tirkistelyn. Tarkoitus pyhittää keinot, kai.

Ei kai se ole konsti eikä mikään vihata rotusortoa ja vaikka mustalaisia samanaikaisesti.

[YksinäinenSusi]

Ei kai se ole konsti eikä mikään vihata rotusortoa ja vaikka mustalaisia samanaikaisesti.

Tämä onkin merkillistä, mutta tässä tulee hyvin esille se ihmisen kyky joustavasti määritellä itselleen että millä asteikolla vihaa rotusortoa.

Jos vihaa rotusortoa asteikolla 1-10 pointilla 10, niin silloin ei pitäisi vihata mustalaisia. Pointilla 9 sekaan voisi mahtua pikkiriikkisen mustalaisvihaa jo, mutta se ei välttämättä vielä näkyisi normielämässä, tosin voimakas ryhmäpaine saattaisi saada sen näkymään hieman.

Ja ihminen on aika epäoikeudenmukainenkin siinä suhteessa, että jos on omakohtainen ikävä kokemus tiettyyn rotuun kuuluvasta ihmisestä, niin aletaan sitten vihaamaan kaikkia tuohon rotuun kuuluvia.
Toisaalta jos on ikävä kokemus omaan rotuun kuuluvasta henkilöstä, niin ei aleta vihaamaan kaikkia omaan rotuun kuuluvia, vaikka loogisesti pitäisi alkaa koska vihaa toistakin rotua saman kämmäyksen tähden.

[Verilettu]

Arvelen, että Veikko ja muut Vartiotornin johtomiehet kuitenkin jollain tasolla uskovat asiaansa itsekin. Olisi henkisesti liian raskasta olla tuollaisessa asemassa, jos ei yhtään uskoisi,

Minä en usko, että he uskovat asiaansa.

Minullakin on vaikea uskoa että he todella uskovat asiaansa. Ovatpa vain antaneet elämänsä asialle, ja sillä tavalla upottaneet itsensä suohon kaulaa myöden. En tarkoita sitä että sieltä suosta aktiivisesti edes haluaisivat pois, mutta uskon että heilläkin on tiedossa hyvin se ettei todistajuus ole kuin yksi lahko muiden joukossa.

Kun on riittävän kauan ollut jossain mukana, on itsepetostakin lienee helpompi jatkaa kuin myöntää että tulipa valittua aikoinaan väärä tie. Ja Leinosellakin voi toisaalta olla ihan ok oltavat. Ei mitään leveää elämää, mutta toimeentulo turvattu jne.

[Tony]

Niin, nämä eivät taida olla ihan yksioikoisia psykologisia ilmiöitä. Jos ammennan omasta kokemuksesta, niin samalla kun pystyin olemaan hyvinkin varma että edustan Jehovan maanpäällistä järjestöä ja Totuutta™, en suurin surminkaan uskaltanut kyseenalaistaa sitä. Äkkiseltään voisi kuvitella, että tämä on selvä osoitus siitä etten loppuviimein uskonut siihen. Sekin voi pitää osaltaan paikkansa, mutta uskaltaminen tässä merkityksessä tarkoitti ensisijaisesti sitä, etten uskaltanut kyseenalaistaa asiaa, koska sehän oli herranjumala Totuus™! Siihen liittyi siis jotain suurempaa kuin perusoletus totuudesta ja epätotuudesta.

Ihminen pääsee kognitiivisen dissonanssin avulla aika hyviin ristiriitojen sfääreihin, ilman että välttämättä itse kokee kokonaiskuviota varsinaisesti ristiriitaisena.

En silti, edelleenkään, päästäisi Jehovan todistajia, tiedottajaa tai hallintoelintä vastuustaan. Paskapuhe on paskapuhetta vaikka sen pyörittelisi missä psykologisessa ilmiössä. Omasta kokemuksestani tiedän varsin hyvin, miten vaikea psykologinen prosessi se on, lähteä mielenhallinnasta toipumisen tielle, mutta se on mahdollista. Siihen tarvitaan sitä kuuluisaa nöyryyttä. Nöyryyttä faktoille, ei sokeaa nöyryyttä amerikkalaiselle uskonlahkolle.

[Markku Meilo]

Jos vihaa rotusortoa asteikolla 1-10 pointilla 10, niin silloin ei pitäisi vihata mustalaisia. Pointilla 9 sekaan voisi mahtua pikkiriikkisen mustalaisvihaa jo, mutta se ei välttämättä vielä näkyisi normielämässä, tosin voimakas ryhmäpaine saattaisi saada sen näkymään hieman.

Jos kaikki ihmiset olisimmekin kuvaamallasi tavalla loogisia, niin ei olisi uskonnolla enää edes nykymarkkinoita. Meidän puheet ja toiminta saattavat olla kovinkin ristiriidassa keskenään, eikä henkilön uskonnollisuuden tarvitse olla minkäänlainen este tuollaisille ristiriidoille, ai vaikka kuinka tiiviisti esiintyisi sellaisen joukon edustajana, joka pitää itseään moraalisesti ylivertaisena kaikkiin muihin ihmisiin nähden.

Muistui pieneen mieleen vuosien takainen kiinnostava juttutuokio Nikkilän poliisiasemalla kun virkamiehellä oli joko pulaa työtehtävistä tai puutetta jostain muusta työhän liittyvästä. No joka tapauksessa kyse oli jostain tieosuudesta siinä Martinkylässä, jonka varrelta porukka oli pyydellyt nopeustarkkailua. Lopulta porukka lähetti Nikkilän poliiselle kirjeen asiasta, jolloin sitten menivät mittaamaan ja hyvin pian saivat käsittelyynsä ensimmäisen asiakkaan, joka sattui samalla olemaan eräs tuon kyseisen kirjeen allekirjoittajista.

Lisäys:
Tossa löylyssä istuessa muljahti vielä mieleen sellainen teoria, että etenkin syrjivimmissä uskonnoissa olisi osaltaan kyse halusta saada muutkin ihmiset toimimaan tavalla, jollaista uskovainen pitää oikeana. Sen ajattelun estämättä uskovainen voi kuitenkin itse suoda itselleen erivapauksia millä tahansa aiheessa.

Eli esimerkiksi "jos kaikki ihmiset olisivat jehovantodistajia" -ajattelun luomassa harhassa eläminen riittää sen osoitukseksi, että on muita parempi, vaikka vain noin 0,1 % maailman väestä on jehovantodistajia.

[Polyester]

Ei kai Leinosen uskominen asiaansa ole periaatteessa sen kummempaa kuin vaikkapa arkkipiispa Mäkisellä tai itsellään paavilla, jotka varmaan myös jollain tasolla uskovat asiaansa, vaikka täytyyhän heidän olla tietoisia esim. Raamatun huterasta alkuperästä, pieleen menneistä ennustuksista ja kirkon harjoittamista vääryyksistä. Silti raamattuaiheista tarinaa pystyvät iskemään niin paljon kuin tarvitsee, ehkä näkevät oman hommansa myös yhteiskunnallisesti tai jollain muulla tapaa hyödyllisenä. Varmaan silti mielessä välillä käy, että ovatkohan nämä asiat nyt ihan tällä lailla, tai edes sinne päin.

Oleminen jossain järjestössä ei tietenkään vapauta jäsentä moraalisesta vastuusta, vaan pahat teot ovat edelleen yksilön tekemiä pahoja tekoja. Ovathan ääritapauksessa mm. sotarikolliset yrittäneet vedota siihen, että ovat vain noudattaneet käskyjä, mutta ei ole mennyt läpi - ainakaan, jos on sattunut olemaan häviäjien puolella. Ehkä kuitenkin näen Jehovan todistajien johtajat myös jollain tapaa oman järjestelmänsä uhreina (mutta samalla myös syyllisinä), joiden koko elämä pyörii järjestön ympärillä ja palkkana on lähinnä mainetta ja kunniaa, sekin vain omassa piirissä.

Ihmismielellä näyttäisi olevan ominaisuus, että toiminnan ja koetun mielekkyyden välinen liikenne on kaksisuuntaista. Jos jokin asia on tärkeää, siihen käyttää aikaa, mutta samoin jos johonkin käyttää aikaa, mieli alkaa vääntää sen tärkeäksi. Olisi liian kova paikka myöntää, että käyttää aikaansa johonkin täysin joutavaan, joten mieli alkaa pehmentää asiaa. Tähän osaltaan perustuu erilaisten lahkojen ja kulttien taipumus pitää jäsenensä kiireisinä, plus tietysti että ilmaistyö muutenkin edistää lahkon asiaa.

Mielenhallinta on jänskä kokemus ja niin paljon kuin menneisyyttä kadunkin, tuo kokemus on jollain tapaa myös avannut ymmärtämään tiettyjä asioita. En esimerkiksi mielenhallinnassa ollessani oikeasti nähnyt veriopin järjettömyyttä ja myös raamatunvastaisuutta. Se oli siinä, mutta en tosiaankaan nähnyt sitä. Jopa jotkin piirteet kuten fraktioiden ja elinsiirtojen salliminen, samalla kun ns. pääkomponentit ja kokoveri ovat kiellettyjä, herättivät vakavia kysymyksiä mielenhallinnan läpikin, mutta siltikään en kokonaisuutena pystynyt asiaa käsittelemään ja vapautumaan Vartiotornin otteesta. Todellisuus oli täysin vääristynyt. Suorastaan pelottava kokemus, varmaan vähän niin kuin olisi LSD:tä vetänyt, mitä en aio kylläkään kokeilla. Yksi trippi riittää.

[Markku Meilo]

Ei kai Leinosen uskominen asiaansa ole periaatteessa sen kummempaa kuin vaikkapa arkkipiispa Mäkisellä tai itsellään paavilla, jotka varmaan myös jollain tasolla uskovat asiaansa, vaikka täytyyhän heidän olla tietoisia esim. Raamatun huterasta alkuperästä, pieleen menneistä ennustuksista ja kirkon harjoittamista vääryyksistä.

Jokin tietty yhdistelmä katalysaattoreineen tarvitaan jo silloin kun henkilö menee joukon mukana tietoisena kritiikistä, johon ei ole syytä kajota. Kun sitten siirrytään rivijäsenistöä ylemmälle tasolle, niin mukaan astuu valta ja sen makeus.

Uskonnollisuudelle rinnakkainen puoluepolitiikka ruokkii samantyyppistä omaehtoista ajattelun rajoittamista, vai miten se pitäisi ilmaista. Mulle tulee mieleen Olof Palme, jota rauhankyyhkyksikin nimitettiin. Tämä rauhankyyhky ei ollut mikään nynny, vaan tarpeen tullen hoiti hämärää asekauppaakin.

Silti raamattuaiheista tarinaa pystyvät iskemään niin paljon kuin tarvitsee, ehkä näkevät oman hommansa myös yhteiskunnallisesti tai jollain muulla tapaa hyödyllisenä. Varmaan silti mielessä välillä käy, että ovatkohan nämä asiat nyt ihan tällä lailla, tai edes sinne päin.

Sitä kuusta kuuleminen....

[ryhdistäytynyt]

Ei kai Leinosen uskominen asiaansa ole periaatteessa sen kummempaa kuin vaikkapa arkkipiispa Mäkisellä tai itsellään paavilla, jotka varmaan myös jollain tasolla uskovat asiaansa, vaikka täytyyhän heidän olla tietoisia esim. Raamatun huterasta alkuperästä, pieleen menneistä ennustuksista ja kirkon harjoittamista vääryyksistä. Silti raamattuaiheista tarinaa pystyvät iskemään niin paljon kuin tarvitsee,

Uskon, että tuollainen käytös on luonnekysymys. Hyvin rooliansa veti Markku Koivisto, vaikka varmasti tiesi, ettei käytöksensä jäljiltä ollut jumalan suosiossa.

Vaihtoehtoja on kaksi. Ei usko juttuhinsa/jumalaansa, tai ei yksinkertaisesti vain kyynisesti välitä.

[Markku Meilo]

Uskon, että tuollainen käytös on luonnekysymys. Hyvin rooliansa veti Markku Koivisto, vaikka varmasti tiesi, ettei käytöksensä jäljiltä ollut jumalan suosiossa.

Vt-seura viittaa ihastellen tiettyin valikoituihin osiin Rutherfordin toiminnassa, valikoimattomiin osiin liittyvät, kuten miehen rakastajattaret, ovat siis olleet pienempi haitta Jehovan silmissä kuin nuo nykyään ihastellut saavutukset.

Mikähän länsimainen vakiintunut uskonnollinen liike olisi kaikilta osin ollut vapaa moisesta menosta?