Me emme valitettavasti pääse termodynamiikan lakia pakoon. Energian määrä universumissamme on vakio. Koko elämän ja kuolemanprosessi on kiertokulkua. Kaikki aine on energiaa. Energian massaa tai sitä vastaavaa massaa ei voida luoda eikä tuhota.kirjallisuusveli kirjoitti:Olisi mielestäni vähintäinkin kohtuullista pystyttää ketju kysymyksellä: "Kuka haluaa kuolla?"
Aika on myös suhteellista. Fyysikko S.Hawkingin mukaan aika on vai yksi ulottuvuus. Ulottuvuuksia hän laskee olevan kenties 15. Me maan matoset tunnemme toistaiseksi vain 3.
Maatumisprosessi muuttaa kalmomme (hieno sana) elämää kuhisevaksi ravinteikkaaksi ainekseksi. Periaatteessa emme tiedä kenen korvia tai varpaita mutustelemme kun popsimme pottuja tai porkkanoita. Päädymmekö seuraavan sukupolven ruokapöytään ja entinen silmämme tuijottaa hauen fileenä vai liiskaako naapurin jälkeläiset minut kärpäslätkällä. Mahdollista on tietysti sekin ,että kiertelemme ilmakehässä tulevana ukonilmana. Uuden hautauslain mukaan rakkaan tuhkat voi sirottaa vaikkapa kotijärveen.
Me pyörimme maailmankaikkeudessa muodossa tai toisessa.
Totaalisti eri asia on sitten se olemmeko me persoonallisia,älyllisiä olentoja . Elämän ja mielen arvoitusta tiede ei ole kyennyt ratkaisemaan. Aineen olomuodosta tiede taas tietää yhä enemmän. Filosofiat,uskonnot kaikkine huikaisevine rakennelmineen eivät kykene antamaan vastausta kysymykseemme elämän tarkoituksesta.
Me ihmiset emme tiedä varmuudella muutakuin tänne tulemisemme,olemisemme ja kuolevaisuutemme. Elämän hiekkalaatikossa on tilaa monimuotoisuudelle. Jokaiselle suotakoon oikeus rakentaa omanlaisensa hiekkalinna eettisiä lainalaisuuksia kunnioittaen.
Universumimme toimii järjestäytyneiden periaatteiden mukaisesti. Ehkäpä tulee aika jolloin kehittynyt,kykenevämpi sivilisaatio rakentaa " uudet taivaat ja uuden maapallon" löytämistään kaikkeuden ainesosista. Ja silloinhan ns. ylösnousemuskaan ei tunnu pökerryttävältä ja palaset loksahtavat koloihinsa. Vaiii onko nyt jo joku jossain odottelemassa ihmisten murusia ja kokoaa matriisin avulla uudenuutukaisen paremman meikäläisversion. Me emme tiedä. On vain suunnattoman kiehtovaa spekuloida ja antaa mielikuvituksen kiitää.
Eläkäämme tätä todellisuutta iloksemme"ihmisiksi". Edessämme on varmuudella piste,josta emme tiedä avautuuko sieltä ovi uuteen seikkailuun vai onko kyseessä singulariteetti ,jossa ei ole aikaa eikä paikkaa.