Jos Jehovan todistajalle pääsee esittämään järjestön epäkohtia, asia käännetään tavallisesti niin että kyse ei oikeastaan ole järjestöön liittyvästä epäkohdasta, vaan vika on henkilössä joka kokee, että jokin asia on huonosti tai aiheuttaa ihmisille vaikeuksia.
Esimerkiksi tovi sitten tehtyyn selvitykseen, lasten asemasta Jehovan todistajien yhteisössä, tiedotusjohtaja Veikko Leinonen osasi täsmentää, ettei heillä mitään ongelmia ole joihin olisi mitään syytä puuttua. Tämä siitä huolimatta, että epäkohdat perustuivat ihmisten kokemuksiin elävästä elämästä Jt-lapsena.
Jehovan todistajien tiedottajan Veikko Leinosen mukaan lasten asemaan yhteisössä ei tarvita minkäänlaista muutosta, sillä asiat ovat hyvin.
– Ei ole mitään semmoista, mikä pitäisi heidän esittämän syytöskokoelman perusteella ruveta muuttamaan.
Leinonen ei ole itse nähnyt selvitystä, mutta on kuullut siitä. Hänen mukaansa selvityksen tekijät kampanjoivat Jehovan todistajia vastaan.
– Meillä ei ole mitään syytä reagoida tähän keskusteltuun. Ne asiat, joita siinä esitetään, ovat järjestelmällisesti sellaisia, että asiassa on jonkin verran totta, mutta ne esitetään negatiivisina. Jokainen Jehovan todistaja tietää, ettei se ole noin, Leinonen sanoo.
Jehovan todistajien mukaan kaikki mahdolliset ongelmat johtuvat siis ihmisistä, ei järjestöstä tai sen toimintamalleista.
Jehovan todistajat epäilemättä suhtautuvat entisten todistajien kertomuksiin omista kokemuksista Jt-ajoista varautuneesti, mutta jos järjestö ei aiheuta lapsille esimerkiksi selvityksessä todettuja pelkotiloja, vaan kyse on esimerkiksi vain entisten todistajien kampanjoinnista todistajia vastaan, niin miksi pelkotiloista on suoria kokemuksia myös niiltä, jotka eivät koskaan menneet kasteelle? Ovatko heidänkin omakohtaiset kokemukset vain osa jotain kampanjaa?
Theo Fleuryn, legendaarisen jääkiekonpelaajan äiti, oli (ja saattaa toki edelleen olla) Jehovan todistaja. Theo sai luonnollisesti lapsena osansa rakkaudellisen järjestön rakkaudellisesta sanomasta. Theo kirjoitti 2009 elämänkerran Kovaa peliä, jossa tämä muistelee äidin uskontoa näin:
[quote="Theo Fleury, elämänkerrassaan "Kovaa peliä","]Äitini uskonnon mukaan kaikki on jatkuvasti pahaa. Maailmanloppu koittaa minä hetkenä hyvänsä ja saatana on kaikkialla. Ajatus sain minut pelkäämään kuollakseni. Olin niin huolissani maailmanlopusta, että taistelin joka yö unta vastaan, koska kuvittelin että jos nukahdan, mitään ei ole enää tehtävissä. Muistan vieläkin kuinka juoksin unissani palavien rakennusten läpi putoavia esineitä väistellen ja yritin piiloutua kun isot, pelottavat, karjuvat mustasiipiset enkelit kiisivät öisellä taivaalla minua etsien. Tai saatoin kääntyä kulman ympäri ja seinän takaa minua lähestyivät omituiset, kummalliset kasvot. Ja saatana, hemmetin saatana, avasi kitansa ja nieli taloja ja kirkkoja ja ihmisiä. Voi kuinka viehättäviä nuo kokoukset olivatkaan 8-vuotiaalle.
Joka aamu heräsin ajatellen: Okei, selvisin viime yöstä, mutta entäs tänään. Maailmanloppu on tulossa. En tiennyt milloin, mutta pian. Kun lähdin aamulla kouluun, olin varma, että se oli viimeinen kerta kun näin kotini, veljeni tai vanhempani. Olin äärimmäisen levoton, uskomattoman huolestunut.[/quote]
Jos entisten Jehovan todistajien kokemukset ovat vain osa jotain mystistä parjauskampanjaa ja vailla todellisuuspohjaa, niin miksi muutkin kuin entiset todistajat kokevat lapsuuden - jehovantodistajuuden vaikutuksen alaisena - samalla tavalla?
