Ovatko Jehovan todistajat rohkeita?

[Johanneksen poika]

Vapun aaton kunniaksi juttu, missä on loppukevennys.

http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s387.html

[Jaakko Ahvenainen]

Se, että Jehovan todistajat olisivat olleet erityisen rohkeita on lähinnä jehovantodistajuuden keskuudessa elävä yksi myytti. Mikäli luomme katseemme Natsi-Saksan tuhoamisleireihin, niiden uhreja ei voida tarkoin määritellä edes juutalaisiin nähden. On esitetty eri tuhoamisleireissä tapetun noin 6 milj. juutalaista.

M. James Pentonin kirjassa "Jehowah's Witnesses and The Third Reich" esitään Hitlerin tuhoamiksi Jehovan todistajien määräksi noin 300 muistini mukaan, ja tämäkin määrä Rutherfordin ansioista. He olisivat voineet muuttaa kohtalonsa, juutalaiset eivät, kuten eivät vammaisetkaan.

Vaan lasketaanko näiden uhrien mukaan myös ne Jehovan todistajat, jotka uskonsa solmukoissa ovat päätyneet suicidiin. Mielestäni näin tulee tehdä te verivelkaiset Leinoset, Palmut, sun muut.

[YksinäinenSusi]

Raamattu kehottaa kaikkia kristittyjä puhumaan rohkeasti ja vastaamaan kaikille heidän kysymyksiinsä.

(1. Pietarin kirje 3:15) – – olkaa aina valmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii teiltä teissä olevan toivon perustetta, mutta tehkää se lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta – –

Per'uattees tämä vaatimus on lakannut olemasta voimassa jo 1. vuosisadalla, kun Jeesus ei lupauksensa mukaan tullutkaan valtakuntansa voimassa näkyvästi aikalaistensa elinaikana.

Eli miksi saarnaamis vaatimuskaan olisi enää voimassa. Hyvä uutinenhan saarnattiin koko silloisessa litteässä maassa todistukseksi kaikille litteän maan kansoille.

Ja mikä oli palkka? Jeesus ei tullutkaan.

[Polyester]

Yksi asia, mikä minua Jehovan todistajiin aikoinaan veti, oli kuvittelemani rohkeus ja tinkimättömyys, jota he mukamas edustavat. Tai onhan sitä rohkeutta jonkin verran rivijäsenillä, mutta esim. tiedottajan kiemurtelua selvien tosiasioiden ympärillä ei voi pitää sen paremmin rohkeana kuin rehellisenäkään. Samoin järjestön harjoittama haureus maallisten vallankäyttäjien suuntaan (Vartiotornin omaa retoriikkaa lainaten) on tullut yllätyksenä ja pettymyksenäkin. Kaikkeen sitä on hyväuskoisuuttaan joskus haksahtanut.

Vaikka täytyy sanoa, etten minäkään olisi kentällä ollessani kuvaan suostunut. Muutenkin sen verran vastenmielistä hommaa oli.

[Markku Meilo]

M. James Pentonin kirjassa "Jehowah's Witnesses and The Third Reich" esitään Hitlerin tuhoamiksi Jehovan todistajien määräksi noin 300 muistini mukaan, ja tämäkin määrä Rutherfordin ansioista. He olisivat voineet muuttaa kohtalonsa, juutalaiset eivät, kuten eivät vammaisetkaan.

Lukuja Vartiotorniseuran paljonko on paljon -leikin taipaleelta:

Noin 1000 surmattiin ja toinen tuhat kuoli vankiloissa ja keskitysleireissä. (w50 Dec.15 p.500)

2000 kuoli. (w51 Feb 15 p. 105-6)

Yli 4000 kuoli. (w64 Jan. 1 p. 13)

Kaiken kaikkiaan 635 kuoli vankiloissa, 235 tuomittiin kuolemaan ja 203 tuomiota pantiin täytäntöön. (yb74 p. 212)

Tuhat surmattiin ja toinen tuhat kuoli 1933-1945. (w89 Jan. 1 p. 21)

Natsi-Saksassa kuoli vuosina 1933–45 noin tuhat Jehovan todistajaa ja tuhansia vangittiin, koska he kieltäytyivät olemasta yhteistoiminnassa Hitlerin sotaponnistelujen kanssa. (sh-FI sivu 345)

[mikkuitti]

Käyvätkö todistajat kenttäilemässä joissain pahamaineisis lähiöissä jossa liikkuu narkkarit ja juopot? Entäs mitä tekevät silloin jos sattuvat sellaselle ovelle jossa jossa asuu sekavia pirinistejä ja joiden huoneet on täynnä varastettua tavaraa polkupyöristä liikennemerkkeihin? Vaatii kyllä rohkeutta olla tällaisis paikois.

[Verilettu]

Vaikka täytyy sanoa, etten minäkään olisi kentällä ollessani kuvaan suostunut. Muutenkin sen verran vastenmielistä hommaa oli.

Noita JP:n jutussa olevia tyhjiä lehtitelineitä katsoessa tuli mieleen, että on jo riittävä nöyryytys seisoskella ko. roskalehtien vieressä, että en minäkään olisi halunnut kuvaan. Tosin koska julkisella paikalla saa kuvata vapaasti, olisi pitänyt luultavasti suhtautua siten, että väkisin johonkin kuvaan voi joutua. Eli tuskin olisin jaksanut juosta piiloon.

Sääliksi käy todistajia, monet ovat kuitenkin mukana jonkinlaisesta pakosta. Ei viitsisi lisätä heidän taakkaansa yhtään enempää. Johtohahmot ovat sitten eri asia. Kyllä Leinosella pitäisi rohkeutta löytyä TV-keskusteluun.

[Veli-Hopea]

Kyllä Leinosella pitäisi rohkeutta löytyä TV-keskusteluun.

Rohkeutta varmasti riittää mutta ei rehellisyyttä, ainakaan mihinkään live keskusteluun asiaa tuntevien kanssa.

Eikä tarvisi edes olla live.

Entiset todistajat lähtisivät milloin vaan live keskusteluun kun ei ole mitään pelättävää tai piiloteltavaa. Kaikki rohkeasti,avoimesti ja rehellisesti.

Siihen ei Veikot yms pysty koska puolet puheesta on tuubaa.

[Jaakko Ahvenainen]

Kaiken kaikkiaan 635 kuoli vankiloissa, 235 tuomittiin kuolemaan ja 203 tuomiota pantiin täytäntöön. (yb74 p. 212)

Jep, kiitos noista luvuista. Tuo yllä oleva lienee lähinnä totuutta. Nyt tietenkin sopii kysyä, mitä rohkeutta "uhriksi" asettautuminen edellyttää. Monet kuolivat siinä vakaassa uskossa, että he saavat joko maallisen tai taivaallisen toivon. He suorastaan tyrkyttivät kaulaansa katkaistaviksi aivan samoin, kuten jotkut kristityt 200-300-luvuilla. Kumpaa tämä on: rohkeutta vai hulluutta?

+e

[Markku Meilo]

Rohkeutta varmasti riittää mutta ei rehellisyyttä, ainakaan mihinkään live keskusteluun asiaa tuntevien kanssa.

Pyskologiaa tuntematta mulla on ajatus, ettei todellista rohkeutta ole jehovantodistajuudessa, on ainoastaan kuviteltua ja järjestelmän taholta hehkutettua rohkeutta, jota voisi kuvailla tyhmänrohkeus-sanalla. Perusteluni viimemainitun sanan käytölle on kokemani netissä ja nokakkain. Jehovantodistaja tulee kyllä helposti ikäänkuin "huutaen ja hurraten" -asenteella ovelle ja/tai aloittaa keskustelun voittajan elkein, josta osa on se, että vastapuolta ei kuunnella.

Kun sitten jehovantodistajalle valkenee, että vastapuolihan on paremmin perillä kokonaisuudesta kuin hän itse, niin silloin kalpitaan häntä koipien välissä karkuun.

Jos sitten pohtii sitä rohkeudeksi nimitettyä puuhastelua, jossa on terveys ja/tai henki vaakalaudalla, niin minusta on tyhmänrohkeaa tärvätä ainoa elämä perusteettomien uskonnollisten käsitysten takia.

Entiset todistajat lähtisivät milloin vaan live keskusteluun kun ei ole mitään pelättävää tai piiloteltavaa. Kaikki rohkeasti,avoimesti ja rehellisesti.

Tässä astuu jälleen tyhmänrohkeus kuvaan, eli jos todellisuudessa ei halua koetella uskoaan on tyhmänrohkeaa lähteä keskustelemaan vertaistensa kanssa. Vertaisilla tarkoitan tässä tietoutta Vt-seuran oppien väitetystä raamatullisuudesta sekä myös tietoutta Vt-seuran todellisesta luonteesta.

Tyhmänrohkeuden vaihtoehtona todellisemman rohkeuden osoitus olisi heittäytyminen rehelliseen ja vastapuolta kunnioittavaan keskusteluun, jonka haittapuoleksi jehovantodistajuuden kannalta on toki laskettava luopioitumisen mahdollisuus, joka prosentuaalisesti ilmaistuna on lienee melkoisen korkea.

[Markku Meilo]

Monet kuolivat siinä vakaassa uskossa, että he saavat joko maallisen tai taivaallisen toivon.

Mulle on kiteytynyt ajatus, että Aatun leiriporukka oli vähintään voittopuolisesti nk. voideltuja. Euroopassa kun vielä tultiin jonkinlaisessa opillisessa jälkijunassa. Esimerkiksi 1931-nimenmuutos ei ollut saanut jalansijaa, vaan leiriläiset olivat raamatuntutkijoita.

He suorastaan tyrkyttivät kaulaansa katkaistaviksi aivan samoin, kuten jotkut kristityt 200-300-luvuilla. Kumpaa tämä on: rohkeutta vai hulluutta?

Tai tyhmänrohkeutta?

[Menneisyyden vanki]

Koin itseni lapsena ja nuorena rohkeaksi käydessäni ovelta ovelle työssä. Oikeasti minua hävetti koko touhu ja en olisi halunnut kohdata ikätovereitani ovilla ja kaupungilla liikkuessani kenttävarustuksessa.

Koulussa piti olla rohkea ja esittää vaikka sisimpään sattui valtavasti. Kiusattuna ei ollut kiva olla.

Uskon että osaa porukasta hävettää edelleen olla todistajain lapsi/nuori, ei ole oma valinta. Surullista on että jää ulkopuolelle kaveriporukoista koska ei saa olla maailmallisten kanssa.

[Jaakko Ahvenainen]

Tai tyhmänrohkeutta?

Kun marttyyreille on luvattu taivaspaikka, pitäähän sitä marttyyriksi ryhtyä, sanottakoon tätä miksi tahansa.

[sinner74]

Tyhmänrohkeus minullakin tulee mieleen. Pakkohan esimerkiksi isäukon kunniaksi on sanoa, että se kiersi kaikki kylän talot kertomassa asian ihanuutta. Kyllä se häneltä vaati rohkeutta. Harmi, ettei saanut palkintoa, ja palveli pohjimmiltaan läpeensä mätää aatetta. Jos sitä edes aatteeksi voi kutsua.

[Polyester]

Kai sitä aatteeksi voi kutsua, tai uskonnoksi. Tai amerikkalaiseksi kirjapainofirmaksi, jonka toiminta perustuu harhaanjohtamiseen ja mielenhallinnan menetelmiin. Yksilötasolla kenttäily toki osoittaa rohkeutta, varsinkin luonteeltaan introvertimmalta ihmiseltä. Harmi vain, etteivät he itse tiedä, mitä oikeastaan markkinoivat.