Tosiaan, palataanpa ajassa takaisin auvoiselle 60-70 -luvuille ja kuvitellaan hetki aikaa jolloin karttamismenettely ei ollut vedetty niin tiukaksi kuin nyt...sinä olet siis päättänyt erota meistä hiljattain ja lähteä kulkemaan omia polkuja. Ajatellaan nyt että sinä olet eronnut uskon vähyyden johdosta ja seurakunnalle on ilmoitettu ettei sinulla ollut uskoa jatkaa kanssamme tätä matkaa; "jäljelläolevaa aikaa", olemme käyneet läpi tapaustasi ystävien kesken ja tunteet ovat vaihdelleet pääosin pettymyksen, turhautumisen ja tietynlaisen jälkeesi jättämän tyhjän kohdan sekä säälin tunteen välillä, joillakuilla sekaan on mahtunut ehkä ripaus vihaa Totuuden jättäjää kohtaa ja toisella taas äänenlausuttu toive mahdollisesti takaisin tulosta. Ne muutamat ystävät jotka hyvästellessään sinut ovat selkääsi katsoen vielä toivotelleet tervetulleeksi takaisin, sitten kun tulet taas ennalleen ja kadut niin kaikki on taas kuten parhaina aikoina ja koko homma on vain iltaan haipuva pieni virhe, osoitus epätäydellisyydestä...Veli-Hopea kirjoitti:Auta armias mikä haloo tulee jos lapsi a nähdäänkin hetken päästä keinumassa lapsi b kanssa.Voiko lapsi a ottaa perustellusti uhrin roolin ja alkaa itkemään, että hänet jätettiin leikkimään yksin?
Tulee prkl tukkapöllyä ja joku rankkari.
Jokatapauksessa minä en leiki uskontoleikkiä enään jehovantodistajien kanssa, mutta kaikki muu leikki käy. Mennään vaikka pelaamaan sulkapalloa?
Aika kuluu, päivät, viikot kuukaudet, kaikilla on kiire mutta olet jo pari kertaa saanut tilaisuuden viettää aikaa veljien yhteisen harrastuksen, lempiharrastuksesi sulkapallon parissa, mukavaa etteivät välit katkenneet täydellisesti ja kertarysäyksellä, olet ajatellut mielessäsi. On vain yksi hieman häiritsevä seikka joka pyrkiin jostakin syystä ajatuksiin vaikka yrität kuinka tunkea sitä taka-alalle: jostakin syystä tunnet itsesi veljien seurassa ulkopuoliseksi; he kun suunnittelevat niin innokkaasti lähestyvään konventtiin lähtöä ja sinä haluaisit vain kunnon pelin...sulkapalloilun väliaika venyy tarpeettoman pitkäksi, on salinrakennuksesta puhetta ja on kenttäkokemuksien jakamista ja uusia tutkistelujakin kuulemma taas aloitettu, noihin asioihin sulla ei ole oikeastaan mitään sanomista, nuo kokemukset eivät ole enää sinun kokemuksiasi ja mielessäsi häivähtää hienoinen kateuden tunne jonka tosin realistina nitistät; "enhän minä tietysti halua kadehtia", ajattelet; "kovaa työtähän tuo tietää, itse pääsen helpommalla kun en ole enää mukana"...eräänä päivänä taas puhelin soi: kiiruhdat vastaamaan ja entinen veljesi soittaa 2-kuukauteen ensikerran kertoakseen että että voitaisiin taas pelata sulkapalloa keskiviikkona töiden jälkeen? mutta hetkinen, sulla oli juuri silloin meno työporukan saunailtaan, et pääse, harmi, entäs torstaina, ai ei sovi, niinjoo sillon on kokous kuten tiistaina, muina päivinäkin tuntuu olevan aina jotakin, kenttää, tutkistelua, srk talkoita. "Ymmärrän" vastaat, katsotaan toinen kerta ja ajattelet mielessäsi että kaikkipa muu on tärkeämpää kuin sulkapallo.
Huomaat olevasi kyllä aika ulkona, ei enää yhteistä, ajattelet mutta päätätte vielä puhelun sanoihin "ollaan yhteydessä, soitellaan kun paremmin sopii..."
Tuota soittoa ei koskaan tullut, aikaa yhteiseen olemiseen ei löytynyt enää puolin tai toisin: elämän realiteetit tulivat vastaan, se yhteisöllisyys oli seurakunnan kesken, ja seurakunnan toiminnat määrittivät ajankäytön ja yhteydenpidon ulkopuolella oleviin. Sinun polkusi oli lähtenyt toiseen suuntaan mutta jäipä kivat muistot joita aika kultaa , toiset muistot haalistuvat mutta ehkä, ehkä joskus polut vielä kohtaavat, kuka tietää...
Tullaan vuoteen 2015, paljon on tapahtunut, maailma on mennyt menojaan, maallistuminen on tuonut mukaanaan epävarmuuden ja perusluottamus horjuu, kuulet uutisointia Jehovan Todistajien karttamisesta ja ajattelet jo unohtaneesi että eräänä vuonna -89 vanha sulkapallo ystäväsi ei ollut tervehtinyt ja tuolloin olit ihmetellyt että olipas kiire kun ei jouda tervehtiinkään, tai sitten on vain niin harmissaan vielä v. 75 tapahtumista, tai siis paremminkin tapahtumattomuudesta kun ei se uusi järjestelmä vielä tullutkaan, ettei halua joutua tätä vielä selittämään entiselle veljelle. "Jaa että "karttavat" nykyisin, on kyllä hirveän negatiivista uutisointia, no ainahan niitä joukossa pingottajia riittää" ajattelet, uutinen jatkaa: "Jehovan todistajien kesän konventissa mässäillään omien lasten hylkäämisellä..." , voiko olla totta? Tämä ei ole kyllä sinun kokemusmaailmaasi, vanhempasi josta on vielä on toinen elossa eivät ole hylänneet sinua mutta hengellisistä asioista ei toisaalta ole paljoa puhuttu, et ole tätä koskaan halunnutkaan suuremmin, mitä nyt joskus olet saanut vartiotornin ja tosiaan, vanhempasi tilasivat lehdet osoitteesesi silloin kun ne vielä kulkivat jakeluautossa. Aikanaan tosin olisit viettänyt enemmän aikaa vanhempien kanssa varsinkin kun maailma kohteli kaltoin mutta heillä oli tekemistä teokraattisissa toimissa niin paljon...
Ei tämä "mässäily" kyllä on aivan outoa, en tämmöisestä ole kuullutkaan...
Ylläoleva ei ole autenttinen tapahtuman kertomus vaan fiktiivinen kuvaus!
