Kuten selkeästi on nähtävissä Vartiotorniseuran omista julkaisuista ja kirjoituksista, heidän tavoitteensa on astua perheiden sisään ja saada koko perhe kääntymään. Jos näin ei käy, yksittäiset henkilöt yritetään vetää pois perheestäänsä. Siksi he häpeämättömästi viittaavat Jeesuksen sanoihin ”miekasta” Matteuksen 10. luvun jakeessa 34; on oikein lyödä suhteet hajalle jos tarve niin vaatii.
Lahko on toki valjastanut tuon raamatunkohdan omiin tarpeisiinsa, mutta täytyy kyllä myös Jeesusta moittia. Neuvo on samaa sarjaa kuin Paavalin mainostama viisaus, joka on tyhmyyttä maailman silmissä. Kuin hullulle antaisi ladatun aseen.
Jehovan todistajien mielenhallinta on siitä pirullinen sairaus, että siinä vaiheessa kun merkit alkavat näkyä ulospäin, on todennäköisesti jo liian myöhäistä puhua uhrille järkeä. Jos ystävä tai sukulainen alkaa toistaa Jehovan todistajien oppeja käännytysmielessä ja käy ilmi, että hän on jo pitemmän aikaa "tutkinut" säännöllisesti, kritiikkiä esittämällä ainoastaan toteuttaa hänelle syötetyn tunnusmerkin siitä, että kyseessä on tosi uskonto.
Itsekin aikoinaan jakaumia aiheuttaneena, mutta vahingosta viisastuneena tiedän nyt, että tuossa tilanteessa on ihan turha vedota järkeen tai opillisiin ristiriitoihin, ainakaan jos on niin kovapäisestä ihmisestä kysymys kuin minä satuin olemaan. Vartiotornin mittavasta selityskirjallisuudesta löytyy mihin tahansa Raamattua tai uskontoa koskevaan kysymykseen jokin puujalkaselitys, joka riittää kyllä sille, joka nimenomaan haluaa Vartiotornin oppiin uskoa. Parempi onnistumisen mahdollisuus on rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen liittyvillä pohdinnoilla, esimerkiksi lasten tappaminen Harmagedonissa tai järjestön harrastama kiertely karttamisen ympärillä voisivat olla toimivampia avauksia. Ehkä nekään eivät silti auta, vaan tuollaisessa tilanteessa joutuu varautumaan siihen, että kyseinen ihminen vähintäänkin vierailee Jehovan todistajissa hengailemassa jonkin aikaa ja parasta mitä voi hänen hyväkseen tehdä on, että pyrkii pitämään suhteen yllä ja antaa hänelle tavallaan paikan minne palata, jos ja kun Jehovan todistajat jollain tasolla ennemmin tai myöhemmin pettymyksen tuottavat. Antaa ystävän hörhöillä ja pyrkii silti viettämään hänen kanssaan aikaa, vaikka kaikkea samaa ei voitaisi enää tehdä eivätkä keskustelunaiheet ihan entisellään olisi. On se vanha kaveri siellä taustalla kuitenkin jossain, vähän sairastelee vain. Uskonnollisiin kysymyksiin voi vaikka kommentoida hyväntuulisesti, että onhan se toisaalta noinkin, mutta toisaalta näinkin, ja paljon on kiinni mistä näkökulmasta katsoo. Tärkeintä on, ettei lahko pääse eristämään sosiaalisesti.
