Kutsunnat edessä - intti vai sivari?

[neverrite]

Juuh elikkäs olen 20v mies ja kutsunnat olis tulossa marraskuussa.

Oon onnistunu häippäsemään jt porukasta ilman erottamista, pidetään vain "huonona seurana".

Perhe ja jotkut kavereista puhuu mulle vielä ja muutenkin on niihin hyvät välit, yrittää vaan käännyttää aika ajoin takaisin.

Eli kutsunnat olis neljän kuukauden päästä eikä mitään hajua kumpaan menisin, sivarii vai inttiin.

Toistaalta intti kiinnostaisi kyllä itseäni, mutta tahtoisin kyllä pitää välit perheeseen ja kavereihinkin.

Please help.

[Tony]

Nämä on niitä kuuluisia valintoja, joihin ei oikein voi ulkopuolelta antaa kovin lopullisia vastauksia. Omasta puolestani voin sanoa, että sivari oli ihan jepa. Jos sen valitsemalla voi pitää perheeseen välit, niin ehkä se menee sitten inttikokemuksen edelle?

[BigBudha]

Aikoinaan, 70 luvulla, minua vietiin kuin "nyytipussia", sanat laitettiin suuhun kun oli kutsuntojen aika. Eli linnaan vaan, kokemus oli sekin. Jälkeenpäin olen ajatellen olisi intti ollut viisaampi ratkaisu. Aina kun ollaan jutuissa vanhojen kavereiden kanssa tulee hiukan onhea olo jos ja kun juttu menee armeija hommiin.

Kuitenkin jokaisen on itse tehtävä ratkaisunsa, nykyään kun siviilipalvelus on Vt-seuran "hyväksymä". Minun aikanani ei ollut vaihtoehtoja, linnaan tai potkut porukasta.

[Kynsilakka]

Teet sen valinnan mikä itseä kiinnostaa.

Joillekin sopii roikkua mukana ns. huonona seurana, toiset haluavat elää omaa elämää.

Joillekin armeija sopii, toisille ei. Toiset pitävät siitä ja solmivat samalla elinikäisiä kaverisuhteita, toiset tulevat viikon sisällä sieltä pois.

Joillekin armeija on mahdollisuus irtiottoon menneestä, jotkut luovat siellä uraa, toisille maanpuolustuksesta tulee elämäntapa, toisille vain pakollinen velvoite.

Pointti kuitenkin, valitse se mikä itseä kiinnostaa. Lopun elämäsi joudut olemaan ”löysässä hirressä”, jos lähdet seuran oppien mukaan toimimaan. Teet oman päätöksen, silloin ei tarvitse katua.

[Pii]

Olet srk:n jäsen, vaikkakaan et aktiivinen. On mahdollista saada lykkäystä vaikka ei olisi aktiivinen todistaja kunhan kuuluu järjestöön. Itse sain 2 kertaa lykkäystä toimettomana. Riippuu ilmeisesti siitä kuka alueen esikunnassa käsittelee papereitasi. Vanhimmat kirjoittivat lapun jossa todistettiin, että olen seurakunnan jäsen, mutta en aktiivisessa toiminnassa mukana. Lain mukaan tälläisellä todistuksella ei pitäisi saada lykkäystä, mutta itse sain. Tämä oli kyllä kaksiteräinen miekka, koska vapautusta näillä perusteilla ei saanut. Eli sain sitten 29-vuotis kesäksi palvelukseenastumismääräyksen. Mikä ei sitten ollutkaan enää kovin kivaa.

Nyrkkisääntönä voin sanoa, että mitä pitempää tätä asiaa lykkää ja jättää tekemättä, niin sen ikävämpi sitä on hoitaa tulevaisuudessa. Eli kannattaa hoitaa asia mahdollisimman nuorena ja pian pois päiväjärjestyksestä. 20-vuotiaana vastuut ja velat on toista luokkaa kuin vanhempana. Eli nopeasti alta pois vaan, vaikka ei tuntuisi kivalta.

Se kumpi on parempi vaihtoehto, sivari vai intti onkin sitten ihan itsestä kiinni. Molemmissa on omat etunsa ja haittansa.
Sivari on diplomaattisempi vaihtoehto jossa pysyt edelleen todistajana ja pääset "nauttimaan" toimettoman julistajan vähistä sosiaalisista eduista. Tällöin jatkat kuitenkin löysässä hirressä roikkumista, ja et oikein tiedä kuka/mikä olet. Tosin sen todistajuuden jälkeisen identiteetin rakentaminen ei ole aina niin helppoa, eli ymmärrettävää jos valitsee sivarin.

Intin valitseminen tekisi hommat selviksi heti. Saisit kenkää järjestöstä, mutta asiat olisivat sen jälkeen selviä. Jahkailu loppuisi ja olisit pakotettu luomaan uudeen elämän ja identiteetin. Silloin kaikki "ystäväsi" hylkäisisivät sinut tietenkin. Eli raskaampi vaihtoehto monelle, mutta vapauttavampi.

[Verilettu]

Itse sanoisin että intti. On itse asiassa oikein mukavaa lopulta. Oppiikin monenlaista, eikä pelkkää tappamista

T: Ilmatorjunnan viestimies

[Veli-Hopea]

Intin valitseminen tekisi hommat selviksi heti. Saisit kenkää järjestöstä, mutta asiat olisivat sen jälkeen selviä. Jahkailu loppuisi ja olisit pakotettu luomaan uudeen elämän ja identiteetin. Silloin kaikki "ystäväsi" hylkäisisivät sinut tietenkin. Eli raskaampi vaihtoehto monelle, mutta vapauttavampi

Jos tällainen päivä on tulossa ennemmin tai myöhemmin kuitenkin, niin sama kai se on tosiaan tehdä hommat selväksi heti. Mitä sitä ehdollista ystävyyttä lähteä pitkittämään.

[Jaakko Ahvenainen]

Itse sanoisin että intti. On itse asiassa oikein mukavaa lopulta. Oppiikin monenlaista, eikä pelkkää tappamista
T: Ilmatorjunnan viestimies

Juuri näin. Jehovan todistajat ovat vapautetut ainoastaan rauhan ajan palveluksesta. Mikäli, mitä ei kukaan järjissään oleva toivo, sota tai tätä vastaava kriisitilanne syttyisi, olisivat Jehovan todistajamiehet toki mukana ja olisi pakko tappaa ihmisiä, ettei tule itse tapetuksi. Voisin olettaa Jehovan todistajan tulevan mieluummin tapetuksi, kuin tappajaksi. Terrorismi uhrinsa vaatii.

Tottakai puolustusvoimien varusmiespalveluksessa opetetaan tappamaan, mutta on muitakin vaihtoehtoja, kuten aseeton palvelus, mihin monet helluntaiseurakuntalaismiehet ovat ryhtyneet. He toimivat yleensä viestin tai huollon eri tehtävissä.

Myös siviilipalvelus on mahdollinen Jehovan todistajille, senkään estämättä että tämä kuuluisa Lex Koivisto torpattaisiin. Omalta kohdaltani tämä case on jo mennyt kaikin puolin ohi ja sotilaspassikin kadonnut. Se jossain tässä liki lähellä on, vaan en löydä .

[Lottopallo]

Juuh elikkäs olen 20v mies ja kutsunnat olis tulossa marraskuussa.

Oon onnistunu häippäsemään jt porukasta ilman erottamista, pidetään vain "huonona seurana".

Perhe ja jotkut kavereista puhuu mulle vielä ja muutenkin on niihin hyvät välit, yrittää vaan käännyttää aika ajoin takaisin.

Eli kutsunnat olis neljän kuukauden päästä eikä mitään hajua kumpaan menisin, sivarii vai inttiin.

Toistaalta intti kiinnostaisi kyllä itseäni, mutta tahtoisin kyllä pitää välit perheeseen ja kavereihinkin.

Please help.

Toimettomuudessa on puolensa, kuten olet huomannut. Välit pysyvät sukulaisiin ja voi pitää ne muutamat jt-kaverit, mutta kaikki eivät toimettomista kuitenkaan tykkää. Vanhimmiston puolesta on kokoajan tuumanpaksuisen suurennuslasin alla. Kaikkien omatunto ei toimettomuutta kuitenkaan loputtomiin kestä. On raskasta taiteilla kahden maailman välissä. Minulla se aiheutti todella häiritsevää tykytystä otsalohkossa.

Aktiivisen paperit intistä vapautusta varten saattavat irrota seurakunnasta helpolla tai sitten ei. Helpolla ne voi saada toimettomampikin. Jos sinulla on suvussa seurakunnan silmäätekeviä tai olet muuten vain ns. oikeista ympyröistä niin aktiivisen paperit irtoavat helpostikin. Ei ole merkitystä käytkö näyttäytymässä vain konventin väliajalla tai kerran pari vuodessa kokouksessa. Paremmista ympyröistä tuleviin jt-taustaisiin nuoriin uskotaan ihan eritavalla. Käytännöt ja säännöt eivät ole seurakunnissa lähellekään samat kaikille.

Jos olet kuin minä tai perheeni, ei niin suosittu ja ei jt-suihkuseurapiireistä niin aktiivisen seurakuntalaisen paperit valtiota varten on kiven takana.

Intti on nykyään lepokoti, jos vertaa siihen mitä se on joskus ollut. Tai ei ihan. Se, että yhtäkkiä yksityisyys onkin kuukausiksi käytännössä täysi nolla voi tulla yllättävän kovana iskuna. Nykyään intti kestää lyhimmillään vain 6kk. Sielläkin voi päästä todella helpolla, jos vain menee tietynlaisella asenteella. Peruskoulutuskauden jälkeen voi valita palvelusuran, joka on lähes sama kuin töissä kävisi.

Sivarissa palvelusaika on todella pitkä. On myös arpapeliä minkälaisen suorituspaikan saa.

Inttiin meno voi toimia hyvänä siirtymäriittinä uuteen elämään. En nyt laitosta suoranaisesti fanita, mutta ainakin todella erilaisia kokemuksia siellä saa mihin on tottunut. Jos inttiin menon päätät valita voi kotona olla sen aikana ja palveluksesta pääsyn jälkeenkin vaikeaa. Ilmapiiri saattaa kotona olla kiusallinen. Ihminen on kuitenkin mukautuvainen ja pienen pakon edessä voi sopeutua ikäviinkin tilanteisiin yllättävän hyvin.

Muutamia seurakunnassa olevia "ystäviä" ei kannata jäädä ikävöimään. Ystävyys on välillänne vahvasti ehdollista. Vaikuttaisi siltä, ettet usko järjestön opetuksiin ja lopullinen poislähtösi on vain ajan kysymys. Intissä jokatapauksessa ystävystyy jossain määrin muiden samassa veneessä olijoiden kanssa.

[Luopio?]

Sanoisin intti. Itse menin "salaa". Ilmoitin viikkoa ennen jt-vanhemmalleni, että soronoo mä meen laivastoon. Ja niin sitten meninkin.
Silloin alkuaikoina hajotti aikalailla, mutta lopulta oli hieno rupeama. Tällä kokemuksella tekisin intissä asiat toisin ja nauttisin vielä enemmän.

Teet niin kuin hyvältä tuntuu. Sinun elämäsi ja sinun päätöksesi, ajattele hetki itseäsi ja tee päätös.
Tsemppiä mille tahansa päätökselle.

[sinner74]

Toistaalta intti kiinnostaisi kyllä itseäni, mutta tahtoisin kyllä pitää välit perheeseen ja kavereihinkin.

Jos ja kun intti sinua kiinnostaa, niin tulet katumaan myöhemmin, jos et sitä käy. Aikaikkuna sen suorittamiselle on kuitenkin rajallinen.

t. varuskunnanharakka eli korpraali

[Verilettu]

Löytyipä mielestäni hyvä ja informatiivinen video varusmiespalveluksesta. Video on pitkähkö, 17 minuuttia mutta jos aihe kiinnostaa, niin eipä tuosta haittaa.

Videossa käydään läpi mm. eri puolustushaarat ja aselajit. Tietoa löytyy myös kutsunnoista, palveluksen aloittamisesta, koulutuksen rakenteesta, erikoiskoulutuksesta yms. mitä on varmaan käynyt asiaa harkinneen mielessä.

Varusmies

Vaihda valtakunnan palvelus varusmiespalvelukseen, ja teet jotain hyvää oikean valtakunnan ja itsesi hyväksi!

[neverrite]

Kiitos kaikista vastauksista, taidan sen intin sittenkin valita.

Kyllähän se kyrpii kun perhe ja kaverit menee mutta ainakin saan aloittaa elämään elämääni itseäni varten.
Ilman inttiä olisin varmaan loppuelämän tässä puoliksi mukana, hyvä vaan että saa kunnolla poikki.

Niin ja unohdin sanoa että asun jo omassa kämpässä joten häätöä ei ole tulossa, mutta ikävä kyllä kävin kasteella joten välit menee kyllä täysin.

[Polyester]

Vaihda valtakunnan palvelus varusmiespalvelukseen, ja teet jotain hyvää oikean valtakunnan ja itsesi hyväksi!

Onhan se niinkin . Pitää sen verran silti toppuutella, että armeija voi myös olla pettymys ja tiedän parikin tapausta, jotka nuorena jopa harkitsivat sotilasuraa, mutta mieli muuttui armeijassa. Varmaan käytännössä paljon on kiinni siitä, millaisen palveluspaikan, esimiehet ja kolleegat sattuu saamaan, ja se taas vähän riippuu tuuristakin.

Näkisin intin ja sivarin suurimpana hyötynä yksilötasolla sen, että kansalaisvelvollisuuden saa alta pois. Tuntuu väärältä mennä lahkon ehdoilla tuossa valinnassa, mutta voihan välien säilymisen toisaalta ottaa huomioon yhtenä asiana puntarissa, varsinkin jos erityistä halua kumpaankaan suuntaan ei ole. Kyseessä on henkilökohtainen kokonaisarvio tilanteesta, johon on vaikea ottaa sen tarkempaa kantaa.

[Veli-Hopea]

mutta ikävä kyllä kävin kasteella joten välit menee kyllä täysin.

No se on kyllä surullista se mutta jos nyt intin valitset niin sitä kautta saa jo muutaman kaverin ja kyllä niitä muitakin ystäviä tulee jotka eivät lähde hylkäämään minkään elämänvalinnan takia.

Onhan se aika noloa että lähimmät hylkää kun toinen menee inttiin 180 päivää. Pienestä kiinni tuo ystävyys. Ehkä jotkut tsägällä luistavat ja pitävät yhteyttä.

Elämä jatkuu