Mitä elämä oikeastaan on?

[YksinäinenSusi]

Elämä mielletään usein niin monimutkaiseksi että se ei voisi mitenkään syntyä sattumalta, vaan tarvittaisiin joku luomaan se.

Onko todisteita siitä että elämä sen alkeellisimmalla tasolla ei voisi syntyä ilman luojaa itsekseen?

Entä milloin elottomista aineista muodostuu elävä? Onko se monimutkaisuus, tai kyky luoda kopio itsestään?

Voiko tätä edes ymmärtää ilman korkeampaa koulutusta, vai onko kouluja käymätön tuomittu uskomaan luojaan?

Miksei mahdollisuuksia elämän syntymiseen jossain alkumeressä olisi voinut olla monia, miksi vain yksi kuten usein helposti ajatellaan?

Kuinka iso vesi-alue onkaan jo ruokalusikallinenkin vettä alkueliön näkökulmasta? Ihmiselle ruokalusikallinen, alkueliölle iso meri?

Entä kun kyseessä on oikea meri ihmisenkin näkökulmasta, niin kuinka paljon siihen mahtuisikaan mahdollisuuksia alkueliöiden kehittymiseen mikrotasolla?

Elämä maan päällä ja merissä on niin kirjavaa, että vaikea uskoa niiden kaikkien tulleen vain yhdestä lähteestä, vai ?

Syntyyhän niitä nytkin jatkuvasti mikrotasolla noita uusia tautibakteereja ja -viruksia. Vai luoko Jehova nekin? Jos uskovainen kieltää jumalansa luovan tappavia tautibakteereita -viruksia, niin mistä ne sitten tulevat? Ihmetyttää tää ristiriita? Vai luulenko vain että tässä on jokin ristiriita?

[agapi_dō]

Perhanan vaikea kysymys. Joskus luin tutkimusta, että tarvittaisiin noin 100-150 ihmistä, jos haluttaisiin perustaa uudisasustus asumattomalle mantereelle. Muuten mm. sisäsiittoisuus ym. seikat tuhoaisivat melkein 100% varmuudella koko alkavan populaation.

Tosin monet uskovat että ihminen on ollut terveempi muutama tuhat, kymmenen tuhatta vuotta sitten, koska tavallaan kaikki täällä pallon päällä on sisäsiittoista sakkia nykyään, tuon lisäksi saasteet, virusten ja kulkutautien kehittyminen ihmisen läsnäolon ansiosta ym. ym.

Vaikea sanoa mielipidettä tuosta.

[Jaakko Ahvenainen]

Tosin monet uskovat että ihminen on ollut terveempi muutama tuhat, kymmenen tuhatta vuotta sitten, koska tavallaan kaikki täällä pallon päällä on sisäsiittoista sakkia nykyään, tuon lisäksi saasteet, virusten ja kulkutautien kehittyminen ihmisen läsnäolon ansiosta ym. ym.

Tavallaan näin. Heikoimmat yksilöt yksinkertaisesti kuolivat pois ja vahvimmat jatkoivat sukua. Näin kaiketi se edelleen monasti menee.

[Markku Meilo]

Perhanan vaikea kysymys. Joskus luin tutkimusta, että tarvittaisiin noin 100-150 ihmistä, jos haluttaisiin perustaa uudisasustus asumattomalle mantereelle. Muuten mm. sisäsiittoisuus ym. seikat tuhoaisivat melkein 100% varmuudella koko alkavan populaation.

Toi sama vaade koettelee osaltaan vedenpaisumustarua, kyseiset Raamatun 8 plus se Metusalem-niminen uimalla pelastunut eivät käytännössä olisi riittäneet elinvoimaiseksi ihmissuvuksi.

Tosin monet uskovat että ihminen on ollut terveempi muutama tuhat, kymmenen tuhatta vuotta sitten, koska tavallaan kaikki täällä pallon päällä on sisäsiittoista sakkia nykyään, tuon lisäksi saasteet, virusten ja kulkutautien kehittyminen ihmisen läsnäolon ansiosta ym. ym.

Olen lukenut arvion, että vedenpaisumuksen tienoilla väki lisääntyi n. 0,015 % vuodessa, mikä vauhti ei minusta heijasta kovin korkeaa terveydellistä yleistasoa.

[Pro et contra]

Onko todisteita siitä että elämä sen alkeellisimmalla tasolla ei voisi syntyä ilman luojaa itsekseen?

Entä milloin elottomista aineista muodostuu elävä? Onko se monimutkaisuus, tai kyky luoda kopio itsestään

Elämän syntyä voidaan tutkia kokeellisesti, informaatio jää kuitenkin köykäiseksi:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Ureyn–Millerin_koe
Ureyn–Millerin koe (myös Millerin–Ureyn koe tai vain Millerin koe) on kuuluisa laboratoriokoe, jolla tutkittiin orgaanisten yhdisteiden syntyä...
‎Koejärjestely - ‎"Vulkaaninen Millerin koe"

... siis miten tietynlaiset olosuhteet voivat synnyttää aineksia joista elämä rakentuu, tulkinnanvaraa jää paljon joten evoluutioteorian ulkopuolelle jäävää elämän syntyä ei voida tieteellisin menetelmin aukottomasti teoretisoida.

Kysymyksesi aihe: " Mitä elämä oikeastaan on? " on erittäin tärkeä ja itseasiassa hyvin perustavaa laatua oleva kysymys joka voidaan jakaa kahdeksi:
- mitä elävä on?
- mitä henki on?

Kuinka elävä ja henki liittyvät toisiinsa, selitäppäs sitä?

[Jaakko Ahvenainen]

Kysymyksesi aihe: " Mitä elämä oikeastaan on? " on erittäin tärkeä ja itseasiassa hyvin perustavaa laatua oleva kysymys joka voidaan jakaa kahdeksi:
- mitä elävä on?
- mitä henki on?

Kuinka elävä ja henki liittyvät toisiinsa, selitäppäs sitä?

Ok. Esim. kasvit ovat eittämättä eläviä. Suomessa mm. yökönlehti- ja kihokkikasvit tuntevat kosketuksen ja käyttävät eläinravintoa hyödykseen. Vaan selitäpä kerrankin ihan itse kysymyksesi, niiden taustat johtopäätökseen asti.

[Pro et contra]

Vaan selitäpä kerrankin ihan itse kysymyksesi, niiden taustat johtopäätökseen asti.

Näin tekemällä varmaankin saisin mainetta, en kuitenkaan tiedä vastausta tähän kysymykseen joten ajattelin tämän kerran päästä hieman vähemmällä vaivalla mikäli joku toinen sen tietäisi?

Tietysti näin uskovana lähtökohtaisesti ajattelen hengen olevan Jumalasta ja siten ikuista, en kuitenkaan puhuisi "kuolemattomasta sielusta".

___ ___ ___ ___ ___ ___ ___ ___ ___

Noista kasveista sen verran että nekin hengittävät soluhengityksellä eli yhteyttämisellä jota fotosynteesiksi kutsutaan.

[Jaakko Ahvenainen]

Juu, vaatimattomuus on hyve, mutta ei kaikissa tapauksissa. Tuskinpa vastaamisellasi erityistä kunniaa keräät, eikä sitä kukaan täällä edes edellytä. Ymmärrän ajattelutapaasi hengen olevan Jumalasta, vaan kun olen ollut huomaavinani, ettei näin välttämättä ole. Näet mikä henki se Bileamin henki olikaan.

Kyllä, kasvit hengittävät tavallaan ja hengityskö on sama kuin henki. Älä viitsi höpöttää.

[Markku Meilo]

Tietysti näin uskovana lähtökohtaisesti ajattelen hengen olevan Jumalasta ja siten ikuista...

Uskomisen suurin keveystekijä lienee se, että luuleminen riittää, näyttöä ei tarvita. Uskomisen suurin moraalisen vastuun kysymys lienee perustetta vailla olevien asioiden tyrkyttäminen nk. tosiasioina muillekin luultavaksi tai muuten tulisi jumalalta pikaisesti hudaan.

...en kuitenkaan puhuisi "kuolemattomasta sielusta".

Kaikenlaista Raamattuun liittyvää luulemista helpottaa jakeiden valikoiva poiminta, kyllä VT:n useat jakeet kertovat porukasta, joka oli tietoisessa tilassa kuolemansa jälkeen.

[Pro et contra]

Kyllähän tätä hengityksen ja hengen erilaisuutta käsitellään J-t kirjallisuudessa enkä väitäkkään hengityksen olevan samaa kuin henki vaikka joku yhteinen juuri niillä onkin, raamatun mukaan ihmisen henki poikkeaa eläimen hengestä siinä että "iankaikkisuus" on ihmisen hengessä oleva ominaisuus.

On kiintoisa huomata että sitten kun Jumala puhalsi ihmiseen hengen hänestä tuli _elävä sielu_, no totta nuo solut jotka olivat olemassa olivat eläviä ennen hengitystäkin mutta vasta puhalluksen jälkeen ihmisestä tuli se mitä hän on.

Bileamiin lienee mennyt Perkeleen henki mutta Aasissa puhunee enkeli joskin on mahdollista että tapauksessa on kyse myös sisäisestä puheesta ja mielenmuutoksesta koska aasilla ei ole puheenmuodostamiseen sopivivaa rakennetta.

[YksinäinenSusi]

Kysymyksesi aihe: " Mitä elämä oikeastaan on? " on erittäin tärkeä ja itseasiassa hyvin perustavaa laatua oleva kysymys joka voidaan jakaa kahdeksi:
- mitä elävä on?
- mitä henki on?

Kuinka elävä ja henki liittyvät toisiinsa, selitäppäs sitä?

En minäkää tiedä, siksi minäkin kyselen kun en tiedä. Kaikkeahan voi arvuutella mutta olisi kiva jos einstein kakkonen saapuisi kertoisi.

[YksinäinenSusi]

tämänhetkisen tieteellisen tiedon mukaan voitaisiin perustellusti uskoa hengen olevan olemassa, nimittäin kaikki on kvarkkien tanssia,

kvarkit taas ovat energiaa, eli ihminen on energiaa eli henkeä, ihminen on energiakeskittymä, eräänlainen energiapilvi,

tuota energiaa vain on niin paljon että ihminen tuntuu kiinteältä ja kaikki muukin ympärillä oleva niinsanottu aine, joka on kans vaan kvarkkien tanssia,

no selitin hengen, voisiko joku selittää nyt sen elämän, jota minä en pysty selittään niin olisi iloinen

[Markku Meilo]

Oikeastaan elämä voiisi olla syntymän ja kuoleman välillä havaittua eritasoista aktiiivisuutta.

[YksinäinenSusi]

Oikeastaan elämä voiisi olla syntymän ja kuoleman välillä havaittua eritasoista aktiiivisuutta.

jep, sitä se varmaankin on,

koitin tuolta netistäkin kattoa, muttei niitä ymmärrä kun pitäis olla kait biologian maisteri että tajuais jotain,

harmi sinänsä kun noin tärkeään kysymykseen ei löydy yksinkertaista selitystä,

olis kiva tietää tarkalleen että mitkä aineet yhdessä reagoiden muodostavat elämän sen alkukantaisimmassa muodossaan, ja miten nuo reaktiot tapahtuvat,

silloinhan sen voisi per'uattees toistaa labrassa ihminenkin, mutta jos sitä ei sitten tiedetä niin tarkasti niin silloin sitä ei voi keinotekoisesti luodakaan,

on erikoista että ihminen osaa tehdä eläviä soluja muttei tiedä että miten tekee ne,

yleensä kaikki muut hommat onnistuu jos tietää asiat,

muttei tässä elävän solun tekemisessä olekaan asia niin, vaan se onnistuu vaan jotenkin tietoisuuden ulkopuolella jotenkin automaattisesti,

tietysti sen ymmärtää koska niin pieniin rakenteisiin ei voida nähdä,

jos joskus nähdään niin pieniin rakenneosasiin niin sitten kait se voisi olla mahdollista määritellä että mistä rakenteista elävä solu rakentuu,

aineistahan se solu kuitenkin rakentuu , vai mitä?

joo, liian vaikee pala tää on, ei siin mitää

[agapi_dō]

Elämän määritelmä on kyllä mielenkiintoinen.

Mä käsitän sen itse omassa päässäni sellaiseksi, millä on edes jonkinlainen tietoisuus. Esim koirat ym. eläimet mutta ei kasvit.

Tietty, tottakai kasvitkin on eläviä. Bakteeritkin on elämää. Soluissakin on, elämää.

Mutta ihminen taitaa olla ainut, kuka ymmärtää että elämä loppuu? Ehkä delfiinit (ja jotkut muut meren eläväiset, tietyt valaat yms.) vois myös mennä tuohon samaan, koska olen ainakin lukenut että esim. jotkin vankeudessa pidetyt valaat, vai oliko nuo sitten delfiinejä, ovat tehneet itsemurhan. Vaikka ovat olleet terveitä fyysisesti, niin ovat masentuneet ja menneet veden alle ja päättäneet olla ottamatta happea.

Jos googlaa vaikka "human brain dolphin brain" niin vastaan tulee kuva missä näkyy että koon puolesta delfiinin aivot näyttää isommilta, sekä sisältää enemmän paljon enemmän poimuja, mistä muistan joskus lukeneeni että mitä enemmän aivoissa on pinta-alaa, se korreloi myös tietynlaista älykkyyttä.

En tiedä miten paljon tuo pitää paikkansa - mutta vaikkei pitäiskään niin täytyy sanoa että nostaa kyllä karvat pystyyn kun ajattelee esim. tuota japanilaisten delfiinintappomeininkiä, mistä joskus tuli dokkari myös TV:stä. Siellä käytännössä melkein henkensä kaupalla toimittajat kuvasivat salaa miten delfiininkalastajat ajoivat satoja delfiinejä mataliin vesiin, ja hetken päästä vesi oli punaista delfiinien verestä. Ihminen on julma otus.