Tärkeintä, on olla ihminen ihmiselle, millä tarkoitan sitä, että olla tukena toiselle, silloin kun toinen sitä tarvitsee.
Oli sitten asia ihan mikä hyvänsä, toisiin ihmisiin, mutta, myös ihan omaan itseensä kohdistuva (vaikka tupakanpoltto tai mikä tahansa), niin silloin kun ihminen jotakin asiaa vastustaa niin siinä vain tekee omia "demoneitaan" entistä todellisemmiksi ja vahvemmiksi. (demonisana nyt metaforana, enkä tätä tähän muuten kirjoittaisi, mutta kun on olemassa ihmisiä ketkä ehkä sattuvat tätä lukemaan, keille "demonit" ovat mielessään hyvinkin todellisia..)
Sama juttu myös pätee mun mielestä aika hyvin siihen, että jos esim. joku ihminen juo liikaa, niin vastaus ei ole se, että toisten ihmisten pitäisi tuota juomista rajoittaa -> vrt esim. huumeidenvastainen sota, ja mitä se on tehnyt. Tai portugalin esimerkki, jossa kaikki laillistettiin, niin huumeidenkäyttö on tippunut puoleen siitä mitä se oli viimeisen 10 vuoden aikana, sen jälkeen kun kaikki laillistettiin.
Tottakai alkoholistin kohdalla joskus läheisten interventio voi toimia, mutta silloin ei ehkä päästä siihen lopulliseen syyhyn, miksi ihminen tekee, mitä tekee. Samoin uskonnoissa ja ihan joka paikassa. Kiellät jotakin, niin sitä ihmiset haluaa tehdä ja tutkia. Siinäkin mun mielestä jessen filosofian viisaus, tee mitä teet, sanon mitä olet mieltä, mutta ihminen itse päättää, eikä minulla ole mitään mielenkiintoa/valtaa miten loppujenlopuksi ihminen päättää. Mutta jos oikeasti joku haluaa apua, niin pitää olla tukemassa ja auttamassa. Siinä tuo, rakkauden periaate myös.
Yritin tuon nyt niin hyvin pukea sanoiksi kun osaan, toivottavasti lukijat ymmärsivät mitä tarkoitan.
