Ariadna kirjoitti:Mielestäni lunastusopin taustalla on ihmisen luoma harha, jonka mukaan kuolema on voitettu ja elämä uskotussa paratiisissa mahdollistettu. Sinne sitten pyritään ja keinoja sinne pääsemiseksi keksitään yhteisöissä ja yhteisöissä riippuen. Lunastus samoin kuin helvetin oppi ovat tuota samaa ihmisen hallitsemista, todistajat eivät ole tässä poikkeus, samaa helvetillistä oppia tuo heidän paratiisinsa ja hamagedonkin periaatteeltaan on.
Olet oikeassa. Oikeastaan ennen lunastusopin käsittelyä pitää kysyä keitä lunastetaan? Miksi lunastetaan? ja keitä lunastetaan? Tämä johtaa luonnollisesti pohtimaan paholaista ja hänen ynnä enkeleittensä syntymää (diabologia). Tämä lähestyy myös ajatusta infernologiasta ja kaikkineen kuulunee uskontofilosofiseen pohdintaan.
Varhainen juutalaisuus ei tuntenut koko asiaa. Vasta eksiilin jälkeen kysymys aktualisoitui ja sitä pohdittiin ensimmäiset kolme esikristillistä vuosisataa ja tuloksia syntyi etenkin rabbiinisissa piireissä.
Myöhempään (eksiilin jälkeiseen) juutalaisuuteen kehittyivät seuraavat käsitykset:
1) Paholainen luotiin korkeimmaksi enkeliksi
2) Hänessä syntyi ylpeys, kateus ja himo
3) Hän ja kanssaan joukko muita enkeleitä luopui Jumalan tahdosta ja karkotettiin taivaasta
4) Hän houkutteli ihmiset syntiin, minkä seurauksena kuolema ja kaikkinainen paha tulivat ihmisen maailmaan
5) Hän eksyttää ihmiset palvomaan epäjumalia ja viettelee moninaisiin synteihin sekä aiheuttaa kaikkinaista vahinkoa
6) Hänen alaisiaan ovat pimeyden enkelit ja demonit, joita on myriadinen määrä
Lopulta, aikojen lopussa, nämä kaikki tuhotaan. Tämä käsitys ei syntynyt hetkessä, vaan siihen vaadittiin koko eksiilin jälkeinen aika aina ajanlaskumme alkuun asti ja kreikkalaisissa kirjoituksissa on tähän käsitykseen lukuisia viitteitä niin Jeesukselta kuin Paavalilta. Tähän käsitykseen kristityt lisäsivät oman "kakkunsa" päälle oppia kehittäen.
Selvittämättä jää toistaiseksi, missä määrin nämä ovat kirjoittajien lisäyksiä, missä määrin kirjoitusten kopioitsijoiden.
Vasta tämän jälkeen alkaa oppi pelastuksesta / lunastuksesta, mikä tosin kulkee osin rinnakkain tämän kanssa. Kesti siis kolmatta sataa vuotta tämän opin kehittämiseen yksin juutalaisuudessa. Tätä ennen Paholainen oli juutalaisuudessa varsin lojaali otus. Mutta kristityt
Lähde: Kuula, Paholaisen biografia 2010
Kirjoittamani tekee hyvin kyseenalaisiksi paratiisi- ja monet muut Raamatun kertomukset fundamentillisesta näkökulmasta, mutta kuten olen itseäni ilmaissut, ajattelutapani on liberaali näissä asioissa perustuen ymmärtämääni raamatuntulkintaan.
Niin Paholaisen kuin lunastuksenkin historia on itse asiassa hyvin nuori oppirakennelma.
Ariadnalle: Mielestäni tarkastelu tulisi aloittaa jo Sirakin kirjasta (Sir. 15:14-17; 25:24).