Lahkon jättäneen vastuu elämäntilanteestaan

[Veli-Hopea]

jotka vielä vuosikausia lahkon jälkeen syyttävät elämäntilanteestaan menneisyyden uskontoa, vaikka muut näkevät syyn olevan päihteiden runsaassa käytössä,

Ehkä päihteiden runsaalle käytöllekin on jokin syy ja sehän voi olla mikä tahansa vaikkapa ex uskonnon jättämä jälki ,taakka ja murheet joita yritetään hoitaa väärin keinoin.

[Polyester]

Anttikultti-ideologian ikävimpiä seurauksia olen nähnyt joissakin exjt-tuttavissa, jotka vielä vuosikausia lahkon jälkeen syyttävät elämäntilanteestaan menneisyyden uskontoa, vaikka muut näkevät syyn olevan päihteiden runsaassa käytössä, siis elämäntyylissä joka on vastoin menneisyyden uskonnossa opetettuja normeja.

Noinkin voi tietysti käydä. Ei saa olla mikään automaatti, että kaikesta syyttää menneisyyttä ja JT-uskontoa. Toisaalta voidaan kysyä, onko kuvailemasi tilanne myöskään antikulttiliikkeen syytä, kuten tunnut ajattelevan.

Ei minulla ainakaan ole mitään pakkomiellettä saada ihmisiä pois Jehovan todistajista tai muista kulteista. Sitä kuitenkin toivoisin, että he tietäisivät tarkalleen mihin liittyvät ja kuuluvat. Jos järjestöllä on puhtaat jauhot pussissaan, sillä ei varmasti ole puolikastakaan syytä vastustaa tätä tavoitetta.

[Vieras]

Anttikultti-ideologian ikävimpiä seurauksia olen nähnyt joissakin exjt-tuttavissa, jotka vielä vuosikausia lahkon jälkeen syyttävät elämäntilanteestaan menneisyyden uskontoa, vaikka muut näkevät syyn olevan päihteiden runsaassa käytössä, siis elämäntyylissä joka on vastoin menneisyyden uskonnossa opetettuja normeja.

Noinkin voi tietysti käydä. Ei saa olla mikään automaatti, että kaikesta syyttää menneisyyttä ja JT-uskontoa. Toisaalta voidaan kysyä, onko kuvailemasi tilanne myöskään antikulttiliikkeen syytä, kuten tunnut ajattelevan.

Eräs tuttava seurailee säännöllisesti luopiosivuja, on harvinaisen hyvin perillä entisen uskontonsa asioista. Hän valitti mulle, ettei psykiatrinsa ymmärrä uskonnon olevan syypää nro yksi elämänsä ongelmiin. Vetää rankasti viinaa, polttelee pilveä, pornoaddikti, työtön, laiska liikkuja.

[sinner74]

Hyvä keskustelunaihe ihan itekseenkin, jaettu erilleen tuosta Kirjamessut-ketjusta.

[takapiru]

Ulkopuolisen silmin katsottuna lahkosta irtautuminen on psyykelle aivan yhtäläinen tila, kun pitkästä addiktiosta irtautuminen. Lisäksi yhtälössä on mukana surutyö, jonka työstäminen on aina yksilöllistä, mutta joka tapauksessa hyvin pitkä prosessi.

Muissa henkisissä sairauksissa on kultaisena nuorana pidetty parantumisen kestävän yhtä pitkään, kun aikanaan sairastumisen.

[Veli-Hopea]

Mulla on kyllä sellainen käsitys että lahkot voivat teettää ongelmia ja riippuvuuksia. Ongelmat kun ovat syntyneet ja kasvaneet riippuvuuksineen,uskonnosta lähtiessä ne jäävät ja jäävät siksi että riippuvuus on riippuvuus.

Kyllä uskontoakin voi syyttää riippuvuuksista ja ongelmia jos se on se tekijä joka on siihen ajanut ja voi kai se sitä olla.


Tietenkin syy voi olla muukin.

[Veli-Hopea]

Esimerkiksi minä syytän uskontoa joidenkin jt tuttujeni alkoholismista. Paine ja ne asiat on tehnyt näistä piilojuoppoja.

[Polyester]

Eräs tuttava seurailee säännöllisesti luopiosivuja, on harvinaisen hyvin perillä entisen uskontonsa asioista. Hän valitti mulle, ettei psykiatrinsa ymmärrä uskonnon olevan syypää nro yksi elämänsä ongelmiin. Vetää rankasti viinaa, polttelee pilveä, pornoaddikti, työtön, laiska liikkuja.

Ehkä vikaa on vähän molemmissa: ongelmat ovat lähteneet uskonnosta, mutta niitä ei ole onnistunut käsittelemään oikein ja tilanne on osittain omaakin syytä. Samansuuntaisia kysymyksiä liittyy esim. siihen, minkä verran voi syyttää väkivaltaista lapsuutta tai koulukiusatuksi joutumista aikuisuutensa ongelmista. Monesti voikin, mutta ei se mikään avoin piikki saa olla mihin voi laittaa mitä tahansa.

Näkisin kuitenkin ns. luopiosivut eli oikeaa tietoa ja vertaistukea tarjoavat sivut aivan uskomattoman tärkeänä asiana toipumisen kannalta. Pahinta on jäädä välitilaan, jossa uskoo Jehovan todistajilla olevan Totuus mutta ei jostain syystä halua tai kykene olemaan siinä mukana. Suunnittele siinä sitten tulevaisuutta, kun on Harmagedonin pelko niskassa. Tuollainen tilanne voi ymmärrettävästi aiheuttaa monenlaista oireilua.

Sitä paitsi eivät alkoholin liikakäyttö tai elämässä ajelehtiminen mitenkään tuntemattomia ilmiöitä ole jehovantodistajuudessakaan.

[YksinäinenSusi]

olen ollut masentunut jotain 40 vuotiaaksi saakka lapsuudestani saakka,

vastuunkanto itsestä ei todellakaan maistunut silloin,

nyt olen 47 vuotias ja en ole enää yhtään masentunut ja vastuunkanto itsestäni tuntuu kivalta ja aivan normi-asialta,

tie tähän pisteeseen on ollut se että olen päässyt uskonnollisesta välitilasta irti ja se että on ollut tavallaan pakko alkaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin olen,

enhän minä mkään ainstain ole, eikä minusta sellaista tule, joten hyväksyn itseni tällaisena,

that's it

[Flick]

Itse näen alkoholismin ja uskonnollisuuden hyvin samankaltaisina ilmiöinä. Käytänpä niistä vaikka yhteisnimitystä "päihde".

Alkuun päihde (siis alkoholi tai uskonto) tuo hyvänolontunteen ja sen parissa on mukava viettää aikaa. Kuluu aikaa, ja päihde liittyy ja kuuluu elämän eri käänteisiin, mutta pikkuhiljaa hyvänolontunteen saavuttamiseen vaaditaan aina vain enemmän. Osa ympärillä olevista ihmisistä löytää edelleen hyvänolontunteen aivan niinkuin ennenkin, ja itselle saattaa nousta mieleen ajatus, että pitänee ponnistella vielä enemmän jotta sen hyvänolontunteen saa synnytettyä. Jossakin kohtaa tuntuu, ettei mikään määrä päihdettä riitä. Olo on muuttunut kauttaaltaan turraksi. Päihdettä käyttää edelleen koska se on se "normi" johon on vuosikausien aikana totuttu, ja edelleen tavoittelee "sitä tunnetta" vaikka ehkä jollain tasolla tiedostaa, että tämän kanssa onkin ehkä ongelmaa muodostumassa, tai jo muodostunut. Juuri se päihde ei ehkä vain sovi itselle, mutta koska ympärillä olevista ihmisistä suuri osa kummeksuu jos sen päihteen jättääkin, eivätkä ymmärrä miten se voisi olla kenellekään ongelma, sitä vain jatkaa yrittämistä. Ehkä se vika onkin itsessä? Kohta ollaankin tilanteessa, jossa mikään määrä päihdettä ei tuo muuta kuin epätoivoa, ahdistusta ja huonoa oloa. Ulospäin tietenkin vakuutetaan, että asiat ovat kunnossa eikä päihteen kanssa ole mitään ongelmaa, mutta sisäisesti eletään jo raskaasti ristiriitaisia tunteita. Päihde ei tuo mitään positiivista, mutta koska ilman sitä pelottaa olla, ja etenkin pelottaa se, hyväksyisikö "vanha piiri" jos sen päihteen käytön lopettaisi, tai jaksaisiko edes itse niitä samoja ihmisiä enää? Tässä vaiheessa onkin enää vaihtoehtona täysi irtiotto päihteestä, tai sitten se toinen. Jatkaa vain samassa tuskassa, koska siihenhän on jo tottunut. Se on se "turvallinen helvetti".

Ja samahan voi päteä vaikkapa lapsesta saakka JT-perheessä kasvaneeseen alla olevalla tavalla. Tässä kohtaa ei välttämättä kuitenkaan synny varsinaista addiktiota eli osittain vaikutukset ovat erilaiset:

Lapsesta saakka päihde on kuulunut perheen elämään päivittäisenä osana. Sen käyttöä ja vaikutusta näkee ympärillä olevissa ihmisissä koko lapsuuden ja kasvamisen ajan, ja päihteen opetetaan olevan osa normaalia elämää. Jossakin kohtaa tulee hetki, että itsekin päättää päihdettä kokeilla, tai joku kenties jopa kehottaa kokeilemaan tai aloittamaan sen käytön. Ehkä päihde ei itselle tuo missään kohtaa "sitä hyvää oloa" mitä muut siitä kertovat, mutta koska "se nyt vain kuuluu asiaan" niin käyttöä jatkaa. Ehkä kokeilee eri muotoja ja määriä ja etsii sitä omaa linjaansa päihteen kanssa, ehkä siitä innostuu tai ehkä päätyy näyttelemään, jottei vaikuttaisi perheessä tai yhteisössä oudolta, erilaiselta. Jossakin kohtaa voi tulla vastaan tilanne, että se päihde ei yksinkertaisesti enää kiinnosta tippaakaan. Kuinka saada muut ymmärtämään, että tämä ei ollut mun juttu, kun siihen on koko elämä opetettu? Sehän on se normi jonka mukaan on eletty.

Tämähän ei tietenkään päde jokaiseen alkoholin käyttäjään tai jokaiseen uskontoon kuuluvaan. Itse koen, että tähän riippuvuuteen vaaditaan "päihteen" lisäksi tämän kaltaisille ongelmille altistava geeni. Osa ongelmasta on geneettistä, ja osa ympäristön tai ihan vain oman luonteen aiheuttamaa. Sinänsä myös "parannus" on jossain määrin samankaltainen. Sen päihteen voi vain lopettaa, ilman että käsittelee sen tarkemmin mitä kaikkea se on aiheuttanut ja mihin kaikkeen se omassa elämässä ja käytöksessä on vaikuttanut. Elämänlaatu ei välttämättä parane, sillä ilman käsittelyä mieleen jää usein katkeruus "miksi juuri minulla kävi näin?" Jos taas päihteen lopetuksen lisäksi käsittelee rehellisesti ja avoimesti (esimerkiksi vertaistuen avulla) mitä kaikkea päihde aikaansai, mitä kaikkea se omassa elämässä hallitsi, ja onko se kenties myös vaikuttanut persoonaan, käyttäytymiseen ja luonut vääränlaisia ajatusmalleja, on mahdollista löytää tasainen ja tyytyväinen suhtautuminen elämään. Oppii ehkä myös ymmärtämään sen, että se ettei tämä päihde sopinut itselle, ei tarkoita etteikö se jollekin muulle sovi. Kaikille se ei aiheuta samanlaisia ongelmia.

[Veli-Hopea]

Ehkä se pahin huume ja riippuvuuden aiheuttaja onkin lahkot

[Malachi Constant]

Esimerkiksi minä syytän uskontoa joidenkin jt tuttujeni alkoholismista. Paine ja ne asiat on tehnyt näistä piilojuoppoja.

Ollessani vielä jotenkin riveissä tietooni yhteensattumien kautta tuli, että eräs avustava palvelija ja toiseen seurakuntaan kuuluva lähes vuosikymmen vuoden 1975 Harmagedonin jälkeen eli noin vuonna 10 jHg ratkoivat sen tuottamia opillisia (he olivat tunnollisia) ja käytännön ongelmia (perheellisiä) juopottelemalla ankarasti (heillä oli omatunto).

En kertonut sitä vanhimmille, kun en ollut enää sillä tavalla tunnollinen. Kaiken varalta tämä avustava kuitenkin, minulle yllätyksenä, kutsui mökilleen ja illan edetessä arvattavaan suuntaan, toisen kossupullon tullessa esiin piilosta, sanoi että "tältä mökiltä ei tätä puutu." Näin minusta tehtiin "rikostoveri" - jotta olisin varmemmin hiljaa - niin pian arvasin.

Ymmärrän häntä nyt vielä paremmin: Hän itse parhaat vuodet vt-seuralle parhaat kykynsä antaneena, uhkana erottaminen ja karttaminen, seurauksena vaimon ja jälkikasvun sosiaalisen statuksen romahtaminen seurakunnassa, kaikki siihen liittyvä,... Olisi kauhea paikka vielä tänäkin päivänä, silloin ei olisi löytynyt vertaistukeakaan.