optimismi onkin erityisen tärkeää, eikä vain suositeltavaa

[YksinäinenSusi]

oletko ollut sellaisen seurassa, joka syyttää omista elämänvalinnoistaan toisia?
oletko ollut sellaisen seurassa, joka kuittaa ilosi että "ei tässä elämässä ole mitään nauramista"?
oletko ollut sellaisen vaikutuspiirissä joka kaataa niskaasi vain paskaa?
oletko ollut sellaisen läheinen josta huokuu synkkyys?

http://yle.fi/uutiset/valitse_seurasi_t ... ta/8555272

kyynisyys ja negatiivisuus ovat suojakeinoja, kyynisen ja negatiivisen ihmisen ei tarvitse pettyä, koska jo valmiiksi odotetaan asioiden epäonnistuvan kuitenkin,

optimisti saattaa joutua usein pettymään, mutta onnistumisia on valta-osa yrittämisistään,


on mahdollista että sellaisissa maissa joissa valtio ei elätä ihmisiä työttömyyskorvauksella ja muulla tuella niin ihmiset ovatkin positiivisia,

heidän on pakko tai muuten he ajautuvat hengenvaaraan,

he eivät voi valmiiksi odottaa epäonnistuvansa asioissa, heillä ei ole sitä ylellisyyttä

[Veli-Hopea]

No eikös vtseura ole vähän sellainen negatiivinen puheissaan kuinka kaikki on paskaa?

Osuu noi osittain siihen joten vastaan kyllä.

[Verilettu]

kyynisyys ja negatiivisuus ovat suojakeinoja, kyynisen ja negatiivisen ihmisen ei tarvitse pettyä, koska jo valmiiksi odotetaan asioiden epäonnistuvan kuitenkin,

optimisti saattaa joutua usein pettymään, mutta onnistumisia on valta-osa yrittämisistään

Sitten on realisti, joka voi avoimesti myöntää että tilanne on persiistä. Jos on. Sitä ei pidä sekoittaa pessimismiin.

[YksinäinenSusi]

näyttää siltä että realismi tosiaan usein sekoitetaan pessimismiin, realismi-sananakin esiintyy enemmän virallisemmissa lähteissä,

tavallisten kengänkulutus-tirehtöörien osana näyttäisi olevan vain joko pessimismi tai optimismi,

jt:n keskuudessa on vain pessimismi tai optimismi, realismia ei olekaan

[Markku Meilo]

No eikös vtseura ole vähän sellainen negatiivinen puheissaan kuinka kaikki on paskaa?

Ja kaikki on mennyt Vt-seuran mukaan jatkuvasti paskemmaksi, etenkin vuodesta 1914, etenkin sen jälkeen kun 1914-maailmanloppupuheet lopetettiin ja ryhdyttiin vaahtoamaan vuosikausia aina vaan uusista ovella olevista maailmanlopuista.

Paitsi yksikään jehovantodistaja ei ole koskaan vastannut kysymykseeni siitä millä aikakaudella hän mieluumin eläisi ja miten asiat olivat tuolloin paremmin? No vastausten puute ei ihmetytä, koska jehovantodistaja synkistelee komennettuna synkistelemään, jehovantodistaja ei halua luopua nykyisestä hyvinvoinnista. Jehovantodistaja on onnellinen synkistellessään ja nauttiessaan synkistelynsä vastaisesta elintasosta, turvallisuudesta, terveydenhuollosta, sosiaaliturvasta jne. Onnellisuuden tekee mahdolliseksi se, ettei jehovantodistaja edes havaitse ristiriitaa, jolla hän täyttää jokaisen elinpäivänsä, joiden odotettavissa olevaa lukumäärää hänen saatanakäsityksensä takana oleva maailma kartuttaa kaiken aikaa.

[Polyester]

Paitsi yksikään jehovantodistaja ei ole koskaan vastannut kysymykseeni siitä millä aikakaudella hän mieluumin eläisi ja miten asiat olivat tuolloin paremmin?

JT-bloggaajaharvinaisuus Rauli Toivonenkin valitsee nykyajan, vaikkakin perustelee sitä teokraattisesti korrektilla tavalla: "Elän ihan mielelläni ja täysillä kaikkein mieluiten juuri tätä aikaa. Voin olla seuraamassa suuren kiistakysymyksen finaalivaihetta. Kenties näen sen hetken, jolloin “paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan.”(2.Piet3:10)". Tuon voi tulkita rivien välistä tapahtuvana myöntämisenä, että ei nykyaika ollenkaan paskempaa taida ollakaan. Jos tämä aika ja todistajien elämä oikeasti olisi jotain hirveää (oikeaa vainoa eikä vain tosiasioiden esiintuomista, oikeaa kidutusta eikä vain hankalia kysymyksiä) niin tuskin tapahtumien jännittävyys paljon vaakakupissa painaisi.

[Polyester]

Sitten on realisti, joka voi avoimesti myöntää että tilanne on persiistä. Jos on. Sitä ei pidä sekoittaa pessimismiin.

Nimenomaan näin. Pessimisti näkee asiat liioitellun synkkänä, mutta ärsyttävää on sekin, että kaikesta pitäisi aina löytää hyviä puolia ja ajatella positiivisesti.

Puolangan pessimismipäivät on silti jotenkin kierolla tavalla hauska idea.

[Markku Meilo]

JT-bloggaajaharvinaisuus Rauli Toivonenkin valitsee nykyajan...

Niin, miksi jehovantodistaja tosiaan vastaisi todellisuuteen liittyvään kysymykseen Vt-utopian viitoittamalla tavalla, kun hän haistaa ongelman logiikassaan tai siis logiikan puutteen ajattelussaan. Uskontojen kantava voima on epärehellisyys, luulojen suossa tarpominen edellyttää logiikan hylkäämistä ja erilaisten, nokkelienkin ulkoa opittujen puujalkaselitysten jatkuvaa tarjoilua.

Voin olla seuraamassa suuren kiistakysymyksen finaalivaihetta.

Häh, jos Vt-finaali olisi totta, niin sitä seuraisi aivan jokainen Telluksella tepasteleva. Eikä sekään riitä, Raamatun mukaan tuota tarunhohtaista kiista (jota profeetat taikka Jeesus eivät maininneet) on "voinut" seurata joka iikka ajanlaskumme ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien ja "voi" seurata hamaan viimeiseen vuosisataan.

Tuon voi tulkita rivien välistä tapahtuvana myöntämisenä, että ei nykyaika ollenkaan paskempaa taida ollakaan. Jos tämä aika ja todistajien elämä oikeasti olisi jotain hirveää (oikeaa vainoa eikä vain tosiasioiden esiintuomista, oikeaa kidutusta eikä vain hankalia kysymyksiä) niin tuskin tapahtumien jännittävyys paljon vaakakupissa painaisi.

Enpä ole huomannut, että jehovantodistajia olisi raahattu Raamatussa olevien Jeesuksen sanojen mukaisesti synagoogiin ja mikä vielä hilpeämpää, jehovantodistajat olisivat jotenkin havaittavasti antaneet toisiaan ilmi, siis vaikka sitten synagoogiin kyydittäviksi. Tätähän Raamattu esittää tapahtuvaksi aikana, jota tämä bloggaajamme halajaa juuri elävänsä. Jae taitaa olla Matt. 24:10, jos yhtään muistan kun mun Raamattu on noin 4000 km päässä minusta, enkä lähde nettiraamattua avaamaan. Kukin voi halutessaan etsiä jakeen annetun koordinaatin lähistöltä, metkaa mitä kaikkea Raamatun tosi kristityiltä odotettiinkaan kaksi vuosituhatta sitten. Tosin useita kertaluokkia huvittavampaa on se kuinka ihminen kykenee leikkimään roolipeliä, jossa siirtyy ihan vakavissaan ajassa taaksepäin kyseiset vuosituhannet ja sitten vielä houkuttelee muita mukaan noihin harhoihin.

[Jalo Sukuinen]

Mielenkiintoinen artikkeli. Lisäisin tähän sen, että on myös raskasta kuunnella ihmisiä, jotka avoimesti myöntävät olevansa kyynikkoja, mutta etsivät oikeutusta kyynisyydelleen. "Enhän minä muuten olisi tälläinen, mutta kun X tai Y teki minusta tälläisen..." Onneksi elämme vapaassa maassa ja ehkä jotkut nauttivat kokoontua yhteen ruokkimaan sellaisia tuntemuksia.

[Elisenda]

Lisäisin tähän sen, että on myös raskasta kuunnella ihmisiä, jotka avoimesti myöntävät olevansa kyynikkoja, mutta etsivät oikeutusta kyynisyydelleen. "Enhän minä muuten olisi tälläinen, mutta kun X tai Y teki minusta tälläisen..."

Näinpä. Jotkut välttelevät omaa vastuuta vierittämällä kaiken esim. vaikean lapsuuden niskaan. "En voi sille mitään, tällainen vain olen". Ihan kuin omat asenteet olisi jotain kiveen hakattuja totuuksia, joita ei sitten millään muuteta. Samaa mieltä artikkelin kanssa, että tällaisista energiarosvoista kannattaa pysyä kaukana ja etsiä rakentavampaa seuraa.