miten selvisitte

[mävaan]

Hei!

Miten selvisitte erottuanne todistajista?
Nyt on erokirje toimitettu ja pelottaa sairaasti

[Veli-Hopea]

Kyllä alkuun pelotti, varsinkin se miten läheiset reagoi. Mun kohdalla vastoin seuran ohjeistuksia ei lähipiiristä tullut hylkyjä. Muista sukulaisista en tiedä, en ole kuullut heistä mitään.

Onhan se surullista kun seurakuntalaiset kääntävät päät poispäin tai katsovat maahan kun julkisella paikalla törmää.

No, en minä heitä kaipaa jos eivät halua jutella niin ei sitten.

Tankkaamalla tietoa vtseurasta sai ymmärtämään että kyseessä on tosiaankin höpöhöpölahko ja se oli se kovin juttu koska se todellakin vapautti. Enään en ole vanki.

Elämä on oikeestaan ihanaa, eikä tarvi pelätä.

Mitkä asiat pelottaa?

[YksinäinenSusi]

mulla kans selviäminen oikeestaan alkoi siitä kun luin valtakunta uudessa valossa kirjan ja otin siitä ylös vartsikoiden ja hertsyköiden irtonumeroiden päiväyksiä,

sitten menin oulun yliopiston kirjastoon tarkistamaan lukiko alkuperäisissä vartsikoissa ja hertsyköissä niin kuin siinä kirjassa oli lainattu,

se antoi varmuuden että ei se kirja mitään panettelua ollut, vaan ihan asiaa - paitsi se kirjan loppuosa,jossa lukijaa alettiin kalastelemaan toiseen uskoo,vähän niinkuin ojasta allikkoon

jokatapauksessa on hyvä ottaa itse selvää ja huomata se että ei ne ole luopioväärennöksiä ne lainaukset vaan ihan aitoja lainauksia,

sitten jos on uskonut kovastikin jt-oppiin niin tulee uskon haaksirikko, mut sitä ei kannata pelätä, se on osa prosessia ja kasvamista kunnon maailmalliseksi ihmiseksi,

vaikeinta selviämisessä tuntuu olevan sen hyväksyminen että on huijattu lapsena jt-uskoon, jos aikuisena - vielä vaikeampi, koska ei voi panna huijausta lapsuuden piikkiin,

kaikki ihmiset ovat kuitenkin huijattavissa tavalla tai toisella, koska ihmiseen voidaan vaikuttaa, ja se näyttää olevan luonnonlaki että on huijarit ja huijattavat, saalistajat ja saaliseläimet, pedifiilit ja lapset jne...

karkeasti ottaen maailma on sellainen, koska ihmisen sivistystaso ei ole kehittynyt vielä täyteen mittaansa, mutta kovasti kehitys menee kuitenkin kokoajat eteenpäin,

esmes rättipäät siellä rättipäämaissa eivät kehity eteenpäin siksi, kun ovat raakalaisia ja barbaareja ja kostonkierteessä jo lapsesta saakka,

ne rättipäät pitäis kaikki sirotella ympäri maailman sivistyneiden ihmisten sekaan elämään ja olemaan että pääsis pois siitä kostonkierteestä, ja oppisivat tavoille,

tavallaan jehovantodistajienkin oppi on yhtä raaka, kun se opettaa että kaikki muut tapetaan harmagedonissa, vaikka tappamisen suorittaiskin rakkauden jehova suuressa rakkaudessansa, ei se paljoa asiaa paremmaksi muuta,

jehovantodistajien hallintoelin toivoo pääsevänsä ruhtinaiksi hallitsemaan maan päällä, mutta näin ei onneksi käy koska eiväthän he edes älyä osallistua politiikkaan

[mävaan]

Pelottaa juuri tuo arjessa kohtaaminen , pieni paikkakunta.
Sukulaisia mukana vain muutama.

[Veli-Hopea]

Pelottaa juuri tuo arjessa kohtaaminen , pieni paikkakunta.
Sukulaisia mukana vain muutama.

Mulla oli samankaltaista vielä kun en ollut eronnut mutta olin jo pitkään ollut toimeton.

Pelkäsin nähdä muita ja kaupassakin sitä vähän piiloutui hyllyjen taakse ettei vaan tarvitsisi kohdata.

Eroamisen jälkeen tajusin heidän vain olevan ihmisiä, oli vanhimpia tai mitä tahansa. Monesti törmätessä haen kontaktia ihan tahallaan ja pusken lähettyville ja mikä parasta, nenä korkealla ja hymy naamalla.

En pelkää kohtaamisia, en pelkää heitä ja kun näillä vanhimmilla ja muilla ei ole enään mitään otetta minuun, mitään valtaa, käy siinä ennemminkin niinpäin että nämä ovat niitä jotka jostain syystä pelkäävät enemmän.

Jostain syystä moni ennen "niin auktoriteettinen ja vallassa oleva" muuttui silmissäni lopen säälittäväksi luihuksi nössöksi.

Vie varmasti aikaa mutta päivä päivältä sitä vahvistuu. Yhden vinkin voin antaa, kuvittele kohtaamasi jt/henkilö alasti varmasti alkaa hymyilyttää eikä sellaiset ruttunahatkaan ole läheskään niin pelottavia

Pää pystyyn vaan, ei kellään ole enään mitään millä uhkailla sinua.

Sitten tietenkin olisi hyvä olla oikeita ja aitoja sydänystäviä tukena ja turvana silloin kun ahistaa.

Hyvin kaikki menee, ei oo mitään hätää.

[Nukahtanut]

Mulla alkuun autto parhaiten ihan perusarkeen keskittyminen. Työ, opiskelu, harrastukset jne. Sitten kun se rullas normaalisti ja tottu ajatukseen, ettei tarvinnut enää käydä joka viikko kokouksissa tai kentällä, niin pikkuhiljaa kykeni selvittämään päätä muutenkin.
Toki jokasella on omat keinonsa, mutta kyllä siitä selviää päivä kerrallaan ja tää paikka toki kans tukena meille kaikille.

[mävaan]

Kiitos vastauksista!
Nyt jo olo huojentunut, kun yksi yö takana!
Ja kyllä mä selviän!
Sitä ei vaan meinaa ymmärtää, että he eivät ymmärrä, että ei tämä uskonto voi millään olla kaikille se oikea!
Kun saa arjen rullaamaan niin uskon tämän tästä asettuvan.

[Luopio?]

Onnea rohkeasta päätöksestä! Aluksi hankalaa, mutta se että saat elämäsi takaisin on tärkeintä.
Jos jaksat tai haluat, niin kerro ihmeessä kuinka asiat lähtee rullaamaan, siitä on varmasti apua monille lahkon panttivangeille.
Tsemppiä!

[Veli-Hopea]

Sitten vain uusia ystäviä tilalle jos ja kun kerran vanhat jt ystävät alkavat vieroksumaan. Todennäköisesti löytyy entisiä todistajia täältä ja muista tukiryhmistä jotka ovat ennestään jo jotenkin tuttuja, heidän kanssaanhan voi jutustella enemmänkin ja järjestää vaikka tapaamisia ja yhteisiä iltoja.

[SuurinBabylon]

Luin, luin ja luin. Filosofiaa, psykologiaa, kaikenlaista. Etsin uusia näkökulmia. Kävin erilaisissa tapahtumissa ja tutustuin uusiin ihmisiin.

Vaikeaahan se irtautuminen on. Välillä piti hakea vähän rauhoittavaakin psykiatrilta pahimpaan ahdistukseen. Omalla kohdalla pahin vaihe kesti vuoden, sitten alkoi helpottaa.

[Jalo Sukuinen]

Itselläni tämä kaikki on viellä edessä, sillä erokirjettä en ole edes alkanut kirjoittamaan. Mutta suurin ahaa-elämys oli sen tajuaminen, ettei maailma ole se ikuinen pimeä talvi, jollaiseksi sen kuvittelin. Tuhlaajapoika-videossa oli aikas stereotyyppinen kuvaelma maailmasta. Kaikki elävät vain itseään varten ja yrittävät käyttää hölmöjä hyväntahtoisia ihmisiä joka tilanteessa hyväkseen. Jos näin olisi, niin eihän mikään täällä pyörisi. Miksi ihmiset menisivät töihin, jos kerran ajateltaisiin vain omaa etua? Myös ateisteja kohtaan tunnen paljon vähemmän inhoa, kuin aiemmin. Kristilliset fundamentalistit taas vaikuttavat nykyään hulluimmilta ihmistiltä, enkä yhtään ihmettele sitä, miksi ateistit turhautuvat heihin niin useasti.

Yksi asia jonka olen vannonut itselleni, on se etten halua nähdä itseäni uskonnon uhrina, koska en usko sen johtavan mihinkään. Entisellä adventistipastori Ryan Bellillä on mielestäni varsin tasapainoinen näkemys. Hän puhuu itsestään "post-theist":inä", ja pyrkii ymmärtämään mikä saa ihmiset turvautumaan uskontoon ja mistä jumalkäsite on syntynyt. Voisin ajatella että minulta on riistetty 28 vuotta elämästäni, tai voisin ajatella että se on opettanut minulle jotain tärkeää, jota voin käyttää tulevaisuudessa itseni ja muiden hyödyksi. En ole koskaan ollut näin toiveikas tulevaisuuden suhteen, kuin olen tällä hetkellä!

[Veli-Hopea]

En ole koskaan ollut näin toiveikas tulevaisuuden suhteen, kuin olen tällä hetkellä!

Onpas mahtavaa nähdä näin aurinkoinen asenne. Mitä tässä nyt itse asioita on tulkinnut, monesti havahtumisien ja ahaa elämysten jälkeen saatetaan hetkeksi romahdella kovastikin.

Hieno nähdä että näin mennään.

[Nimrod]

Aloittajalle, onnittelut elämäsi parhaasta päätöksestä. Aikanaan et enää välitä jt-porukan kohtaamisista. Nyt vain keskityt normaaliin elämään, nautit vapaudesta hengittää ja huomaat miten elämästäsi muotoutuu sinunlainen ajan kanssa automaattisesti. Itselleni karttaminen on muiden kuin perheeni osalta yhdentekevää, en tarvitse enkä halua laitostuneita lahkoihmisiä ympärilleni. Perhettänikään en enää osaa kaivata. Lepposasti vaan eteenpäin!

[Elisenda]

Alku tietysti oli hankalaa ja epätoivon hetkiä täynnä. Tunnetta ettei ikinä selviä. Mutta kummasti se aika vaan auttaa ja parantaa. Asiat näyttäytyy selkeämpinä vähän kauempaa katseltuna. En koe olevani uskonnon uhri siinä mielessä, että olisin katkera jt-menneisyydestä. Sekin aika opetti arvokkaita asioita.

Nykyään koen, että hyviä asioita alkoi tapahtua vasta sitten kun jätin tuon jt-pelleilyn. Ajattelin silloin alussa, että mistään onnellisuudesta on turha haaveillakaan. Kunhan nyt jotenkin selviäisi. Mutta nykyisin elämä tuntuu ihan aidosti onnelliselta. Vaikeuksine kaikkineen. Koen saaneni kaiken mitä halusin ja vielä enemmänkin.

Palstalla on väännetty kättä siitä voiko ihminen olla tyytyväinen ja onnellinen ilman uskoa Jumalaan ja varmuutta kaiken tarkoituksesta. Kyllä minusta. Itse ainakin koen olevani miljoona kertaa onnellisempi nykyisin ilman rajoittavia käsityksiä asioista, joista kenelläkään ei ole varmaa tietoa. Nykyhetki sellaisenaan riittää elämän tarkoitukseksi. Koen olevani osa luonnon kiertokulkua ja näin on hyvä. Mitä sen jälkeen tulee, jää nähtäväksi.

Eikä ikinä enää ole sellaista fiilistä, että elämä olisi jossain muualla. Karma, kohtalo, onni tai Jumala
Silti mä kuulun tähän.

Tsemppiä aloittajalle ja muille samassa tilanteessa oleville. Vaikka kuinka tuntuisi vaikealta ja synkältä, niin kyllä se helpottaa ja edessä on asioita, joista ei osaa uneksiakaan!

[Veli-Hopea]

Alku tietysti oli hankalaa ja epätoivon hetkiä täynnä. Tunnetta ettei ikinä selviä. Mutta kummasti se aika vaan auttaa ja parantaa. Asiat näyttäytyy selkeämpinä vähän kauempaa katseltuna. En koe olevani uskonnon uhri siinä mielessä, että olisin katkera jt-menneisyydestä. Sekin aika opetti arvokkaita asioita.

Nykyään koen, että hyviä asioita alkoi tapahtua vasta sitten kun jätin tuon jt-pelleilyn. Ajattelin silloin alussa, että mistään onnellisuudesta on turha haaveillakaan. Kunhan nyt jotenkin selviäisi. Mutta nykyisin elämä tuntuu ihan aidosti onnelliselta. Vaikeuksine kaikkineen. Koen saaneni kaiken mitä halusin ja vielä enemmänkin.

Palstalla on väännetty kättä siitä voiko ihminen olla tyytyväinen ja onnellinen ilman uskoa Jumalaan ja varmuutta kaiken tarkoituksesta. Kyllä minusta. Itse ainakin koen olevani miljoona kertaa onnellisempi nykyisin ilman rajoittavia käsityksiä asioista, joista kenelläkään ei ole varmaa tietoa. Nykyhetki sellaisenaan riittää elämän tarkoitukseksi. Koen olevani osa luonnon kiertokulkua ja näin on hyvä. Mitä sen jälkeen tulee, jää nähtäväksi.

Eikä ikinä enää ole sellaista fiilistä, että elämä olisi jossain muualla. Karma, kohtalo, onni tai Jumala
Silti mä kuulun tähän.

Tsemppiä aloittajalle ja muille samassa tilanteessa oleville. Vaikka kuinka tuntuisi vaikealta ja synkältä, niin kyllä se helpottaa ja edessä on asioita, joista ei osaa uneksiakaan!

Mukava tietää että Ellu toipuu Muistelen vielä aikaa kun kaikki oli tuskaa, yritin vertaistua koska muistinhan oman tuskani.

Nyt ollaan nähtävästi jo pitkällä ja elämässä nähdään hyvyyttä ja rakkautta ilman alistumista seitsemälle ukolle.