Voidellulla ei ole erottamiseen nähden minkäänlaista etua Vt-direktiivien valossa, eli jos ja kun voideltu lähtee levittämään omaa tulkintaa, niin persauksissa lukee pian Nokia. Toinen asia on se, että havaittava osa voidelluista on sellaista vähän onnellista -porukkaa ja siksi heidän kohdallaan saatetaan lieviä sekoiluja sietää muita enemmän.
Miksi Jehovan todistajat ovat erottaneet luopumuksen vuoksi joitakuita sellaisia, jotka yhä uskovat Jumalaan, Raamattuun ja Jeesukseen Kristukseen?
Ne jotka esittävät sellaisen huomautuksen, viittaavat siihen, että monet kristityiksi tunnustautuvat uskonnolliset järjestöt sallivat eriäviä näkemyksiä. Jopa jotkut pappismiehet ovat eri mieltä kirkkonsa perusopetuksista, mutta silti heitä pidetään hyvämaineisina. Lähes kaikissa kristikunnan uskontokunnissa on modernisteja ja fundamentalisteja, jotka suhtautuvat Raamatun henkeytykseen hyvin paljon toisistaan eriävillä tavoilla.
Sellaiset esimerkit eivät kuitenkaan anna meille syytä toimia samoin. Miksi ei? Monet sellaisista uskontokunnista sallivat papiston ja maallikkojen keskuudessa suuresti toisistaan poikkeavia näkemyksiä, koska heidän mielestään ei voida olla varmoja siitä, mikä on Raamatun totuus. He muistuttavat Jeesuksen ajan kirjanoppineita ja fariseuksia, jotka eivät kyenneet puhumaan ja opettamaan Jeesuksen tavoin arvovaltaisesti. (Matteus 7:29) Kun uskovaiset lisäksi kannattavat uskontojen yhteysliikettä, heidän velvollisuutensa on olla ottamatta eriäviä näkemyksiä kovin vakavasti.
Raamattu ei anna kuitenkaan mitään perustetta suhtautua asioihin siten. Jeesus ei ollut yhteistyössä minkään juutalaislahkon kanssa. Niihin kuuluvat juutalaiset sanoivat uskovansa Jumalaan, joka on luonut kaiken, ja Heprealaisiin kirjoituksiin, varsinkin Mooseksen lakiin. Silti Jeesus kehotti opetuslapsiaan ’varomaan fariseusten ja saddukeusten hapatusta’. (Matteus 16:11, 12; 23:15) Huomaa myös, miten jyrkästi apostoli Paavali suhtautui asiaan: ”Mutta vaikka me julistaisimme tai enkeli taivaasta julistaisi teille hyvänä uutisena jotakin muuta kuin sitä, minkä olemme teille hyvänä uutisena julistaneet, hän olkoon kirottu.” Korostuksen vuoksi Paavali vielä toisti tämän lausunnon. – Galatalaisille 1:8, 9.
Eriävien näkemysten opettaminen ei sovi tosi kristillisyyteen kuten Paavali osoittaa 1. Korinttolaiskirjeen 1:10:ssä: ”Minä kehotan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen kautta, että puhuisitte kaikki yhtäpitävästi ja ettei keskuudessanne olisi jakaumia, vaan että olisitte sopeutuvasti yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa.” Efesolaiskirjeen 4:3–6:ssa hän sanoi edelleen, että kristittyjen tulisi pyrkiä ”hartaasti noudattamaan hengen ykseyttä rauhan yhdistävässä siteessä. On yksi ruumis ja yksi henki, samoin kuin teidät kutsuttiin yhdessä toivossakin, johon teidät kutsuttiin; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä.”
Oliko tällainen ykseys määrä saavuttaa ja säilyttää siten, että kukin tutkii Raamattua toisistaan riippumattomana, tekee omat johtopäätöksensä ja opettaa sitten niitä? Ei lainkaan! Ykseyden saavuttamiseksi Jehova Jumala antoi Jeesuksen Kristuksen välityksellä ”jotkut apostoleiksi, – – jotkut evankelistoiksi, jotkut paimeniksi ja opettajiksi – – kunnes me kaikki pääsemme ykseyteen uskossa ja Jumalan Pojan täsmällisessä tuntemuksessa, täysikasvuisen miehen tasolle.” Sellaisten palvelijoiden avulla seurakunnan ykseys sekä opetuksessa että toiminnassa voisi tosiaan olla ja olisi mahdollista. – Efesolaisille 4:11–13.
Se että joku tunnustetaan Jehovan todistajiin kuuluvaksi, ei ilmeisestikään voi riippua vain siitä, että hän uskoo Jumalaan, Raamattuun, Jeesukseen Kristukseen ja niin edelleen. Sekä roomalaiskatolinen paavi että Canterburyn anglikaaninen arkkipiispa sanovat uskovansa niihin, mutta silti he kuuluvat aivan eri kirkkokuntiin. Samoin ei pelkästään sekään, että joku sanoo uskovansa Jumalaan, Raamattuun ja Jeesukseen Kristukseen, oikeuta pitämään häntä Jehovan todistajana.
Jehovan todistajien yhteyteen hyväksyminen edellyttää sitä, että henkilö hyväksyy kaikki Raamatun tosi opetukset, myös ne raamatulliset käsitykset, joita vain Jehovan todistajat opettavat. Sellaisiin opetuksiin sisältyvät esimerkiksi seuraavat:
Että ihmiskunnan edessä oleva suuri kiistakysymys koskee Jehovan suvereenisuuden oikeellisuutta, ja siksi Jehova on sallinut pahuutta niin kauan. (Hesekiel 25:17) Että Jeesus Kristus oli olemassa ennen ihmiseksi tuloaan ja että hän on taivaallista Isäänsä alempi. (Johannes 14:28) Että maan päällä on nykyään ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja”, jolle on ’uskottu kaikki Jeesuksen maanpäälliset edut’, ja että tämä orja toimii Jehovan todistajain hallintoelimen yhteydessä. (Matteus 24:45–47) Että vuosi 1914 merkitsi pakanain aikojen päättymistä ja Jumalan valtakunnan perustamista taivaissa sekä Kristuksen ennustetun läsnäolon aikaa. (Luukas 21:7–24; Ilmestys 11:15–12:10) Että vain 144 000 kristittyä saa taivaallisen palkinnon. (Ilmestys 14:1, 3) Että Harmagedon, joka viittaa Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän taisteluun, on lähellä. (Ilmestys 16:14, 16; 19:11–21) Että sitä seuraa Kristuksen tuhatvuotinen hallinto, jonka välityksellä paratiisi ennallistetaan kaikkialle maailmaan. Että siitä pääsee nauttimaan ensimmäisenä nykyinen Jeesuksen ”muiden lampaiden” ”suuri joukko”. – Johannes 10:16; Ilmestys 7:9–17; 21:3, 4.
Onko Raamatussa ennakkotapausta, jonka perusteella voidaan omaksua niin jyrkkä kanta? On todellakin! Paavali kirjoitti joistakuista aikalaisistaan: ”Heidän sanansa leviää kuin kuolio. Näitä ovat Hymeneus ja Filetus, jotka ovat poikenneet totuudesta sanoessaan, että ylösnousemus on jo tapahtunut, ja he mullistavat muutamien uskon.” (2. Timoteukselle 2:17, 18; ks. myös Matteus 18:6.) Mikään ei osoita, etteivät nämä miehet olisi uskoneet Jumalaan, Raamattuun ja Jeesuksen uhriin. Silti pelkästään sen perusteella, mitä he opettivat ylösnousemuksen aikaa koskevasta peruskysymyksestä, Paavali aivan oikein leimasi heidät luopioiksi, jollaisia uskolliset kristityt eivät suvaitsisi keskuudessaan.
Apostoli Johannes nimitti samoin antikristuksiksi niitä, jotka eivät uskoneet Jeesuksen tulleen liharuumiissa. He ovat hyvinkin voineet uskoa Jumalaan, Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin, Jeesukseen Jumalan Poikana ja niin edelleen. Mutta siitä, että Jeesus oli todella tullut liharuumiissa, he olivat eri mieltä, ja siksi heitä nimitettiin ”antikristuksiksi”. Johannes sanoo edelleen niistä, jotka pitävät kiinni sellaisista eriävistä näkemyksistä: ”Jos joku tulee luoksenne eikä tuo tätä opetusta, niin älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä. Sillä joka sanoo hänelle tervehdyksen, on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa.” – 2. Johannes 7, 10, 11.
Jos joku kristitty (joka väittää uskovansa Jumalaan, Raamattuun ja Jeesukseen) edistäisi katumusta ilmaisematta vääriä opetuksia, saattaisi näiden raamatullisten esimerkkien mukaisesti olla tarpeellista erottaa hänet seurakunnasta. (Ks. Tiitukselle 3:10, 11.) Tietenkin jos kyse on siitä, että jollakulla on epäilyksiä tai riittämättömästi tietoa jostakin asiasta, pätevät sananpalvelijat antavat hänelle rakkaudellisesti apua. Tämä on sopusoinnussa seuraavan neuvon kanssa: ”Osoittakaa myös jatkuvasti armoa muutamille, joilla on epäilyksiä; pelastakaa heidät sieppaamalla heidät tulesta.” (Juudas 22, 23) Tosi kristillistä seurakuntaa ei voida siis oikeutetusti syyttää siitä, että se olisi ankaran dogmaattinen, mutta toisaalta se pitää Jumalan sanan mukaisesti ykseyttä hyvin suuressa arvossa ja todella ponnistelee sen säilyttämiseksi. (Vartiotorni 1. huhtikuuta 1986 s. 31)
”Välttääkseen väärinymmärryksiä Jehovan todistajat yrittävät olla huolellisia siinä, miten he esittävät ajatuksiaan. Monet todistajat käyttävät mieluummin esimerkiksi ilmauksia ”Raamattu sanoo” tai ”ymmärtääkseni Raamattu opettaa” kuin ”Seura opettaa”. Näin he korostavat sitä henkilökohtaista ratkaisua, jonka jokainen todistaja on tehnyt omaksuessaan Raamatun opetukset, ja välttävät myös antamasta sellaista väärää vaikutelmaa, että todistajia jollain tavoin sitoisi se, mitä jokin uskonnollinen lahko sanelee.” (Vartiotorni 13?. maaliskuuta 1998 sivu 19)
P.S. Muistaako kukaan (esmes JP) tunnustautuiko Riku voidelluksi? Tuo ei koskaan tullut esille kun juttelin Rikun kanssa.
