Mitä hyötyä on todistajataustasta?

[Jalo Sukuinen]

Monet entiset todistajat, ja myös siinä prosessissa olevat todistajat ajattelevat, että tuo aika on ollut hukkaan heitettyä ja nyt heidän täytyy aloittaa elämänsä uudelleen. He saattavat kokea että todistajuus on jättänyt heihin leiman, jota on vaikea karkottaa. Tai ehkä he epäröivät kertoa taustastaan. Ajattelin kuitenkin listata etuja, mitä entisellä todistajalla on tässä maailmassa. Olisi mielenkiintoista kuulla myös toisten ajatuksia.

Indoktrinaation vaarat
Monia kuvottaa ääri-muslimien tai pohjois-korealaisten sokea uskollisuus. He eivät kuitenkaan välttämättä ymmärrä, että ihminen voi uskoa lähes mihin tahansa, jos hän altistuu tietylle ideologialle tarpeeksi. Nämä saattavat vaikuttaa pahoilta ihmisiltä, mutta pohjimmiltaan he eivät sitä ole. En usko että kovin moni entinen pohjois-Korealainen ihannoi entisen kotimaansa hallitusta. En halua kuulostaa venäläisvastaiselta, mutta jostain syystä monet heistä tuntuvat kovasti puolustavan päämiehensä toimintaa, jos sitä vastaan hyökätään. Tämä on jäänteitä Stalinin palvonnan ajoilta. Tämäkin on eräs indokrinaation muoto.

Elämä on lyhyt (mikäli lakkasi uskomasta jumalaan)
Todistajalle jolle luvattiin ikuinen elämä, saattaa olla kova pala kohdata kuolevaisuus. Todistaja järkeili aina miten riittämätön nykyinen elämä on. Juuripa tämä elämän lyhyys on kuitenkin syy laskea päivänsä tarkkaan. Jokainen päivä on arvokas. Ehkä ei-uskonnollisista taustoista tulevat ihmisetkin ymmärtävät tämän. Mutta ihmiselle jolle oli luvassa ikuinen elämä, mutta luopui siitä kaikesta, tämä saattaa olla paljon konkreettisempaa. Harmagedonin pelossa ei kuitenkaan kannata elää. Pidetään yhdessä viimeiset ja kaikkien aikojen parhaimmat bileet, jos se päivä joskus tulee!

Kukaan ei ole immuuni korruptiolle
Kaikki voivat korruptoitua: päättäjät, papit, vanhimmat. Ei se pastori Russellkaan kovin pitkään nöyränä varmaan pysynyt kun sai sellaista huomiota. "Minähän vain olen pieni vaatimaton Laodikean sanansaattaja. Voitte kutsua mua jatkossakin pastoriksi." Hänen jälkeen seurasi tuomari Rutherford, joka oli nöyrä ainoastaan rukouksissaan jumalalle. Tästä taustasta kun tulee, niin on tietoinen tämän vaaran vaanivan meidän kaikkien yllä.

Historian tulkinnassa on oltava hyvin tarkkana
Vasta heränneenä todistajan tajusin sen, miten monta eri tarinaa samasta historiasta voi saada. Entinen todistaja ei (toivottavasti) syyllisty tähän historian kaunisteluun enää uudelleen.

En mainitse teokraattista koulua etuna, sillä siellä oppi vain miten huijata vakuuttavasi. Okei, ehkä jos joskus joudun vielä puheita pitämään, niin ei jännitä niin paljon. Tästä osasta todistajuutta pidin hyvin paljon.

[Tony]

Joku entinen todistaja totesi, että ilman todistajataustaa hän ei tietäisi, mitä vapaus todella on. En voinut olla samaistumatta havaintoon. Kun mieli on ollut joskus kahlittuna, mielen vapaudessa on jotain sellaista syvyyttä, jota kaikki eivät ehkä sisäistä samalla tavalla.

[YksinäinenSusi]

Väittäisin että todistajataustasta on jotain hyötyä persoonaltaan ulospäin suuntautuville ihmisille. Heidän kohdallaan jehovantodistajuus ei töki paljon.

Ulospäin suuntautuva ihminen kokee jehovantodistajana ollessa jopa kenttäpalveluksenkin ihan kivana.

Jehovantodistajuudessa pitäisikin heilahtaa sellainen valo että jehovantodistaja-jäseniksi hyväksyttäisiin vain ulospäin suuntautuvia ihmisiä.

Sillä onhan koko tuon uskonnon vaatimuksetkin sitä tasoa että siitä ei hiljainen erakkoluonteinen ihminen saa mitään mielihyvää, paremminkin jatkuvaa suurta ahdistusta.

Hiljaisiahan oikein paheksutaan jehovantodistaja-piireissä, vaikka ei se hiljaisen oma valinta ole kun on hiljaiseksi syntynyt.

HIljaisia ja ujoja pidetään jehovantodistajapiireissä jotenkin epämiellyttävinä suorastaan ... aivan kuin se olisi hiljaisen oma vika.

Hiljainen ei kuitenkaan yksinkertaisesti keksi mitään sanottavaa, koska on sisäänpäin kääntynyt persoonallisuus. Puhuminen on väkinäistä. Se ei solju suusta luonnollisesti, kuten ulospäin suuntautuvilla.

Puhumiseen pitää itsensä pakottaa ja se ei tunnu mukavalta. Siksi sisäänpäinkääntynyt puhuukin vain tarvittaessa, jos silloinkaan.

[Jalo Sukuinen]

Joku entinen todistaja totesi, että ilman todistajataustaa hän ei tietäisi, mitä vapaus todella on. En voinut olla samaistumatta havaintoon. Kun mieli on ollut joskus kahlittuna, mielen vapaudessa on jotain sellaista syvyyttä, jota kaikki eivät ehkä sisäistä samalla tavalla.

Oho. piti painaa quote nappullaa, mutta painoin vahingossa viereistä nappulaa...

Sen olin sanomassa, että kuuntelin taannoin 60-minutes haastattelua, jossa vuosikymmeniä väärin perustein vankilassa olluta miestä haastateltiin. Hän kertoi miten vapauduttuaan hän tunsi auringon hyväilevän kasvojaan. Hän oli kyllä tuntenut saman auringon aikaisemminkin. Mutta nyt hän tunsi vapaan auringon paistavan kasvojaan vasten.

[Jalo Sukuinen]

Väittäisin että todistajataustasta on jotain hyötyä persoonaltaan ulospäin suuntautuville ihmisille. Heidän kohdallaan jehovantodistajuus ei töki paljon.

Ulospäin suuntautuva ihminen kokee jehovantodistajana ollessa jopa kenttäpalveluksenkin ihan kivana.

Jehovantodistajuudessa pitäisikin heilahtaa sellainen valo että jehovantodistaja-jäseniksi hyväksyttäisiin vain ulospäin suuntautuvia ihmisiä.

Sillä onhan koko tuon uskonnon vaatimuksetkin sitä tasoa että siitä ei hiljainen erakkoluonteinen ihminen saa mitään mielihyvää, paremminkin jatkuvaa suurta ahdistusta.

Hiljaisiahan oikein paheksutaan jehovantodistaja-piireissä, vaikka ei se hiljaisen oma valinta ole kun on hiljaiseksi syntynyt.

HIljaisia ja ujoja pidetään jehovantodistajapiireissä jotenkin epämiellyttävinä suorastaan ... aivan kuin se olisi hiljaisen oma vika.

Hiljainen ei kuitenkaan yksinkertaisesti keksi mitään sanottavaa, koska on sisäänpäin kääntynyt persoonallisuus. Puhuminen on väkinäistä. Se ei solju suusta luonnollisesti, kuten ulospäin suuntautuvilla.

Puhumiseen pitää itsensä pakottaa ja se ei tunnu mukavalta. Siksi sisäänpäinkääntynyt puhuukin vain tarvittaessa, jos silloinkaan.

Samaistun kyllä täysin suhun. Tosin musta tuntuu että heräämisen jälkeen musta on tullut paljon avoimempi ja puheliaampi, vaikka olen aina pitänyt itseäni introverttinä. En enää tunne että mun joka sanaa arvioidaan samalla tavoin, kuin todistajana ollessa. En enää aseta eroa meidän ja maailmallisten välillä, joten voin vapautuneesti puhua ns. maailmallisten kanssa, ilman että mun tarvitsisi koko ajan miettiä missä menee raja sopivan ystävyyden välillä. Kenenkään ei pitäisi koskaan tuntea oloansa vaivaantuneeksi siitä, ettei ole mitään sanottavaa. Todistaja piireissä sosiaalisuus oli aika pakotettua ja väkinäistä.

[Polyester]

Indoktrinaation vaarat

Ainakin on nähnyt ja itse kokenut, miten perusteellisesti indoktrinoitu mieli toimii ja miltä maailma näyttää lahkon lasien läpi. Edellyttäen tietysti, että on todella uskonut asiaan. Ei ehkä sellainen trippi mitä voisi kenellekään suositella tai haluaisi ottaa uusiksi, mutta ainakin periaatteessa avaa ymmärtämään sitä, miten ihmiset voivat hurahtaa erilaisiin asioihin, kuka mihinkin. Ja ihan perusteelliseen huuhaaseen, täysillä.

HIljaisia ja ujoja pidetään jehovantodistajapiireissä jotenkin epämiellyttävinä suorastaan ... aivan kuin se olisi hiljaisen oma vika.

Hiljainenkin tyyppi voi olla syvällinen pohdiskelija ja hyvä keskustelija pienessä porukassa, monesti jopa useammin näin. Järjestö tietysti arvostaa ulospäinsuuntautuneita myyntitykkejä ja kovia suorittajia, mutta ei sitä itseensä kannata ottaa, se on lahkon oma häpeä.

Riippuu tietysti millaisia vaurioita on jäänyt, mutta periaatteessa hiljaisemmallekin tyypille voi jonkinlaista sosiaalista pääomaa ja ihmistuntemuksen kasvattamista olla se, että on joutunut kokoustamaan ja kenttäilemään ja siten olemaan paljon erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä.

[Nukahtanut]

Riippuu tietysti millaisia vaurioita on jäänyt, mutta periaatteessa hiljaisemmallekin tyypille voi jonkinlaista sosiaalista pääomaa ja ihmistuntemuksen kasvattamista olla se, että on joutunut kokoustamaan ja kenttäilemään ja siten olemaan paljon erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä.

Ainakin omalla kohdalla tuon koen positiivisena puolena. Oppi lapsesta asti tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja siitä on kyllä ollut hyötyä myöhemmin.