Uusia ideoita

[Marjolie]

Minkälaisia ideoita teillä olisi, jos pitäisi keksiä jotain sellaista millä saada ihmisiä tutustumaan toisiinsa paremmin esim jossain seurakunnassa? Tai mitenkä olisitte itse aikanaan halunneet, että teihin olisi tutustuttu paremmin?

[Jalo Sukuinen]

Hyvä ja aiheellinen kysymys. Todistajana ollessani tosin olin sen verran introvertti, että saatoin usein epäröidä osallistua seuranpitotilaisuuksiin, vaikka sisimmässäni olisin seuraa kaivannutkin. Urheilua oli seurakunnassa jonkin verran, mutta sekin perustui usein jonkun tietyn yksilön innokuuteen järjestää asioita. Ja jos tätä yksilöä ei ollut, niin eipä sitten mitään järjestettykkään. Ongelmana noissa seuranpitotilaisuuksissa on myös se, että todistaja joutuu kokoajan sensuroimaan puhettaan. Esimerkiksi suurin osa ystävistä varmasti tykkäsivät tähtien sodasta tai taru sormusten herrasta, mutta koska joukossa oli niitä helposti kompastuvia, niin eipä näistäkään uskallettu keskustella isommassa porukassa. Kaikessa virkistäytymiseen liittyvässä keskustelussa oli vaara tulla leimatuksi nautintojen tavoittelijaksi.

Masentuneiden huomioiminen todistajien keskuudessa on myös vaikea aihe, sillä sitä ei virallisesti ole olemassakaan. Todellisuus on kuitenkin toinen. Yleensä masentunut tuntee syyllisyyttä siitä, ettei "jumalan iloisen kansan" keskellä kykene olemaan iloinen. Tälläinen henkilö joutuu tahtomattaan ulkopuolelle.

Myös erillaiset elämäntilanteet vaikuttavat paljon siihen, miten helppoa tutustuminen on. Pienessä seurakunnassa olin lähes ainoa naimaton. Samassa tilanteessa olevista tuli läheisimpiä ystäviäni. Mutta jos ei näiden kanssa kiinnostuksen kohteet mätsännyt, niin kanssakäyminen oli enemmänkin pakotettua. Perheet taas tykkäsivät viettää aikaa keskenänsä. Eläkeläisten kanssa tuli vietettyä aikaa, mutta silti jäi kaipaamaan sitä oman ikäistä seuraa.

Tässä tosin oli paljon ongelmia, muttei yhtään ratkaisua. Pahoittelen

[Marjolie]

Masennus on yleinen vaiva nykypäivänä. Huono työttömyys tilanne yms edesauttaa massennuksen lisääntymistä. Siihen lisättynä yksinäisyyden tunne ei paranna tilannetta yhtään. Ilmeisesti sitä henkilöä jolla kyseinen vaiva on, ei uskalleta lähestyä.

[Jalo Sukuinen]

Masennus on yleinen vaiva nykypäivänä. Huono työttömyys tilanne yms edesauttaa massennuksen lisääntymistä. Siihen lisättynä yksinäisyyden tunne ei paranna tilannetta yhtään. Ilmeisesti sitä henkilöä jolla kyseinen vaiva on, ei uskalleta lähestyä.

Aivan. En sanoisi välttelyn olevan tahallista. Vaan enemmänkin siitä johtuvaa, että masennusta ei osata käsitellä. Harvemmin masentunut itsekään haluaa siitä puhua. Itse en ainakaan uskaltanut masennuksesta avautua, kuin yhdelle tai kahdelle ystävälle. Jostain kumman syystä masennus on todistajille suurempi tabu, kuin muille ihmisille. Voisiko syy kenties olla siinä, että todistajuus itsessään aiheuttaa masennusta? Mene ja tiedä...

[Markku Meilo]

Jostain kumman syystä masennus on todistajille suurempi tabu, kuin muille ihmisille.

Ainakin kaksi osatekijää ovat mainitsemasi suurempi tabu, koska porukan oletetaan elävän jo nyt hengellisessä paratiisissa ja olevan superonnellisia sekä moraaliltaan muita parempia. Tähän liittyen halutaan sitten pitää yllä kulissia ja pyrkiä olemaan tuottamatta häpeää yhteisölle. Tämä on näkynyt mt-tapauksissa, joissa jt on viimeiseen asti pitänyt uskontonsa salassa. Eräässä kuulemassani tapauksessa vasta uskonnon esilletuonnin jälkeen alkoivat merkit paranemisesta.

Kannattaa myös muistaa, että aikoja sitten oli ammattiavun haku mt-ongelmiin sama kuin olisi hakenut apua Egyptistä. Joten ikääntyneellä porukalla, esimerkiksi vanhimmillakin, saattaa olla hankalampaa sopeutua nykyohjeisiin.

Voisiko syy kenties olla siinä, että todistajuus itsessään aiheuttaa masennusta? Mene ja tiedä...

Olen antanut itselleni kertoa, että jehovantodistajat ovat oikein hyvin edustettuna hoitolaitoksissa.

[Marjolie]

Masennus on yleinen vaiva nykypäivänä. Huono työttömyys tilanne yms edesauttaa massennuksen lisääntymistä. Siihen lisättynä yksinäisyyden tunne ei paranna tilannetta yhtään. Ilmeisesti sitä henkilöä jolla kyseinen vaiva on, ei uskalleta lähestyä.

Aivan. En sanoisi välttelyn olevan tahallista. Vaan enemmänkin siitä johtuvaa, että masennusta ei osata käsitellä. Harvemmin masentunut itsekään haluaa siitä puhua. Itse en ainakaan uskaltanut masennuksesta avautua, kuin yhdelle tai kahdelle ystävälle. Jostain kumman syystä masennus on todistajille suurempi tabu, kuin muille ihmisille. Voisiko syy kenties olla siinä, että todistajuus itsessään aiheuttaa masennusta? Mene ja tiedä...

On masennuksesta ollut moniakin kirjoituksia vt ja herätkäälehdissä. Mutta itse seurakunnassa en muista että oltais koskaan annettu ohjeita miten auttaa masentunutta. Kaikkeen muuhun kyllä valmennettiin, mutta ei siihen kuinka kohdata masentunut. Ehkä me voidaan täällä itse miettiä asiaa miten auttaa masentunutta

[Voimantorni]

On masennuksesta ollut moniakin kirjoituksia vt ja herätkäälehdissä.

Esimerkiksi tässä ketjussa on käsitelty järjestön antamia ohjeita masennuksen hoitoon. Ohjeet jättävät kyllä hieman toivomisen varaa.